Ajatuksia ihanteellisesta ekokylästä - Sootesi öb fainideva ekocel - Thoughts on the ideal ecovillage

 

Ekovisterlo - Ecologically wise and healthy place - Ekoälytervelä

 

Ajatuksia ihanteellisesta ekokylästä

Toiveita ja haaveita ihanteellisestä luonnonläheisestä elinympäristöstä, jossa kestävän kehityksen ulottuvuudet huomioidaan. Netistä löytyy paljon tietoa erilaisista ekokylistä. Mutta jokainen ryhmä voi suunnitella omanlaisensa, jatkokehitellä ja tuoda uusia ideoita ekokylään ja maaseutuympäristöön tai suunnitella kaupunkia maaseutumaisemmaksi, ekologisemmaksi.

Ekokylän tulisi olla mahdollisimman omavarainen, jolloin säästytään liikenteen aiheuttamista ympäristövaikutuksista. Työpaikka-, koulutus- ja palveluomavaraisuus. Elintarvikeomavaraisuus mahdollisimman pitkälle.

Ekokylässä vuorovaikutus voi olla tiivistä asukkaiden, eri ikäryhmien, asiantuntijoiden kesken, jolloin siitä voi muodostua tehokas ja miellyttävä oppimis- ja kehitysympäristö.

Laaja elinkaariarviointi otetaan huomioon rakentamisesta. Tuotteet, joita käytetään ovat madollisimman ympäristöystävällisiä ja terveellisiä ihmisille ja luonnolle. Pitäisi pystyä optimoimaan ekologiset, ekonomiset ym. tekijät. Tarvitaan paljon tiedonhankintaa, suunnittelua, ideointia ja hyvä tietojärjestelmä asioiden hallitsemiseksi.

Ideointiin ja suunnitteluun pitäisi saada mukaan mahdollisimman paljon henkilöitä, varsinkin niitä, jotka olisivat halukkaita ostamaan ekomökin pihoineen tai rakentamaan sen ja lähtemään mukaan toimintaan. Kaikkea sitä mitä yritystoimintaa, palveluja ja henkistä ym. toimintaa siinä olisi voidaan ideoida. Yhteisesti on sovittava mitä julkaistaan ja milloin julkaistaan, jos suunnittelua aloitetaan tehdä porukalla. Varsinaiset viralliset omat kotisivut voisivat toimia markkinointi- ja tiedotuskanavana ekokyläprojektille. Ensin pitäisi pystyä tekemään alustava luonnos, mitä esitellään ja markkinoidaan.

Tällaisen projektin aloittaminen vaatii todella uskallusta ja siinä on paljon riskejä ja se tarvitsee sitoutuneita, aktiivisia mukaan tulijoita ja rahoitusta. Ellei edellytykset täyty, projektia ei voi tosissaan aloittaa. Malleja millaisia ekokyliä on jo olemassa ja tulossa, kaikkia ympäristöteknologisia asioita yms. voi opiskella, jolloin on hyvät pohjatiedot ja inspiraatioita suunnittelulle. Suunnitella voi, jos siihen tulee mukaan vapaaehtoisia talkootyönä. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.

Voi perustaa työ- tai harrastusryhmän, ei tarvitse välttämättä olla samaa aatetta, kun vain tullaan toimeen keskenään. Erilaiset näkökulmat rikastuttavat. Samalla voi ideoida työllistämis-, harrastamis- ja yhteistyömahdollisuuksista.

Suunnitella ja haaveilla voi aina, vaikka ei heti rupeaisi toteuttamaankaan ekokylää. Suunnitteluun ja ideointiin voi käyttää useita vuosiakin, se on kehittävää ja antoisaa. Siitä voi tulla kiva harrastus ja yhteisöllisyyden muoto. Voi hankkia tietoa, oppia, opiskella ja saada vuorovaikutusta ja sen kautta oppii yhteisönä ja voi vaihtaa kokemuksia. Kun saadaan oikein hyvin ja tarkkaan suunniteltua asiat, niin sitten on suurempi rohkeus alkaa toteuttamaan suunnitelmaa, vaikka asteittain.

 Kieltämättä, luonnonläheisessä ekokylässä on mukavampi ja terveellisempi asua, kuin kaupungissa liikenteen melun ja saasteiden keskellä. Ekokylään täytyy vain saada elinkeinoja, joilla elää ja lähipalveluita usein tarvittaville asioille. Jokaisella voisi olla oma puutarha sopivan kokoisen mökin ympärillä. Voisi olla eräänlainen kesä- ja talviasuttava siirtolapuutarha.

Ehdottakaa ryhmiä, ruvetkaa verkostoitumaan. Osallistujat voivat ilmoittautua johonkin ryhmään. Ryhmä voi laatia kriteerit, millä pääsee ryhmään mukaan. Osa porukasta kaupungeista maalle. Kun taajamat eivät tarjoa työtä työttömille, heidän olisi hyvä saada metsää, maata ja mökki maalta. Tällöin he omalla työllään voisivat kustantaa asumista, hakkaamalla polttopuut metsästä asumisen energiaksi, viljellä ruokaa peltotilkuillaan, kasvattaa kotieläimiä ruoaksi. Myös maalla voisi olla verstas ja tupa, jossa voisi tehdä jotain käsitöitä. Voisi olla mahdollisimman omavarainen. Saisi liikuntaa ja puhdasta ilmaa, tällöin kunto pysyisi parempana. Näinhän oli vielä 50 vuotta sitten, kun maalla oli paljon mökkiläisiä.

Kun työtön on kaupungissa, hänellä on kerrostaloasunnossa hyvin vähän mahdollisuuksia tukea elämistään. Työttömyyskorvausten ja asumistukien pitää riittää elinkustannuksiin. Kun maalla voisi omalla työllään vähentää asumis- ja ruokakustannuksia, niin pärjäisi pienemmilläkin sosiaalietuuksilla. Kun kaupunkien liikaväestö saataisiin maaseudulle, niin kaupungeistakin tulisi miellyttävämpiä, kun ruuhkat ja saasteet vähenisivät. Tällöin maaseudun elinvoima tulisi paremmiksi, kun siellä olisi riittävämpi väestöpohja palveluille. Eläkeläisiäkin voisi asua enemmän maalla, kun palvelut olisivat riittävät. Onko järkevää enää kasvattaa kaupunkeja ja taajama-asutusta. Asuminen on kallista kaupungeissa. Suomessa kun on paljon tilaa, luontoa, eikö voisi suosia maaseutuasumista, kehitys olisi tasapainoisempaa maaseudun ja taajamien välillä.

 Uusiutumattomia raaka-aineita korvataan enenevässä määrin uusiutuvilla. Maalle tarvitaan työvoimaa uusiutuvien raaka-aineiden tuottajiksi ja jalostajiksi. Myös maapallon ruokahuolto tarvitsee enemmän maaseutuelinkeinoja, ellei tehtaissa aleta tehdä keinoruokaa kasvattamalla mikrobeilla. Jos turhaa kulutusta raaka-aineissa ja energiassa joudutaan vähentämään, monet tehtaat taajamissa joudutaan lopettamaan. Pitäisi palata takaisin yksinkertaisempaan maaseutuelämään. Ihmistyöllä voidaan vähentää automaatioiden tarvitsemaa energian kulutusta, ei tarvita valtavasti raaka-aineita ja energiaa kuluttavia automaatiolaitteita.

 Mikä kehityksessä on hyvää kestävän kehityksen kannalta, voidaan säästää ja kehittää vielä eteenpäin. Asioissa, jotka ovat kestävän kehityksen kannalta hyviä, voitaisiin palata ihmiskunnan tuhatvuotisiin viisauksiin ja käytäntöihin niitä kehittämällä ja yhdistelemällä uusiin teknologioihin.

 Veikko J. Pyhtilä, 2015, Suomi

 

Sootesi öb fainideva ekocel

Neraosi a neafrasi öb fainideva biolorafva eoraulo, koin noaapva dev tuloafvaosi obtaarkta. Ut vinet autkees piri öbda ob erva ekocelsi. Mut ki iksio voo kasoo öfliva pirsideev a aag novva ideasi intu ekocel a intu nuatraulo taj kasoo taunlo nuatlipir, ekodäpir.

Ekocel piitif oo vostli autresrova, kona autropaoota ob tusta syyen rauloyssi. Tölo, padav a seerte autresrovao. Eonidto autresrovao ooif vostli lula.

In ekocel altys voo oo tihruva vigög eloojosi er jänri iksiosi, sovodajosi, kona ob it voo autkautee ysriva a mihava daavte a devraulo.

Leileiva eokaulrokao aapta tu obtark for toolte. Tosi, kosi teoota oo vostli biolohavicuva a forterva tu mämsi a biolo. Piitif votee hastvostaa ekodäva, rostadava atuasi teejösi. Niidta piri daforaafte, kasoote, ideaate a hava dalijär Mut sosi pöteete.

Tu ideaate a kasoote piitif aaf tuvi vostli piri hojosi, erobli itsi kojosi ooif ofrava ääf ekoiptol vi tolleilosi taj tool it a urtuu tuvi oteete. Ki it ko tralöote, seertesi a hosovao atua oteete itin ooif voota ideaa. Viofli piit visoop ko dihpaata a kona dihpaata, if kasoote tenööta tee vy josio. Rilorova törova öfva balsidsi vooif otee forfääte a dafaate motul for ekocel pitöob. Isvana piitif votee tee alteeva nökaso, ko siedtukaata a forfääta.

 Täva pitöob tenööte teniid rilli kaarte a itin oo piri risksi a it niid autrupaaen, siteva tuvi uutjosi a roovte. Ifej ednidsi autfuul, pitöob ej voo grerilli tenöö. Likatosi kova ekocelsi oo ripnen oonen a uutnen, ki raulotekdäva sosi ati. voo apdaav, kona oo hava alodasi a foryyste for kasoote. Kasoo voo, if tuit uut tuvi friofrava li friofratö. Hali kasooen oo duikri tee-en.

 Voo bestoo tö taj miteoteete iksio ej niid nidli oof re ide, na erisli vovioteeta vigög. Erva kaängsi ritspiir. Rena voo ideaa töfaate miteejo a vitövovaosi.

 Kasoo a neafraa voo kina, tajli ej välejnen nöteeif riltee ekocel. Kasoote a ideaate voo teoo sirisi jänsi, it oo deevva a farova. Ob it voo uut hamiva mite a isvisiolivao kau. Voo foraaf öbda, daav, apdaav a aaf altys a intuni it daav li isvisio a voo ermupaa davofisi. Na aafta ratli hali a tarkli kasotooen sosi, itli itne oo pipir karvao nöö riltee kasoto tajli lylrili.

Eejejli in biolorafva ekocel oo hamipir a forterpir eloo, il in taunlo midin tusta, ahhö a ahnilkmosi. Intu ekocel piit erisli aaf eolivotesi, kovy ee a rafseertesi for sina niidva sosi. Kijo vooif oof öfva tolsieplo raula soopva pipriva iptol. Vooif oo öva lakno a kalno eloovova loutolsieplo.

Tajsaa jasi iksiosi, nötee jasi autsineet. Ikaapjosi voo autdafaa ötu iksio. Iksio voo kasotee robessi, kovy aftuu tuvi iksio. Ik ob josio ut taunlosi tu nuatlo. Na tihdilsi ej oftukaa tö for töafejjosi, hä ooif hava aaf pul mol a iptol ut nuatlo. Täna häsi vy öfva tö vooif rovpaa eloote vy sihääk bönpusi ut pul mu eloote pori, viil em la häsiof villeiloiksi, haeöpiir balpesi mu em. Ali la nuatlo vooif oo metpumtölo a otolik, koin vooif tee ö pavetösi. Vooif oo vostli autresrova. Aafif uuteo a klinva hom, täna vosta autpaooif hapir. Täli a ooen pirnen fivbas jänsi iten, na la nuatlo ooen piri iptoljosi.

Na töafejjo oo in taunlo hä oof in leiyltol errili ipri vovaosi suup häof eete. Töafejstarov a elosuprov piit hanidrii for eorovrisi. Na la nuatlo vooif vy öfva tö riip eloote a em rovpasi, itli stavooif vy ippir sosedrovaosi. Na taunlosi ylri jori aafifta le nuatlo, itli ali taunlosi muuif mihapir, Na littustasi a ahnilkmosi utriipif. Täna nuatlo eopo muuif hapir, na itla ooif hanidripir jori alo for seertesi. Unrovjosi vooif eloo pir la nuatlo, na seertesi ooif hanidriva. Ooko visva ejpirnen papiir taunlosi a tihdil elori. Eloote oo ylrovva in taunlosi. In Finlo na oo piri til, biolo, ejko vooif hapircuu nuatlo eloote, dev ooif talhevripir välla nuatlo a tihdilsi.

Autnoovejva ravmosi sijfaata autsipiirli ri vy autnoovva. Le nuatlo niidta töpo mu autnoovva ravmosi toojosi a väpiirjosi. Ali rauköl em stake niid pir nuatlo eolivotesi, ifej in tolösi nööta tee livoteova em vy paeöpiir vy fosikpesi. If nidejva tetoriipte in ravmosi a pori autpiitta riip, si tolösi in tihdilsi autpiitta teöön. Piitif reuut retu isgnopir nuatlo eo. Vy mäm tö voota riip autte niidva pori tetoriipte, ej niidta pipili ravmosi a pori tetoriipva auttevösi.

Ko in dev oo hava miculi noaapva dev, voota ropaoo a deev pirnen eddir. In sosi, kosi oo miculi noaapva dev hava, vooifta reuut simäm disjänsiva visvaosi a liotesi vy itsi deevte a vipa intu novva tekdäsi.

 Veikko J. Pyhtilä, 2015, Finlo

 

Thoughts on the ideal ecovillage

Hopes and dreams of an ideal natural living environment, where the dimensions of sustainable development are taken into account.

There is a lot of information about different ecovillages online. But each group can design their own, further develop and bring new ideas to the ecovillage and rural environment, or design the city to be more rural, more ecological.

The ecovillage should be as self-sufficient as possible, thereby saving on the environmental impacts caused by traffic. Self-sufficiency in jobs, education and services. Self-sufficiency in food supplies as far as possible.

 In an ecovillage, interaction can be close between residents, different age groups, and experts, which can create an effective and pleasant learning and development environment.

 Extensive life cycle assessment is taken into account in construction. The products used are as environmentally friendly as possible and healthy for people and nature. It should be possible to optimize ecological, economic, etc. factors. A lot of information gathering, planning, idea generation and a good information system are needed to manage things.

 As many people as possible should be involved in the ideation and planning, especially those who would be willing to buy an eco-cottage with a yard or build one and get involved in the activity. All kinds of business, services, intellectual, etc. activities can be conceived in it.

If you start planning as a group, you need to jointly agree on what will be published and when. The actual official website could serve as a marketing and information channel for the ecovillage project.

First, you should be able to make a preliminary draft of what will be presented and marketed.

Starting a project like this really takes courage and involves a lot of risk, and it requires committed, active participants and funding. If the prerequisites are not met, the project cannot be started in earnest.

Models of what kinds of ecovillages already exist and are coming, all environmental technology issues, etc. can be studied, which provides good basic information and inspiration for planning. Planning can be done if volunteers are involved. Well planned is half done.

 You can start a work or hobby group, you don't necessarily have to have the same ideology, as long as you get along with each other. Different perspectives are enriching. At the same time, you can brainstorm ideas for employment, hobbies, and collaboration opportunities.

You can always plan and dream, even if you don't immediately start implementing an ecovillage. You can spend several years planning and brainstorming, it is developmental and rewarding. It can become a nice hobby and a form of community. You can acquire information, learn, study and interact, and through that you learn as a community and can exchange experiences. When things are planned really well and carefully, you have more courage to start implementing the plan, even if it's gradually.

Undeniably, it is more comfortable and healthier to live in an eco-village close to nature than in a city amidst the noise and pollution of traffic. The eco-village just needs to have livelihoods to live on and local services for frequently needed things. Everyone could have their own garden around a suitably sized cottage. It could be a kind of allotment garden for summer and winter use.

Suggest groups, start networking. Participants can sign up for a group. The group can set criteria for joining the group. Some of the group from the cities to the country. When the urban areas do not offer work to the unemployed, it would be good for them to get a forest, land and a cottage in the country. Then they could pay for their housing with their own work, by chopping firewood from the forest to use as energy for their housing, growing food on their patches of fields, raising domestic animals for food. They could also have a workshop and a hut in the country where they could do some crafts. They could be as self-sufficient as possible. They would get exercise and clean air, which would keep them in better shape. That was still the case 50 years ago, when there were many cottagers in the country.

When an unemployed person is in the city, they have very few opportunities to support their living in an apartment building.

Unemployment benefits and housing subsidies must be sufficient to cover living expenses. If people in the countryside could reduce their housing and food costs through their own work, they would be able to manage with smaller social benefits. If the overpopulation of cities were moved to the countryside, cities would also become more pleasant as congestion and pollution would decrease. In this way, the vitality of rural areas would be improved as there would be a more sufficient population base for services. More pensioners could also live in the countryside if services were sufficient. Is it reasonable to continue to grow cities and urban settlements? Housing is expensive in cities. In Finland, where there is a lot of space and nature, couldn't we favor rural living, so that development would be more balanced between rural areas and urban areas?

 Non-renewable raw materials are increasingly being replaced with renewable ones. The country needs a workforce to produce and process renewable raw materials. The world's food supply also needs more rural businesses, unless factories start making artificial food by growing it with microbes. If unnecessary consumption of raw materials and energy is to be reduced, many factories in urban areas will have to be closed. We should return to a simpler rural life. Human labor can reduce the energy consumption needed by automation, and there is no need for huge amounts of raw materials and energy-consuming automation equipment.

 What is good for sustainable development in development can be preserved and developed further. In matters that are good for sustainable development, we could return to the wisdom and practices of humanity that are thousands of years old by developing them and combining them with new technologies.

 Veikko J. Pyhtilä, 2015, Finland