Johanneksen evankeliumi suomeksi - Johanof rossa mu vosa - The Gospel of John in english

 

Johanneksen evankeliumi suomeksi - Johanof rossa mu vosa - The Gospel of John in english

Hova a rattarva Vosa - Hengellinen ja eettinen Vosa - Spiritual and ethical Vosa   

Johanneksen evankeliumi suomeksi

Johanof rossa mu vosa

The Gospel of John in english at the end

Veikko J. Pyhtilä, 23.12.2025, Suomi

Veikko J. Pyhtilä, 23.12.2025, Finlo

Veikko J. Pyhtilä, 23.12.2025, Finland

Vuoden 1776 raamatun käännöksestä, josta osa kohdista on muutettu nykysuomeksi.

Ob jän 1776 uskirto vosmuo, ob ko ik iplosi oo temuuen mu nenfin.

King James translation at the end of finnish and vosa translations. You can open it in another window and compare vosa and finnish translations.

Johannes 1

Johan 1

1 Alussa oli sana, se Sana oli Jumalan tykönä ja Jumala oli se Sana.

1 Na nö ooen sa, it Sa ooen tut Hajo a Hajo ooen it Sa.

2 Tämä oli alussa Jumalan tykönä.

2 Tä ooen nöna tut Hajo.

3 Kaikki ovat sen kautta tehdyt ja ilman sitä ei ole mitään tehty, joka tehty on.

3 Ki oo intuni it tee-en a ejli it oo ejö tee-en, ko tee-en oo.

4 Hänessä oli elämä ja elämä oli ihmisten valkeus.

4 In hä ooen eo a eo ooen mämsiof vitvao.

5 Ja valkeus paistaa pimeydessä, jota ei pimeys käsittänyt.

5 A vitvao katkliir in takvao, ko ej takvao vosooen.

6 Yksi mies oli lähetetty Jumalalta, jonka nimi oli Johannes.

6 Is mä ooen pagaaen ut Hajo, kojo-of ersa ooen Johan.

7 Hän tuli valkeudesta todistamaan, että kaikki uskoisivat hänen kauttansa.

7 Hä uuten öb vitvao dariil, syt ki uusif intuni hä.

8 Ei hän ollut valkeus, mutta hän oli lähetetty valkeudesta todistamaan.

8 Ej hä ooen vitvao, mut hä ooen pagaaen öb vitvao dariil.

9 Se oli totinen valkeus, joka valistaa kaikki ihmiset, jotka maailmaan tulevat.

9 It ooen darilva vitvao, ko katdafaa ki mämsi, kojosi intu köl uuten.

10 Se oli maailmassa ja maailma oli hänen kauttansa tehty ja ei maailma häntä tuntenut.

10 It ooen in köl a köl ooen intuni hä tee-en a ej köl kavodaaen hä.

11 Hän tuli omillensa ja ei hänen omansa häntä ottaneet vastaan.

11 Hä uuten for häof öfjosi a ej häof öfjosi ögaapen hä.

12 Mutta niille, jotka hänen ottivat vastaan, antoi hän voiman Jumalan lapsiksi tulla, jotka uskovat hänen nimensä päälle,

12 Mut le häsi, kojosi ögaapen hä, faaen hä po mu Hajo-of ipmämsi muu, kojosi uus le häof ersa,

13 jotka ei verestä eikä lihan tahdosta, ei myös miehen tahdosta, mutta Jumalasta syntyneet ovat.

13 kojosi ej ob hemo, ej ali obra of mä, mut ob Hajo nöee-en oo

14 Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän seassamme, ja me näimme hänen kunniansa niin kuin ainoan Pojan kunnian Isästä täynnä armoa ja totuutta.

14 A Sa muuen mit a elooen insio ajsi, a ajsi vokaaen häof hon itli li eris Sonof hon ut Ma, ful hacuah a darilvao.

15 Johannes todisti hänestä ja huusi sanoen: Tämä oli se, josta minä sanoin: Minun jälkeeni on tuleva, joka minun edelläni on ollut; sillä hän oli ennen kuin minä.

15 Johan dariilen öb hä a sääen saali: Tä ooen it, öb ko aj saaen: Ne aj uutne, kojo edla aj oo ooen; syfor hä ooen en na aj.

16 Ja me olemme kaikki hänen täydellisyydestänsä saaneet ja armon armosta.

16 A ajsi oo ki ob häof fulvovao aafen a hacuah ob hacuah.

17 Sillä laki on Mooseksen kautta annettu, armo ja totuus on Jeesuksen Kristuksen kautta tullut.

17 Syfor pöso oo intuni Moses faaen, hacuah a darilvao oo intuni Jesus Krist uuten.

18 Ei ole kenkään koskaan Jumalaa nähnyt, ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, hän ilmoitti meille.

18 Ejkojo oo ejna vokaaen Hajo, erisö Son, kojo oo in Maof vatlydim, hä dafaaen tu ajsi.

19 Ja tämä on Johanneksen todistus, kun juutalaiset lähettivät Jerusalemista papit ja Leviläiset kysymään häneltä: Kuka olet?

19 A tä oo Johanof darilob, na jutjosi pagaaen ut Jerusalem ussajosi a levtjosi koo ut hä: Kojo ja oo?

20 Ja hän todisti ja ei kieltänyt ja hän todisti, sanoen: En minä ole Kristus.

20 A hä dariilen a ej eejen a hä dariilen: Aj ej oo Krist.

21 Ja he kysyivät häneltä: Kuka siis? Oletko Elias? Hän sanoi: En. Oletko profeetta? Hän vastasi: En.

21 A häsi kooen ut hä: Kojo syklirli? Ooko ja Elias? Hä saaen: Ej, aj ej oo. Ooko ja usennesaajo? Hä ooken: Ej, aj ej oo.

22 Niin he sanoivat hänelle: Kuka olet, että me antaisimme niille vastauksen, jotka meidät lähettivät: Mitä sanot itsestäsi?

22 Itli häsi saaen tu hä: Kojo ja oo, syt ajsi faaif ookte tu häsi, kojosi pagaaen ajsi: Ko ja saa öb ja aut?

23 Hän sanoi: Minä olen huutava ääni korvessa, valmistakaa Herran tietä, niin kuin Jesaja profeetta sanoi.

23 Hä saaen: Aj oo sääva hö in vildmol, enfortee jasi Romäof tul, itli li Jesaja usennesaajo saaen.

24 Ja jotka lähetetyt olivat, olivat farisealaisista.

24 A kojosi pagaaen ooen, ooen ob pösousjosi.

25 Ja he kysyivät häneltä ja sanoivat hänelle: Miksi siis sinä kastat, jos et ole Kristus, etkä Elias, etkä profeetta?

25 A häsi kooen ut hä a saaen tu hä: Kosy syklirli ja usvaam, if ja ej oo Krist, a ja ej oo Elias, a ja ej oo usennesaajo.

26 Johannes vastasi heille ja sanoi: Minä kastan vedellä, mutta teidän keskellänne seisoo, jota ette tunne.

26 Johan ooken tu häsi a saaen: Aj usvaam vy vam, mut midin jasi tiis, kojo jasi ej kavodaa.

27 Hän on se, joka minun jälkeeni tulee, joka minun edelläni on ollut, jonka kengän nauhoja en minä ole kelvollinen päästämään.

27 Hä oo it, kojo ne aj uut, kojo oo ooen en aj, kojo-of tuveto nauhsi aj ej oo forhava fatuu.

28 Nämä tapahtuivat Betabarassa, sillä puolella Jordania, kussa Johannes kasti.

28 Täsi hääpen in Betabar, la it sid Jordan, koin Johan usvaamen.

29 Toisena päivänä näki Johannes Jeesuksen tykönsä tulevan ja sanoi: Katso, Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin!

29 Na duva tan vokaaen Johan Jesus uut tu hä a saaen: Kaa ja, Hajo-of Ipbääpe, kojo aap yr kölof aho!

30 Tämä on se, josta minä sanoin: Minun jälkeeni tulee mies, joka minun edelläni on ollut, sillä hän oli ennen kuin minä.

30 Tä oo it, öb kojo aj saaen: Ne aj uut mä, kojo en aj oo ooen, syfor hä ooen en na aj.

31 Ja en minä häntä tuntenut, mutta että hän ilmestyisi Israelissa, sen tähden tulin minä vedellä kastamaan.

31 A aj ej kavodaaen hä, mut syt hä sadkauutif in Isrlo, itsy uuten aj vy vam usvaam.

32 Ja Johannes todisti sanoen: Minä näin Hengen taivaasta tulevan alas niin kuin kyyhkyisen ja seisahtavan häneen.

32 A Johan dariilen saali: Aj vokaaen Ho uut ut yllo lytu itli li dovsif a autstoop le hä.

33 Ja en minä häntä tuntenut, mutta joka minun lähetti vedellä kastamaan, se sanoi minulle: Jonka päälle sinä näet Hengen tulevan alas ja seisahtavan häneen, hän on se, joka kastaa Pyhällä Hengellä.

33 A aj ej kavodaaen hä, mut kojo pagaaen aj vy vam usvaam, it saaen tu aj: Le kojo ja vokaa Ho uut lytu a autsoop le hä, hä oo it, kojo usvaam vy Pyhva Ho.

34 Ja minä näin sen ja todistin hänen olevan Jumalan Pojan.

34 A aj vokaaen it a dariilen hä oo Hajo-of Son.

35 Toisena päivänä seisoi Johannes taas ja kaksi hänen opetuslapsistansa,

35 Na duva tan tiisen Johan anen a du ob häof usdavjosi,

36 ja kun hän näki Jeesuksen käyvän, sanoi hän: Katso, Jumalan Karitsa!

36 a na hä vokaaen Jesus tuu, saaen hä: Kaa ja, Hajo-of Ipbääpe!

37 Ja ne kaksi opetuslasta kuulivat hänen puhuvan ja seurasivat Jeesusta.

37 A itsi du usdavjosi vohööen hä sasaa a dekaaen Jesus.

38 Mutta Jeesus kääntyi ja näki ne seuraavan ja sanoi heille: Mitä te etsitte? Niin he sanoivat hänelle: Rabbi (se on opettaja) missä asut?

38 Mut Jesus auttöönen a vokaaen itsi dekaa a saaen tu häsi: Ko jasi seek? Itli häsi saaen tu hä: Ropadaavjo (it oo padaavjo) koin ja eloo?

39 Hän sanoi heille: Tulkaa ja katsokaa! Ja he tulivat ja näkivät, missä hän asui ja olivat sen päivän hänen tykönänsä ja se oli lähes kymmenes hetki.

39 Hä saaen tu häsi: Uut jasi a kaa jasi! A häsi uuten a vokaaen, koin hä elooen a ooen it tan tut hä a it ooen rafli basva ipno.

40 Andreas, Simon Pietarin veli, oli yksi niistä kahdesta, jotka sen Johannekselta kuulleet olivat ja häntä seurasivat.

40 Andreas, Simon Pietarof bajson, ooen is ob itsi du, kojosi it ut Johan vohööen ooen a hä dekaaen.

41 Tämä löysi ensin veljensä Simonin ja sanoi hänelle: Me löysimme Messiaan, se on voideltu.

41 Tä keesen isvana häof bajson Simon a saaen tu hä: Ajsi seeken Mesias, it oo oilpaaen.

42 Ja hän toi hänen Jeesuksen tykö. Mutta kun Jeesus katsoi häneen, sanoi hän: Sinä olet Simon Joonan poika ja sinä pitää kutsuttaman Keefas, se on kallio.

42 A hä aagen hä tu Jesus. Mut na Jesus kaaen tu hä, saaen hä: Ja oo Simon Jonof son a ja piit tukoo Kefas, it oo kaum.

43 Toisena päivänä tahtoi Jeesus mennä Galileaan ja löysi Filippuksen ja sanoi hänelle: Seuraa minua!

43 Na duva tan obraaen Jesus tuu Galilea a keesen Filipus a saaen tu hä: Dekaa ja aj!

44 Mutta Filippus oli Betsaidasta, Andreaksen ja Pietarin kaupungista.

44 Mut Filipus ooen ut Betsaid, taunlo of Andreas a Pietar.

45 Filippus löysi Natanaelin ja sanoi hänelle: Me olemme löytäneet sen, josta Mooses kirjoitti laissa ja profeetat, Jeesuksen, Josefin pojan Natsaretista.

45 Filipus keesen Natanael a saaen tu hä: Ajsi oo keesen it, öb kojo Moses kiiren in pöso a usennesaajosi, Jesus, Josefof son ut Natsaret.

46 Ja Natanael sanoi hänelle: Tulleeko Natsaretista jotain hyvää? Filippus sanoi hänelle: Tule ja katso.

46 A Natanael saaen tu hä: Meejko uut ut Natsaret ö hava? Filipus saaen tu hä: Uut ja a kaa ja.

47 Jeesus näki Natanaelin tykönsä tulevan ja sanoi hänestä: Katso, totisesti oikea Israelilainen, jossa ei petosta ole.

47 Jesus vokaaen Natanael uutva tu hä a saaen öb hä: Kaa ja, darilli ratva isrjo, in kojo ej oo hatuah.

48 Natanael sanoi hänelle: Mistä minut tunnet? Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: Ennen kun Filippus kutsui sinua viikunapuun alla ollessasi, näin minä sinun.

48 Natanael saaen tu hä: Koöb ja kavodaa aj? Jesus ooken a saaen tu hä: En na Filipus tukooen ja al figpu ooen, aj vokaaen ja.

49 Vastasi Natanael ja sanoi hänelle: Rabbi, sinä olet Jumalan Poika, sinä olet Israelin kuningas.

49 Ooken Natanael a saaen tu hä: Ropadaavjo, ja oo Hajo-of son, ja oo Isrlo-of roylmä.

50 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: Sinä uskot, että minä sanoin sinulle: Minä näin sinut fikunapuun alla. Sinä saat vielä suurempia nähdä.

50 Jesus ooken a saaen tu hä: Ja uus, syt aj saaen tu ja: Aj vokaaen ja al figpu. Ja aaf pirnen pipir ösi vokaa.

51 Ja sanoi hänelle: Totisesti, totisesti sanon minä teille, tästedes pitää teidän näkemän taivaan avoinna ja Jumalan enkelit astuvan ylös ja tulevan alas Ihmisen Pojan luo.

51 A saaen tu hä: Darilli, darilli aj saa tu jasi, täne piit jasi vokaa halo oup a Hajo-of enkjosi vetuu yltu a uut lytu tu Mämof Son.

Johannes 2

Johan 2

1 Ja kolmantena päivänä olivat häät Galilean Kaanassa ja Jeesuksen äiti oli siellä;

1 A na treva tan ooen tebajvihäp in Galilo Kan a Jesusof am ooen itla;

2 Niin Jeesus ja hänen opetuslapsensa kutsuttiin myös häihin.

2 Itli Jesus a häof usdavjosi tukooenta ali intu tebajvihäp.

3 Ja kun viini puuttui, sanoi Jeesuksen äiti hänelle: Ei heillä ole viiniä.

3 A na vainvem ejofriien, saaen Jesusof am tu hä: Häsi ej oof vainvem.

4 Jeesus sanoi hänelle: Vaimo! Mitä minun on sinun kanssa? Ei minun aikani ole vielä tullut.

4 Jesus saaen tu hä: Viäm! Ko aj oo vi ja? Ajof no ej oo pirnen uuten.

5 Hänen äitinsä sanoi palvelijoille: Mitä hän teille sanoo, se tehkää.

5 Häof am saaen tu seerjosi: Ko hä tu jasi saa, tee jasi it.

6 Niin siellä oli kuusi kivistä vesiastiaa pantuna juutalaisten puhdistamisen tavan mukaan ja kukin veti kaksi tai kolme mittaa.

6. Itli itla ooen sik kamsiva vamves paaen li jutva kliinte lio a obki poaagen du taj tre piprisi.

7 Jeesus sanoi heille: Täyttäkää vesiastiat vedellä. Ja he täyttivät ne ylen täyteen.

7. Jesus saaen tu häsi: Fuul jasi vamvessi vy vam. A häsi fuulen itsi ylpiri fultu.

8 Ja hän sanoi heille: Pankaa nyt sisälle ja viekää edeskäyvälle. Ja he veivät.

8 A hä saen tu häsi: Paa jasi nen inle a gaa jasi tu edtuujo. A häsi gaaen.

9 Mutta kun edeskäypä maisti sitä vettä, joka viiniksi tullut oli, eikä tietänyt, kusta se tuli, mutta palvelijat tiesivät, jotka veden ammensivat, kutsui edeskäypä yljän

9 Mut na edtuujo emfiien it vam, ko ooen muuen vainvem, a ej daaen kout it uuten, mut seerjosi daaen, kojosi vam vomaapen, tukooen edtuujo enbajvimä

10 ja sanoi hänelle: Jokainen antaa ensin hyvää viiniä ja kun juovutaan, niin sitten huonompaa: Sinä kätkit hyvän viinin tähän asti.

10 a saaen tu hä: Ki faa isvana hava vanvem a na alkräjmuuta, itli itne ahvopir: Ja hiiden hava vainvem ättu tä.

11 Tämä on ensimmäinen tunnustähti, jonka Jeesus teki Galilean Kaanassa ja ilmoitti kunniansa. Ja hänen opetuslapsensa uskoivat häneen.

11 Tä oo isva enmark, ko Jesus tee-en in Galilo Kan a dafaaen häof hon. A häof usdavjosi uusen intu hä.

12 Sitten meni hän alas Kapernaumiin ja hänen äitinsä, hänen veljensä ja opetuslapsensa, eikä siellä kauan viipyneet.

12 Itne tuuen hä lytu Kapernaum a häof am, bajsonsi a usdavjosi, a ej itla luna apnooen.

13 Ja Juutalaisten pääsiäinen oli läsnä ja Jeesus meni ylös Jerusalemiin,

13 A jutjosiof Afturono ooen tuvi a Jesus tuuen yltu Jerusalem,

14 ja löysi temppelissä istuvan ne, jotka karjaa, lampaita ja kyyhkyjä myyskentelivät ja rahanvaihtajat.

14 a keesen in roustol siitva itsi, kojosi sirope, bääpesi a dovsifsi sifääen a rovermupaajosi.

15 Ja hän teki ruoskan köysistä ja ajoi ulos ne kaikki temppelistä, lampaat, karjan ja heitti pois vaihtajien rahat ja maahan kukisti pöydät.

15 A hä tee-en vhipvo ob roupsi a tekatuuen nitu itsi ki ut roustol, bääpesi, sirope a heiien yr ermupaajosi rovsi a tu mol pölyyen laossi.

16 Ja sanoi niille, jotka kyyhkyjä myivät: Viekää nämä täältä pois ja älkää tehkö minun Isäni huonetta kauppahuoneeksi.

16 A saaen tu itsi, kojosi dovsifsi fääen: Gaa jasi täsi täel yr a ej jasi tee ajof Maof tolik mu fäftolik.

17 Mutta hänen opetuslapsensa muistivat kirjoitetuksi: Sinun huoneesi kiivaus on minun syönyt.

17 Mut häof usdavjosi sööen mu kiiren: Jaof tolik ahbönmivao oo aj eemen.

18 Niin vastasivat juutalaiset ja sanoivat hänelle: Mitä merkkiä sinä meille osoitat, että näitä teet?

18 Itli ooken jutjosi a saaen tu hä: Ko enmark ja tu ajsi tukaa, syt ja tee täsi?

19 Jeesus vastasi ja sanoi heille: Hajottakaa maahan tämä temppeli ja minä tahdon sen kolmantena päivänä rakentaa ylös.

19 Jesus ooken a saaen: Silopaa jasi tu mol tä roustol a aj obraa it na treva tan tool yltu.

20 Niin juutalaiset sanoivat: Tätä temppeliä on rakennettu 46 vuotta ja sinä rakennat sen kolmena päivänä?

20 Itli jutjosi saaen: Tä roustol oo toolen 46 (kvabassik) jänsi a ja tool it in tre tansi?

21 Mutta hän sanoi ruumiinsa temppelistä.

21 Mut hä saaen it öb häof bodev roustol.

22 Kun hän siis oli kuolleista noussut, muistivat hänen opetuslapsensa hänen sen heille sanoneeksi ja uskoivat Raamatun ja puheen, minkä Jeesus oli puhunut.

22 Na hä syklirli ooen yylen ut eön, häof usdavjosi sööen, syt hä ooen saaen it tu häsi a uusen uskirto a sasa, ko Jesus ooen sasaaen.

23 Mutta kun hän pääsiäisen juhlapäivänä oli Jerusalemissa, uskoivat monta hänen nimensä päälle, kun he näkivät ne tunnustähdet, mitkä hän teki.

23 Mut na hä na Afturonotan ooen in Jerusalem, si uusen intu hä ersa, na häsi vokaaen itsi enmarksi, kosi hä tee-en.

24 Mutta ei Jeesus uskonut itseänsä heille, sillä hän tunsi heidät kaikki,

24 Mut Jesus ej uusen aut tu häsi, syfor hä kavodaaen häsi ki,

25 ja ei tarvinnut, että joku olisi ihmisestä todistanut; sillä hän tiesi, mitä ihmisessä oli.

25 a ej niiden, syt öjo ooif dariilen öb mäm; syfor hä daaen, ko in mäm ooen.

Johannes 3

Johan 3

1 Niin oli yksi mies farisealaisista, Nikodemus nimeltä, juutalaisten ylimmäinen.

1 Itli ooen is mä ob pösousjosi, ersaaen Nikodemus, jutjosiof yllast.

2 Hän tuli yöllä Jeesuksen tykö ja sanoi hänelle: Mestari, me tiedämme, että sinä olet Jumalasta opettajaksi tullut; sillä ei taida kenkään niitä tunnustähtiä tehdä, joita sinä teet, jollei Jumala ole hänen kanssansa.

2 Hä uuten natna tu Jesus a saaen tu hä: Ylvojo, aj daa, syt ja oo ut Hajo muuen padaavjo; syfor ejjo livotee tee itsi enmarksi, kosi ja tee, ifej Hajo oo vi hä.

3 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: Totisesti, totisesti sanon minä sinulle: Ellei joku uudestisynny, ei hän taida Jumalan valtakuntaa nähdä.

3 Jesus ooken a saaen tu hä: Darilli, darilli aj saa tu ja: Ifej öjo novlinöee, hä ej livotee vokaa Hajo-of pöhyl.

4 Nikodemus sanoi hänelle: Kuinka taitaa ihminen vanhana syntyä? Taitaako hän äitinsä kohtuun jälleen mennä ja syntyä?

4 Nikodemus saaen tu hä: Koli livotee mäm li unva nöee? Livoteeko hä tuu intu häof amof nöevlo dunen a nöee?

5 Jeesus vastasi: Totisesti, totisesti sanon minä sinulle: Ellei joku synny vedestä ja Hengestä ei hän taida Jumalan valtakuntaan sisälle tulla.

5 Jesus ooken: Darilli, darilli aj saa tu ja: Ifej öjo nöee ob vam a Ho hä ej livotee uut intu Hajo-of pöhyl.

6 Mitä lihasta syntynyt on, se on liha ja mitä Hengestä syntynyt on, se on henki.

6 Ko ob mit oo nöee-en, it oo mit a ko ob Ho oo nöee-en, it oo Ho.

7 Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: Teidän pitää uudestisyntymän.

7 Ej ja voejhäpkaa, syt aj saa tu ja: Jasi piit novlinöee.

8 Tuuli puhaltaa, kussa hän tahtoo ja sinä kuulet hänen huminansa ja et tiedä, kusta hän tulee taikka kuhunka hän menee: Näin on jokainen, joka Hengestä syntynyt on.

8 Hou tehouu, kolo hä obraa a ja vohöö häof homhö a ja ej daa, kout it uut taj kotu it tuu: Täli oo kijosi, kojo ob Ho oo nöee-en.

9 Vastasi Nikodemus ja sanoi hänelle: Kuinka ne taitavat tapahtua?

9 Nikodemus ooken a saaen tu hä: Koli itsi livotee hääp?

10 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: Sinä olet mestari Israelissa ja et näitä tiedä!

10 Jesus ooken a saaen tu hä: Ja oo ylvoja in Isrlo a ja ej täsi daa!

11 Totisesti, totisesti sanon minä sinulle: Me puhumme, mitä me tiedämme ja todistamme, mitä me näemme ja ette ota vastaan meidän todistustamme.

11 Darilli, darilli aj saa tu ja: Ajsi sasaa, ko ajsi daa a dariil, ko ajsi vokaa a ja ej ögaap ajsiof darilob.

12 Jos minä maallisia teille sanoin ja ette usko, kuinka te uskoisitte, jos minä taivaallisia teille sanoisin?

12 If aj saa ohva tu jasi a jasi ej uus, koli jasi uusif, if aj halova tu jasi saaif?

13 Ei astu kenkään ylös taivaaseen, vaan joka taivaasta astui alas, Ihmisen Poika, joka on taivaassa.

13 Ejjo vetuu yltu halo, mut kojo ut halo vetuuen lytu, Mämof Son, kojo oo in halo.

14 Ja niin kuin Mooses ylensi käärmeen korvessa, niin myös Ihmisen Poika pitää ylennettämän.

14 A itli Moses ylpirpaaen ierpe in vildmol, itli ali Mämof Son piitne ylpirpaa.

15 Että jokainen, joka uskoo häneen, ei pidä hukkuman, mutta iankaikkisen elämän saaman.

15 Syt kijo, kojo uus intu hä, ej piit kaseöön, mut aaf kikinova eo.

16 Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainoan Poikansa, että jokainen, joka uskoo häneen, ei pidä hukkuman, mutta iankaikkisen elämän saaman.

16 Syfor itli Hajo oo raaen köl, syt hä faaen eris Son, syt kijo, kojo uus intu hä, ej piit kaseöön, mut aaf kikinova eo.

17 Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan, tuomitsemaan maailmaa, mutta että maailma pitää hänen kauttansa vapahdettaman.

17 Syfor Hajo ej pagaaen häof Son intu köl, pöcuu köl, mut syt köl piit intuni hä friuur.

18 Joka häneen uskoo, ei häntä tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu; sillä ei hän uskonut Jumalan ainoan Pojan nimen päälle.

18 Kojo intu hä uus, ej pöcuuta hä; mut kojo ej uus, it oo ripnen pöcuuen; syfor hä ej uusen le Hajo-of eris Sonof ersa.

19 Mutta tämä on tuomio, että valkeus tuli maailmaan ja ihmiset rakastivat enemmin pimeyttä kuin valkeutta; sillä heidän työnsä olivat pahat.

19 Mut tä oo pöcuute, syt vitvao uuten intu köl a mämsi raaen enpir takvao il vitvao; syfor häsiof tösi ooen ahva.

20 Sillä jokainen, joka pahaa tekee, se vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen töitänsä pitäisi laitettaman.

20 Syfor kijosi, kojo tee ahva, it aar vitvao aj ej uut intu virvao, syt ej piitif lopaa häof tösi.

21 Mutta joka totuuden tekee, se tulee valkeuteen, että hänen työnsä nähtäisiin; sillä ne ovat Jumalassa tehdyt.

21 Mut kojo tee darilva, it uut intu vitvao, syt häof tösi vokaaifta; syfor itsi oo tee-en in Hajo.

22 Sitten tuli Jeesus ja hänen opetuslapsensa Juudean maahan ja asui siellä heidän kanssansa ja kastoi.

22 Itne uuten Jesus a häof usdavjosi tu Judea hyl a elooen itla vi häsi a usvaamen.

23 Mutta Johannes kasti myös Enonissa lähellä Salimia, sillä siellä oli runsaasti vettä; ja he tulivat ja kastettiin.

23 Mut Johan usvaamen ali in Enon raf Salim, syfor itla ooen siri vam; a häsi uuten a usvaamenta.

24 Sillä ei Johannes ollut vielä silloin vankeuteen heitetty.

24 Syfor Johan ej ooen pirnen heiien intu irflosta.

25 Niin tuli kysymys Johanneksen opetuslasten ja juutalaisten välillä puhdistuksesta.

25 Itli uuten koote välla Johanof usdavjosi a jutjosi öb kliinte.

26 Ja he tulivat Johanneksen tykö ja sanoivat hänelle: Opettaja, se joka sinun kanssa oli toisella puolella Jordania, josta sinä todistit, katso, hän kastaa ja jokainen menee hänen tykönsä.

26 A häsi uuten tu Johan a saaen tu hä: Padaavjo, it kojo vi ja ooen la duva sid Jordan, öb kojo ja darilsaaen, kaa ja, hä usvaam a kijo tuu tu hä.

27 Johannes vastasi ja sanoi: Ei ihminen taida mitään ottaa, ellei hänelle anneta taivaasta.

27 Johan ooken a saaen: Mäm livotee ejö aap, ifej tu hä faata ut halo.

28 Te olette itse minun todistajani, että minä olen sanonut: En minä ole Kristus, vaan minä olen hänen edellänsä lähetetty.

28 Jasi oo aut ajof dariiljosi, syt aj oo saaen: Aj ej oo Krist, mut aj oo edla hä pagaaen.

29 Jolla on morsian, se on ylkä, mutta yljän ystävä, joka seisoo ja kuuntelee häntä, se iloittaa itseänsä yljän äänestä sangen suuresti, sen tähden on tämä minun iloni täytetty.

29 Kojo oof enbajviäm, it oo enbajvimä, mut enbajvimäof havijo, kojo tiis a höör tu hä, it teroos aut ob enbajvimäof hö errili pili, forsy it oo tä ajof ros fuulen.

30 Hänen tulee kasvaa, mutta minun pitää vähenemän.

30 Hä piit eöpiir, mut ajof piit autriip.

31 Joka ylhäältä tulee, se on kaikkein päällä ja joka maasta on, se on maasta ja puhuu maasta. Joka taivaasta tulee, hän on kaikkein ylin.

31 Kojo ylel uut, it oo la ki a kojo ut mol oo, it oo ut mol a sasaa öb mol. Kojo ut halo uut, hä oo kiob yllast.

32 Ja mitä hän nähnyt ja kuullut on, sen hän todistaa ja ei kenkään ota vastaan hänen todistustansa.

32 A ko hä vokaaen a vohööen oo, it hä dariil a ej kojo ögaap häof darilob.

33 Joka hänen todistuksensa otti vastaan, se päätti Jumalan olevan totisen.

33 Kojo häof darilob ögaapen, it pääten Hajo oova darilva.

34 Sillä jonka Jumala lähetti, se puhuu Jumalan sanoja, sillä ei Jumala anna Henkeä mitalla.

34 Syfor kojo Hajo pagaaen, it sasaa Hajo-of sasi, syfor ej Hajo faa Ho vy pipri.

35 Isä rakastaa Poikaa ja antoi kaikki hänen käteensä.

35 Ma raa Son a faaen ki intu häof pave.

36 Joka uskoo Poikaan, hänellä on iankaikkinen elämä, mutta joka ei usko Poikaan, ei hänen pidä elämää näkemän, mutta Jumalan viha pysyy hänen päällänsä.

36 Kojo uus intu Son, hä oof kikinova eo, mut kojo ej uus intu Son, ej hä piit eo vokaa, mut Hajo-of ar autpaoo la hä.

Johannes 4

Johan 4

1 Kun siis Herra ymmärsi farisealaisten kuulleeksi, että Jeesus teki enemmin opetuslapsia ja kasti kuin Johannes.

1 Na syklirli Romä dakavooen pösousjosi mu vohööen, syt Jesus tee-en enpir usdavjosi a usvaamen il Johan.

2 (Vaikka ei Jeesus itse kastanut, mutta hänen opetuslapsensa.)

2 (Tajli ej Jesus aut usvaamen, mut häof usdavjosi.)

3 Jätti hän Juudean ja meni jälleen Galileaan.

3 Tejääen hä Judea a tuuen dunen tu Galilea.

4 Mutta hänen piti Samarian kautta vaeltaman.

4 Mut hä piiten intuni Samaria tutuu.

5 Niin hän tuli Samarian kaupunkiin, joka kutsuttiin Sikar, lähelle sitä maakartanoa, jonka Jakob oli pojallensa Josefille antanut.

5 Itli hä uuten Samaria taunlo, ko tukooenta Sikar, rafli it pivillö, ko Jakob ooen tu häof son Josef faaen.

6 Niin siellä oli Jakobin lähde. Kun Jeesus matkasta oli väsynyt, istui hän lähteelle ja se oli liki kuudetta hetkeä.

6 Itli itla ooen Jakobof sors. Na Jesus ob rotuo ooen autporiipen, siiten hä le sors a it ooen rafli sikva ipno.

7 Niin tuli yksi Samarian vaimo vettä ammentamaan ja Jeesus sanoi hänelle: Anna minun juodakseni,

7 Itli uuten is Samaria viäm vomaap vam a Jesus saaen tu hä: Faa aj for veem,

8 sillä hänen opetuslapsensa olivat menneet kaupunkiin ruokaa ostamaan.

8 syfor häof usdavjosi ooen tuuen taunlo ääf em.

9 Sanoi Samarian vaimo hänelle: Kuinka sinä minulta juoda anot, joka olet juutalainen ja minä olen samarialainen? Sillä ei juutalaiset pidä yhtään kanssakäymistä samarialaisten kanssa.

9 Saaen Samarlo viäm tu hä: Koli ja ut aj veem teaaf, kojo oo jutjo a aj oo samarjo? Syfor ej jutjosi paoo ejri vioteete vi samarjosi.

10 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: Jos sinä tietäisit Jumalan lahjan ja kuka se on, joka sinulle sanoo: Anna minun juodakseni! Niin sinä anoisit häneltä ja hän antaisi sinulle elävää vettä.

10 Jesus ooken a saaen tu hä: If ja daaif Hajo-of tofa a kojo it oo, kojo tu ja saa: Faa aj for veem! Itli ja teaafif ut hä a hä faaif tu ja eeva vam.

11 Sanoi vaimo hänelle: Herra, eipä sinulla ole, millä ammennat ja lähde on syvä: Kusta siis sinulla on elävää vettä?

11 Saaen viäm tu hä: Romä, ej a ja oof, kovy ja vomaap a sors oo dipva: Ob ko syklirli ja oof eeva vam?

12 Oletkos sinä suurempi kuin meidän isämme Jakob, joka meille tämän kaivon antoi? Ja hän joi itse siitä ja hänen lapsensa ja hänen karjansa.

12 Ooko ja pipir il ajsiof ma Jakob, kojo tu ajsi tä mapdiplo faaen? A hä veemen aut ut it a häof Sonsi a häof sirope.

13 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: Jokainen, joka juo tästä vedestä, hän janoaa jälleen.

13 Jesus ooken a saaen tu hä: Kijo, kojo veem täob vam, hä obvemniid dunen.

14 Mutta joka siitä vedestä juo, jonka minä hänelle annan, ei hän janoaa iankaikkisesti, vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kuohuu iankaikkiseen elämään.

14 Mut kojo ob it vam veem, ko aj tu hä faa, ej hä obvemniid kikinoli, mut it vam, ko aj tu hä faa, muu in hä itof vam sors, ko homvoom intu kikinova eo.

15 Sanoi vaimo hänelle: Herra, anna minulle sitä vettä, etten minä janoaisi enkä tarvitsisi tulla tänne ammentamaan.

15 Saaen viäm tu hä: Romä, faa tu aj it vam, syt aj ej obvemniidif a aj ej niidif uut täle vamaap.

16 Jeesus sanoi hänelle: Mene, kutsu miehesi ja tule tänne.

16 Jesus saaen tu hä: Tuu ja, tukoo ja jaof mä a uut ja täle.

17 Vaimo vastasi ja sanoi hänelle: Ei minulla ole miestä. Sanoi Jeesus hänelle: Oikein sinä sanoit: Ei minulla ole miestä.

17 Viäm ooken a saaen tu hä: Ej aj oof mä. Saaen Jesus tu hä: Ratli ja saaen: Ej aj oof mä.

18 Sillä viisi miestä on sinulla ollut ja se, joka sinulla nyt on, ei ole sinun miehesi. Sen sinä oikein sanoit.

18 Syfor fiv mäsi oo ja oofen a it kojo ja oof nen, ej oo jaof mä. It ja ratli saaen.

19 Vaimo sanoi hänelle: Herra, minä näen, että sinä olet profeetta.

19 Viäm saaen tu hä: Romä, aj vokaa, syt ja oo usennesaajo.

20 Meidän isämme ovat tällä vuorella kumartaneet ja rukoilleet ja te sanotte: Jerusalemissa on se paikka, jossa pitää rukoiltaman.

20 Ajsiof masi oo la tä pimöyl bauuen a usteaafen a jasi saa: In Jerusalem oo it lo, koin piit usteaaf.

21 Jeesus sanoi hänelle: Vaimo, usko minua: Se aika tulee, ettette tällä vuorella eikä Jerusalemissa Isää rukoile.

21 Jesus saaen tu hä: Viäm, uus ja aj: It no uut, syt jasi ej la tä pimöyl a ej in Jerusalem tu Ma usteaaf.

22 Ette tiedä, mitä te rukoilette, mutta me tiedämme, mitä me rukoilemme, sillä autuus on juutalaisista.

22 Jasi ej daa, ko jasi usteaaf, mut ajsi daa, ko ajsi usteaaf, syfor pyhrosvao oo ob jutjosi.

23 Mutta hetki tulee ja jo nyt on, että totiset rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa, sillä Isä tahtoo myös senkaltaisia, jotka häntä rukoilevat.

23 Mut ipno uut a ripnen nen oo, syt darilva usteaafjosi usteaaf Ma in ho a darilvao, syfor Ma obraa ali itliva, kojosi hä usteaaf.

24 Jumala on Henki ja jotka häntä rukoilevat, niiden pitää hengessä ja totuudessa häntä rukoileman.

24 Hajo oo Ho a kojosi hä usteaaf, itsi piit in ho a darilvao ut hä usteaaf.

25 Vaimo sanoi hänelle: Minä tiedän, että Messias on tuleva, joka kutsutaan Kristus: Kun hän tulee, niin hän ilmoittaa meille kaikki.

25 Viäm saaen tu hä: Aj daa, syt Messias piitne uut, kojo tukoota Krist: Na hä uut, itli hä dafaa tu ajsi ki.

26 Jeesus sanoi hänelle: Minä olen se, joka sinun kanssa puhun.

26 Jesus saaen tu hä: Aj oo it, kojo vi ja sasaa.

27 Silloin tulivat hänen opetuslapsensa ja ihmettelivät, että hän sitä vaimoa puhutteli: Ei kuitenkaan kenkään sanonut: Mitäs kysyt eli mitäs häntä puhuttelet?

27 Itna uuten häof usdavjosi a voejhäpkaaen, syt hä it viäm cuvisaaen: Ej amut kojo saaen: Ko ja koo tuasaali ko tu hä cuvisaa?

28 Niin vaimo jätti vesiastiansa ja meni kaupunkiin ja sanoi niille ihmisille:

28 Itli viäm tejääen häof vamves a tuuen taunlo a saaen tu itsi mämsi:

29 Tulkaa katsomaan sitä ihmistä, joka minulle sanoi kaikki, mitä minä tehnyt olen: Olleeko hän Kristus?

29 Uut jasi kaa it mäm, kojo tu aj saaen ki, ko aj tee-en oo: Meejko oo hä Krist

30 Niin he läksivät kaupungista ja menivät hänen tykönsä.

30 Itli häsi urtuuen taunlo a tuuen tu hä.

31 Mutta sillä välillä rukoilivat opetuslapset häntä, sanoen: Rabbi, syö.

31 Mut it välna usteaafen usdavjosi hä, saali: Ropadaavjo, eem ja.

32 Vaan hän sanoi heille: Minulla on ruokaa syödäkseni, jota ette tiedä.

32 Mut hä saaen tu häsi: Aj oof em syt aj eemif, ko jasi ej daa.

33 Niin opetuslapset sanoivat keskenänsä: Lieneekö joku hänelle syötävää tuonut?

33 Itli usdavjosi saaen vigög jasi: Meejko öjo tu hä eemvova aagen?

34 Jeesus sanoi heille: Minun ruokani on se, että minä teen hänen tahtonsa, joka minun lähetti ja täytän hänen tekonsa.

34 Jesus saaen tu häsi: Ajof em oo it, syt aj tee häof obra, kojo pagaaen aj a fuul häof tesi.

35 Ettekö te sano: Vielä ovat neljä kuukautta ja elonaika tulee? Katso, minä sanon teille: Nostakaa silmänne ylös ja katsokaa vainioita: Sillä ne ovat jo valkeat elonajaksi.

35 Ejko jasi saa: Pirnen oo kva hynsi a vilemno uut? Kaa ja, aj saa tu jasi: Payyl jasi kaevsi yltu a kaa jasi villeilosi: Syfor itsi oo ripnen vitva for vilemno.

36 Ja joka niittää, hän saa palkan ja kokoaa hedelmän iankaikkiseen elämään: Että kylväjä ja niittäjä ynnä iloitsisivat.

36 A kojo upkuut, hä aaf törov a viaap hed intu kikinova eo: Syt sempaajo a upkuutjo pirri rooif.

37 Sillä tässä on se sana tosi, toinen on, joka kylvää ja toinen, joka niittää.

37 Syfor täin oo it sa ril, duva oo, kojo sempaa a duva, kojo upkuut.

38 Minä lähetin teidät niittämään, jossa ette ole työtä tehneet: Muut ovat työtä tehneet ja te olette heidän työnsä päälle tulleet.

38 Aj pagaaen jasi for upkuut, koin jasi ej oo tööen: Tuasi oo tööen a jasi oo le häsiof tö uuten.

39 Mutta monta Samarialaista siitä kaupungista uskoivat häneen sen vaimon puheen tähden, joka sanoi: Hän on minulle kaikki sanonut, mitä minä tehnyt olen.

39 Mut si Samarjosi ob it taunlo uusen intu hä forsy itof viäm sasa, kojo saaen: Hä oo tu aj ki saaen, ko aj tee-en oo.

40 Kun siis Samarialaiset tulivat hänen tykönsä, rukoilivat he häntä viipymään heidän tykönänsä ja hän viipyi siellä kaksi päivää.

40 Na syklirli Samarjosi uuten tu hä, häsi usteaafen hä for apnoo tut häsi a hä apnooen itla du tansi.

41 Ja paljon useammat uskoivat hänen sanansa tähden.

41 A piri sipir uusen forsy häof sasi.

42 Ja sanoivat sille vaimolle: Emme nyt silleen usko sinun puheesi tähden, sillä me olemme itse kuulleet ja tiedämme, että hän on totisesti Kristus, maailman Vapahtaja.

42 A saaen tu it viäm: Ajsi ej nen li it uus forsy jaof sasa, syfor ajsi oo aut vohööen a ajsi daa, syt hä oo darilli Krist, köl Friuurjo.

43 Mutta kahden päivän perästä läksi hän sieltä ja meni Galileaan.

43 Mut deut du tansi urtuuen hä itel a tuuen Galilea.

44 Sillä Jeesus todisti itse, ettei profeetta maksa isänsä maalla mitään.

44 Syfor Jesus dariilen aut, syt ej usennesaajo rovrii la häof maof hyl ejö.

45 Kun hän siis tuli Galileaan, ottivat Galilealaiset hänen vastaan, jotka olivat nähneet kaikki ne, mitä hän Jerusalemissa juhlana tehnyt oli: Sillä he olivat myös juhlalle tulleet.

45 Na hä syklirli uuten tu Galilea, ögaapen galileajosi häof, kojosi ooen vokaaen ki itsi, ko hä in Jerusalem na rono tee-en ooen: Syfor häsi ooen ali tu rono uuten.

46 Niin Jeesus tuli taas Galilean Kaanaan, kussa hän veden viiniksi tehnyt oli. Ja oli kuninkaan mies, jonka poika sairasti Kapernaumissa.

46 Itli Jesus uuten anen tu Galilea Kan, koin hä vam mu vainvem tee-en ooen. A ooen roylmäof mä, kojo-of son reeten in Kapernaum.

47 Kun hän kuuli, että Jeesus oli tullut Juudeasta Galileaan, meni hän hänen tykönsä ja rukoili häntä tulemaan alas ja parantamaan hänen poikansa, joka oli kuolemallansa.

47 Na hä vohööen, syt Jesus ooen uuten ut Judea tu Galilea, tuuen hä tu hä a usteaafen for hä uut lytu a termuu häof son, kojo ooen raf eöön.

48 Sanoi siis Jeesus hänelle: Ellette näe tunnustähtiä ja ihmeitä, niin ette usko.

48 Saaen syklirli Jesus tu hä: If jasi ej vokaa enmarksi a voejhäpsi, itli jasi ej uus.

49 Sanoi kuninkaan mies hänelle: Herra, tule alas ennen kuin minun poikani kuolee.

49 Saaen roylmäof mä tu hä: Romä, uut ja lytu en na ajof son eöön.

50 Jeesus sanoi hänelle: Mene, sinun poikasi elää. Ja mies uskoi sanan, jonka Jeesus sanoi hänelle ja meni.

50 Jesus saaen tu hä: Tuu ja, jaof son ee. A mä uusen sa, ko Jesus saaen tu hä a tuuen.

51 Niin hänen mennessänsä, kohtasivat hänen palvelijansa hänen ja ilmoittivat hänelle, sanoen: Sinun poikasi elää.

51 Itli na hä tuunen, obtuuen häof seerjosi hä a dafaaen tu hä, saali: Jaof son ee.

52 Niin hän tutki heiltä hetkeä, jona hän parani ja he sanoivat hänelle: Eilen seitsemännellä hetkellä antoi vilutauti hänen ylen.

52 Itli hä dakaaen ut häsi ipno, kona hä auttermuuen a häsi saaen tu hä: Edtanna na sevva ipno faaen fikalret hä ylli.

53 Niin isä ymmärsi sen siksi hetkeksi, jolloin Jeesus sanoi hänelle: Sinun poikasi elää. Ja hän uskoi ja koko hänen huoneensa.

53 Itli ma dakavooen it mu it ipno, kona Jesus saaen tu hä: Jaof son ee. A hä uusen a kio häof tolik.

54 Tämä on toinen tunnustähti, jonka Jeesus teki tullessansa Juudeasta Galileaan.

54 Tä oo duva enmark, ko Jesus tee-en na hä uuten ut Judea tu Galilea.

Johannes 5

Johan 5

1 Sitten oli Juutalaisten juhlapäivä ja Jeesus meni ylös Jerusalemiin.

1 Iten ooen jutjosiof ronotan a Jesus tuuen yltu Jerusalem.

2 Mutta Jerusalemissa on Lammasportin tykönä lammikko, joka Hebrean kielellä kutsutaan Betesda, jossa oli viisi vajaa,

2 Mut in Jerusalem oo tut Bääpepöouv bavamlo, ko mu Hebr vos tukoota Betesda, koin ooen fiv seftolsi,

3 joissa makasi suuri joukko sairaita, sokeita, ontuvia, halvatuita, jotka veden liikuttamista odottivat.

3 in kosi leiooen piva sio retjosi, ejvokajosi, rettuuva, uejmuuen josi, kojosi vam teuute obnooen.

4 Sillä enkeli tuli alas määrätyllä ajalla lammikkoon ja sekoitti veden: Joka siis ensimmäisenä veteen astui, kun se sekoitettu oli, niin se parani, ehkä missä ikänä taudissa hän oli.

4 Syfor enkjo uuten lytu na daö no intu bavamlo a parääjen vam: Ko syklirli na isva intu vam vetuuen, na it parääjen ooen, itli it auttermuuen, mejli koin ejkina ret hä ooen.

5 Niin oli siellä mies, joka 38 vuotta oli sairastanut.

5 Itli ooen itla mä, kojo 38 (trebasaht) jänsi ooen reet.

6 Kun Jeesus hänen näki makaavan ja tunsi hänen jo kauan sairastaneen, sanoi hän hänelle: Tahdotko tulla terveeksi?

6 Na Jesus vokaaen hä leioo a kadavooen hä ripnen luna reeten, saaen hä tu hä: Obraako ja muu terva?

7 Sairas vastasi hänelle: Herra, ei ole minulla sitä ihmistä, joka minun vie, kun vesi sekoitettu on, lammikkoon, mutta kun minä tulen, niin on toinen minun edelläni siihen astunut.

7 Retjo ooken tu hä: Romä, ej aj oof it mäm, kojo aj gaa, na vam parääjen oo, intu bavamlo, mut na aj uut, itli oo duva edla aj tuit vetuuen.

8 Jeesus sanoi hänelle: Nouse, ota vuoteesi ja käy.

8 Jesus saaen tu hä: Yyl ja, aap ja nukos a tuu.

9 Ja kohta parani se ihminen ja otti vuoteensa ja kävi. Ja se päivä oli sapatti.

9 A ipne auttermuuen it mäm a aapen häof nukos a tuuen. A it tan ooen pyhtan.

10 Sanoivat siis Juutalaiset paratulle: Nyt on sapatti, ei sinun sovi vuodetta kantaa.

10 Saaen syklirli jutjosi tu termuuen: Nen oo pyhtan, ej ja tusoop pogaag nukos.

11 Hän vastasi heille: Joka minun paransi, se sanoi minulle: Ota vuoteesi ja käy.

11 Hä ooken tu häsi: Kojo termuuen aj, it saaen tu aj: Aap ja nukos a tuu.

12 Niin he kysyivät häneltä: Kuka on se ihminen, joka sinulle sanoi: Ota vuoteesi ja käy?

12 Itli häsi kooen ut hä: Kojo oo it mäm, kojo tu ja saaen: Aap ja nukos a tuu?

13 Mutta ei parattu tietänyt, kuka se oli, sillä Jeesus oli mennyt pois kansan tähden, joka siinä paikassa oli.

13 Mut ej termuuen daaen, kojo it ooen, syfor Jesus ooen tuuen yr forsy hyj, ko itin lo ooen.

14 Sitten löysi Jeesus hänen temppelissä ja sanoi hänelle: Katso, sinä olet parattu: Älä silleen syntiä tee, ettei jotain pahempaa sinulle tapahtuisi.

14 Iten keesen Jesus hä in roustol a saaen tu hä: Kaa ja, ja oo termuuen: Ej ja li it aho tee, syt ej ö ahpir for ja hääpif.

15 Niin se ihminen meni pois ja ilmoitti juutalaisille, että Jeesus oli se, joka hänen parantanut oli.

15 Itli it mäm tuuen yr a dafaaen tu jutjosi, syt Jesus ooen it, kojo termuuen hä ooen.

16 Ja Juutalaiset vainosivat sen tähden Jeesusta ja etsivät häntä tappaaksensa, että hän senkaltaisia teki sapattina.

16 A jutjosi obahtee-en forsy it Jesus a seeken hä for paeöönif, syt hä itliva tee-en na pyhtan.

17 Niin Jeesus vastasi heille: Minun isäni tekee työtä hamaan tähän asti ja minä myös teen työtä.

17 Itli Jesus ooken tu häsi: Ajof ma tee tö kina tu tä ättu a aj ali tee tö.

18 Sen tähden etsivät Juutalaiset häntä vielä enemmin tappaaksensa, ettei hän ainoastaan sapattia rikkonut, mutta myös sanoi Jumalan isäksensä ja teki itsensä Jumalan kaltaiseksi.

18 Forsy it seeken jutjosi hä pirnen pir for paeöönif, syt ej hä erisli ahreeken pyhtan, mut ali saaen Hajo mu häof ma a tee-en aut mu Hajo liva.

19 Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: Totisesti, totisesti sanon minä teille: Ei taida Poika itsestänsä mitään tehdä, ellei hän näe Isän tekevän, sillä mitä ikinä hän tekee, sitä myös Poika niin tekee.

19 Itli Jesus ooken a saaen tu häsi: Darilli, darilli aj saa tu jasi: Ej livotee Son ob aut ejö tee, ifej hä vokaa Ma teeva, syfor ko kina hä tee, it ali Son itli tee.

20 Sillä Isä rakastaa Poikaa ja osoittaa hänelle kaikki, mitä hän itse tekee ja hän on vielä suurempia töitä hänelle osoittava, kuin nämä ovat, että teidän pitää ihmettelemän.

20 Syfor Ma raa Son a tukaa tu hä ki, ko hä aut tee a hä oone pirnen pipir tösi tu hä tukaava, il täsi oo, syt jasi piitne voejhäpkaa.

21 Sillä niin kuin Isä herättää ja virvoittaa kuolleita, niin myös Poika virvoittaa, joita hän tahtoo.

21 Syfor itli li Ma teönnuuk a poyys eöönen josi, itli ali Son poyys, kojosi hä obraa.

22 Sillä ei Isä ketään tuomitse, vaan antoi kaiken tuomion Pojalle:

22 Syfor Ma ejjo pöcuu, mut faaen ki pöcuute tu Son:

23 Että kaikki Poikaa kunnioittaisivat, niin kuin he Isää kunnioittavat. Joka ei Poikaa kunnioita, ei se kunnioita Isää, joka hänen lähetti.

23 Syt ki honrooif Son, itli li häsi honroo Ma. Kojo ej honroo Son, it ej honroo Ma, kojo pagaaen hä.

24 Totisesti, totisesti sanon minä teille: Joka kuulee minun sanani ja uskoo sen, joka minun lähetti, hänellä on iankaikkinen elämä ja ei hän tule tuomioon, vaan menee kuolemasta elämään.

24 Darilli, darilli aj saa tu jasi: Kojo vohöö ajof sa a uus it, kojo pagaaen aj, hä oof kikinova eo a hä ej uut tu pöcuute, mut tuu ut eön tu eo.

25 Totisesti, totisesti sanon minä teille: Hetki tulee ja nyt jo on, että kuolleet saavat kuulla Jumalan Pojan äänen, ja jotka sen kuulevat, ne saavat elää.

25 Darilli, darilli aj saa tu jasi: Ipno nee a nen ripnen oo, syt eöönen josi aaf vohöö Hajo-of Son hö, a kojosi vohöö it, itsi aaf ee.

26 Sillä niin kuin Isällä on elämä itsessänsä, niin antoi hän myös elämän Pojalle itsessänsä olemaan.

26 Syfor itli li Ma oof eo in aut, itli faaen hä ali eo tu Son in aut oonen.

27 Ja on hänelle myös antanut vallan tuomita, että hän on Ihmisen Poika.

27 A oo tu hä ali faaen pö pöcuu, syt hä oo Mämof Son.

28 Älkää tätä ihmetelkö, sillä hetki tulee, jona kaikki ne, jotka haudoissa ovat, saavat kuulla hänen äänensä.

28 Ej jasi tä voejhäpkaa, syfor ipno uut, kona ki itsi, kojosi in eönlosi oo, aaf vohöö häof hö.

29 Ja pitää tuleman edes ne, jotka hyvää tehneet ovat, elämän ylösnousemiseen, mutta jotka pahaa tehneet ovat, tuomion ylösnousemiseen.

29 A piitne uut kaedtu itsi, kojosi tee-en hava oo, intu eo eönyylte, mut kojosi tee-en ahva oo, intu pöcuute eönyylte.

30 En minä itsestäni taida mitään tehdä: Niin kuin minä kuulen, niin minä tuomitsen ja minun tuomioni on oikea, sillä en minä etsi minun tahtoani, vaan Isän tahtoa, joka minun lähetti.

30 Aj ej ob aut livotee ejö tee: Itli li aj vohöö, itli aj pöcuu a ajof pöcuute oo ratva, syfor aj ej seek ajof obra, mut Maof obra, kojo pagaaen aj.

31 Jos minä itsestäni todistaisin, niin ei minun todistukseni olisi tosi.

31 If aj öb aut dariilif, itli ej ajof darilob ooif ril.

32 Toinen on, joka todistaa minusta ja minä tiedän, että hänen todistuksensa on tosi, jonka hän minusta todistaa.

32 Duva oo, kojo dariil öb aj a aj daa, syt häof darilob oo ril, ko hä öb aj dariil.

33 Te lähetitte Johanneksen tykö ja hän todisti totuuden.

33 Jasi pagaaen tu Johan a hä dariilen darilvao.

34 Mutta en minä ihmiseltä todistusta ota, vaan minä sanoin näitä, että te autuaaksi tulisitte.

34 Mut aj ej ut mäm darilob aap, mut aj saaen täsi, syt jasi mu pyhrosva muuif.

35 Hän oli palavainen ja paistavainen kynttilä, mutta te tahdoitte ainoastaan vähän aikaan riemuita hänen valkeudessansa.

35 Hä ooen böönva a katkliirva fätkatvo, mut jasi obraaen erisli ipri no roos in häof vitvao.

36 Mutta minulla on suurempi todistus kuin Johanneksen, sillä ne työt, jotka Isä antoi minulle täyttääkseni, ne työt, jotka minä teen, todistavat minusta, että Isä minun lähetti.

36 Mut aj oof pipir darilob il Johanof syfor itsi tösi, kosi Ma faaen tu aj for aj fuulif, itsi tösi, kosi aj tee, dariil öb aj, syt Ma pagaaen aj.

37 Ja Isä, joka minun lähetti, hän todistaa minusta. Ette ole koskaan hänen ääntänsä kuulleet eli hänen muotoansa nähneet.

37 A Ma, kojo pagaaen aj, hä dariil öb aj. Jasi oo ejna häof hö vohööen tuasaali häof kau vokaaen.

38 Ja ei teillä ole hänen sanansa pysyväinen, sillä ette usko sitä, jonka hän lähetti.

38 A jasi ej oof häof sa autpaoova, syfor jasi ej uus it, kojo pagaaen hä.

39 Tutkikaa Raamatuita, sillä niissä te luulette teillänne iankaikkisen elämän olevan ja ne ovat, jotka todistavat minusta.

39 Dakaa jasi Uskirtosi, syfor in itsi jasi mejuus jasi oof kikinova eo oova a itsi oo, kosi dariil öb aj.

40 Ja ette tahdo tulla minun tyköni, että te saisitte elämän.

40 A jasi ej obraa uut tu aj, syt jasi aafif eo.

41 En minä pyydä kunniaa ihmisiltä,

41 Aj ej teaaf hon ut mämsi,

42 vaan minä tunnen teidät, ettei teissä ole Jumalan rakkaus.

42 mut aj kavodaa jasi, syt in jasi ej oo Hajo-of ra.

43 Minä tulin Isäni nimeen ja ette minua ota vastaan, jos joku tulee omalla nimellänsä, niin te sen otatte vastaan.

43 Aj uuten intu ajof Ma ersa a jasi ej ögaap aj, if öjo uut vy häof öfva ersa, itli jasi ögaap it.

44 Kuinka te taidatte uskoa, jotka otatte kunnian toinen toiseltanne ja sitä kunniaa, joka ainoalta Jumalalta tulee, ette etsi?

44 Koli jasi livotee uus, kojosi aap hon ut obki tuasi a it hon, ko ut eris Hajo uut, jasi ej seek?

45 Älkää luulko, että minä kannan Isän edessä teidän päällenne: Se on, joka teidän päällenne kantaa, Mooses, johonka te turvaatte.

45 Ej jasi mejuus, syt aj tuongsaa kaed Ma le jasi: It oo, kojo le jasi tuongsaa, Moses, kointu jasi tuur.

46 Sillä jos te olisitte Moosekseen uskoneet, niin te olisitte minuun uskoneet, sillä minusta on hän kirjoittanut.

46 Syfor if jasi ooif uusen intu Moses, itli jasi ooif uusen intu aj syfor öb aj oo hä kiiren.

47 Jos ette hänen kirjoituksiansa usko, kuinka te minun sanani uskotte?

47 If jasi ej häof kirsi uus, koli jasi ajof sasi uus?

Johannes 6

Johan 6

1 Sitten meni Jeesus Galilean meren ylitse, joka on Tiberiaa.

1 Iten tuuen Jesus ylli Galilea fovamlo, ko oo Tiberia.

2 Ja häntä seurasi paljon kansaa, että he näkivät hänen merkkinsä, joita hän teki sairaissa.

2 A dekaaen hä piri hyj, syt häsi vokaaen häof marksi, kosi hä tee-en in retjosi.

3 Niin Jeesus meni ylös vuorelle ja istui siellä opetuslastensa kanssa.

3 Itli Jesus tuuen yltu pimöyl a siiten itla vi häof usdavjosi.

4 Ja lähestyi pääsiäinen, juutalaisten juhla.

4 A autrafpiiren Afturono, jutjosiof rono.

5 Kun siis Jeesus nosti silmänsä ja näki tulevan paljon kansaa tykönsä, sanoi hän Filippukselle: Kusta me ostamme leipiä näiden syödä?

5 Na syklirli Jesus payylen häof kaevsi a vokaaen uut piri hyj tu hä, saaen hä tu Filipus: Kout ajsi ääf bekemsi for täsi eem?

6 Mutta sen hän sanoi, kiusaten häntä: Sillä hän tiesi, mitä hän tekevä oli.

6 Mut it hä saaen, miahteeli hä: Syfor hä daaen, ko hä teene.

7 Vastasi Filippus hänelle: Kahdensadan penningin leivät ei riittäisi heille, että kukin heistä vähänkin saisi.

7 Ooken Filippus tu hä: Duces cesikrov bekemsi ej hanidrii-if tu häsi, syt obki ob häsi ipri a aafif.

8 Sanoi yksi hänen opetuslapsistansa hänelle: Andreas, Simon Pietarin veli:

8 Saaen is häof usdavjosi tu hä: Andreas, Simon Pietarof bajson:

9 Tässä on poikainen, jolla on viisi ohrasta leipää ja kaksi kalaista, vaan mitä ne ovat näin paljolle?

9 Täin oo sonip, kojo oof fiv barlvilep bekemsi a du fisipsi, mut ko itsi oo for täli piri?

10 Mutta Jeesus sanoi: Asettakaa kansa aterioimaan. Ja siinä paikassa oli paljon ruohoa. Niin aterioi lähes viisituhatta miestä.

10 Mut Jesus saaen: Lopaa jasi hyj emoobnen. A itin lo ooen piri up. Itli emooben rafli fivdis mäsi.

11 Ja Jeesus otti leivät, kiitti ja antoi opetuslapsille, mutta opetuslapset jakoivat aterioiville, niin myös kaloista niin paljon kuin he tahtoivat.

11 A Jesus aapen bekemsi, haforsaaen a faaen tu usdavjosi, mut usdavjosi tusipaaen emoobva josi, itli ali ob fissi itli piri li häsi obraaen.

12 Mutta kun he ravitut olivat, sanoi hän opetuslapsillensa: Kootkaa murut, jotka jäivät, ettei mitään menisi hukkaan.

12 Mut na häsi roeemen ooen, saaen hä tu häof usdavjosi: Viaap jasi bekemiksi, kosi jääen, syt ejö tuuif nivro.

13 Niin he kokosivat ja täyttivät kaksitoista koria muruilla, viidestä ohraisesta leivästä, jotka niiltä liiaksi olivat, jotka aterioivat.

13 Itli häsi viaapen a fuulen basdu netboksi bekemiksi, ob fiv barlvilepva bekemsi, kojosi ut itsi ylrili ooen, kojosi emooben.

14 Kun siis ne ihmiset sen merkin näkivät, minkä Jeesus teki, sanoivat he: Tämä on totisesti se Profeetta, joka maailmaan tuleva oli.

14 Na syklirli itsi mämsi it mark vokaaen, ko Jesus tee-en, saaen häsi: Tä oo darilli it Usennesaajo, kojo tu köl neeva ooen.

15 Kun Jeesus ymmärsi, että he tahtoivat tulla ja väkivallalla tehdä hänet kuninkaaksi, meni hän pois taas vuorelle yksinänsä.

15 Na Jesus dakavooen, syt häsi obraaen uut a vy popitpö tee hä mu roylmä, tuuen hä yr anen le pimöyl isvi.

16 Mutta kun ehtoo tuli, menivät hänen opetuslapsensa alas meren tykö.

16 Mut na ennat uuten, tuuen häöf usdavjosi lytu fovamlo.

17 Ja astuivat haahteen ja menivät ylitse meren Kapernaumia päin. Ja jo oli pimeä tullut ja ei Jeesus tullut heidän tykönsä.

17 A vetuuen intu vuvo a tuuen ylli fovamlo dirtu Kapernaum. A ripnen ooen takva uuten a ej Jesus uuten tu hä.

18 Niin meri nousi, että suuri tuuli puhalsi.

18 Itli fovamlo yylen, syt piva hou tehouuen.

19 Ja kun he olivat soutaneet lähes 25 eli kolmekymmentä vakomittaa, näkivät he Jeesuksen käyvän meren päällä ja lähenevän haahtea, ja he peljästyivät.

19 A na häsi ooen vupagaaen rafli dubasfiv tuasaali trebas ducesismetrsi, häsi vokaaen Jesus tuuva la fovamlo a autrafpiir vuvo a häsi autraaken.

20 Niin hän sanoi heille: Minä se olen, älkää pelätkö.

20 Itli hä saaen tu häsi: Aj it oo, ej jasi raak.

21 Niin he tahtoivat ottaa hänen haahteen, ja haaksi oli jo sen maan tykönä, johonka he menivät.

21 Itli häsi obraaen aap hä intu vuvo a vuvo ooen ripnen tut it mol, kointu a häsi tuuen.

22 Toisena päivänä, kun kansa, joka sillä puolella merta oli, näki, ettei siellä muuta venettä ollut kuin se yksi, johonka hänen opetuslapsensa olivat astuneet ja ettei Jeesus ollut astunut haahteen opetuslastensa kanssa, vaan hänen opetuslapsensa olivat ainoastaan matkaan lähteneet.

22 Na duva tan, na hyj, ko la it sid fovamlo ooen, vokaaen, syt ej itla tua vuvo ooen li it is, kointu häof usdavjosi ooen vetuuen a syt ej Jesus ooen vetuuen intu vuvo vi usdavjosi, mut häof usdavjosi ooen erisli tu rotuo urtuuen.

23 Mutta muut venheet tulivat Tiberiaasta, lähelle sitä paikkaa, jossa he olivat leipää syöneet, sitten kun Herra oli kiittänyt.

23 Mut tuasi vuvosi uuten ut Tiberia, tu raf it lo, koin häsi ooen bekem eemen, iten na Romä ooen haforsaaen.

24 Koska kansa sen näki, ettei Jeesus siellä ollut eikä hänen opetuslapsensa, astuivat he myös haakseen ja menivät Kapernaumiin etsien Jeesusta.

24 Syfor hyj vokaaen it, syt ej Jesus itla ooen a ej häof usdavjosi, vetuuen häsi ali intu vuvo a tuuen Kapernaum seekli Jesus.

25 Ja kun he hänen siltä puolen merta löysivät, sanoivat he hänelle: Rabbi, koska tänne tulit?

25 A na häsi hä ut it duik fovamlo keesen, saaen häsi tu hä: Ropadaavjo, kona ja täle uuten?

26 Jeesus vastasi heille ja sanoi: Totisesti, totisesti sanon minä teille: Ette etsi minua, että te näitte ihmeen, vaan että te saitte leipää syödä ja olette ravitut.

26 Jesus ooken tu häsi a saaen: Darilli, darilli aj saa tu jasi: Jasi ej seek aj, syt jasi vokaaen voejhäp, mut syt jasi aafen bekem eem a jasi oo roeemen.

27 Älkäät tehkö sitä ruokaa, joka on katoava, vaan sitä ruokaa, joka pysyy iankaikkiseen elämään, jonka Ihmisen Poika teille antava on, sillä Isä Jumala on sen vahvistanut.

27 Ej jasi tee it em, ko oo kayyrva, mut it em, ko autpaoo tu kikinova eo, ko Mämof Son tu jasi faane oo, syfor Ma Hajo oo it povopiiren.

28 Niin he sanoivat hänelle: Mitä meidän pitää tekemän, että me taitaisimme Jumalan töitä tehdä?

28 Itli häsi saaen tu hä: Ko ajsi piit tee, syt ajsi livoteeif Hajo-of tösi tee?

29 Jeesus vastasi ja sanoi heille: Se on Jumalan työ, että te uskotte häneen, jonka Jumala lähetti.

29 Jesus ooken a saaen tu häsi: It oo Hajo-of tö, syt jasi uus intu hä, kojo Hajo pagaaen.

30 Niin he sanoivat hänelle: Mitä ihmettä siis sinä teet, että me näkisimme ja uskoisimme sinuun? Mitä työtä sinä teet?

30 Itli häsi saaen tu hä: Ko voejhäp syklirli ja tee, syt ajsi vokaaif a uusif intu ja? Ko tö ja tee?

31 Meidän isämme söivät mannaa korvessa, niin kuin kirjoitettu on: Hän antoi heille leipää taivaasta syödäksensä.

31 Ajsiof masi eemen ylloem in vildmol, itli li kiiren oo: Hä faaen for häsi bekem ut halo for eem.

32 Niin Jeesus sanoi heille: Totisesti, totisesti sanon minä teille, ei Mooses sitä leipää antanut teille taivaasta, mutta minun Isäni antaa totisen leivän taivaasta.

32 Itli Jesus saaen tu häsi: Darilli, darilli aj saa tu jasi, ej Moses it bekem faaen tu jasi ut halo mut ajof Ma faa darilva bekem ut halo.

33 Sillä Jumalan leipä on se, joka taivaasta tulee alas ja antaa maailmalle elämän.

33 Syfor Hajo-of bekem oo it, ko ut halo uut lytu a faa for köl eo.

34 Niin he sanoivat hänelle: Herra, anna meille aina sitä leipää.

34 Itli häsi saaen tu hä: Romä, faa tu ajsi kina it bekem.

35 Jeesus sanoi heille: Minä olen elämän leipä, joka tulee minun tyköni, ei hän suinkaan isoa ja joka uskoo minun päälleni, ei hän koskaan janoa.

35 Jesus saaen tu häsi: Aj oo eo bekem, kojo uut tu aj, hä ejejli emniid a kojo uus intu aj, hä ejna vemniid.

36 Mutta minä sanoin teille, että te näitte minut, ette sittenkään usko.

36 Mut aj saaen tu jasi, syt jasi vokaaen aj, jasi ej itne a uus.

37 Kaikki, mitä minun Isäni antaa minulle, se tulee minun tyköni. Ja joka minun tyköni tulee, sitä en minä heitä ulos.

37 Ki, ko ajof ma faa tu aj, it uut tu aj. A kojo tu aj uut, it aj ej heii nitu.

38 Sillä minä tulin taivaasta alas, en tekemään minun tahtoani, vaan sen tahtoa, joka minun lähetti.

38 Syfor aj uuten ut halo lytu, ej for tee ajof obra, mut itof obra, kojo pagaaen aj.

39 Mutta se on Isän tahto, joka minun lähetti, ettei minun pidä yhtäkään niistä kaikista kadottaman, jotka hän minulle antoi, mutta olen ne herättävä viimeisenä päivänä.

39 Mut it oo Maof obra, kojo pagaaen aj, syt ej aj piitne ej is a ob itsi ki pakayyr, kojosi hä tu aj faaen, mut teönnuukne itsi na önva tan.

40 Tämä on sen tahto, joka minun lähetti, että jokainen, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, hänellä pitää iankaikkinen elämä oleman ja minä herätän hänen viimeisenä päivänä.

40 Tä oo itof obra, kojo pagaaen aj, syt kijo, kojo vokaa Son a uus intu hä, hä oofne kikinova eo a aj teönnuukne hä na önva tan.

41 Niin Juutalaiset napisivat sitä, kun hän sanoi: Minä olen se leipä, joka taivaasta tuli alas.

41 Itli jutjosi nidlufsaaen it, na hä saaen: Aj oo it bekem, ko ut halo uuten lytu.

42 Ja sanoivat: Eikö tämä ole Jeesus, Josefin poika, jonka isän ja äidin me tunnemme? Kuinka hän sanoo: Minä olen tullut taivaasta alas.

42 A saaen: Ejko tä oo Jesus, Josefof son, kojo-of ma a am ajsi kavodaa? Koli hä saa: Aj oo uuten ut halo lytu.

43 Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: Älkää napisko keskenänne.

43 Itli Jesus ooken a saaen tu häsi: Ej jasi nidlufsaa vigög jasi.

44 Ei taida kenkään minun tyköni tulla, ellei Isä, joka minun lähetti, vedä häntä ja minä herätän hänen viimeisenä päivänä.

44 Ej livotee kojo tu aj uut, ifej Ma, kojo pagaaen aj, poaag hä a aj teönnuuk hä na önva tan.

45 Se on profeetoissa kirjoitettu: Heidän pitää kaikki Jumalalta opetetuksi tuleman. Sen tähden jokainen, joka sen on Isältä kuullut ja oppinut, hän tulee minun tyköni.

45 It oo in usennesaajosi kiiren: Häsi piit ki ut Hajo padaaven muu. Forsy it ki, kojo it oo ut ma vohööen a daaven, hä uut tu aj.

46 Ei niin, että joku on Isän nähnyt, vaan joka on Jumalasta, se on Isän nähnyt.

46 Ej itli, syt öjo oo vokaaen Ma, mut kojo oo ob Hajo, it oo vokaaen Ma.

47 Totisesti, totisesti sanon minä teille: Joka uskoo minun päälleni, hänellä on iankaikkinen elämä.

47 Darilli, darilli aj saa tu jasi: Kojo uus intu aj, hä oof kikinova eo.

48 Minä olen elämän leipä.

48 Aj oo eo bekem.

49 Teidän isänne söivät mannaa korvessa ja kuolivat.

49 Jasiof mäsi eemen ylloem in vildmol a eöönen.

50 Tämä on se leipä, joka taivaasta tuli alas ja joka siitä syö, ei hänen pidä kuoleman.

50 Tä oo it bekem, ko ut halo uuten lytu a kojo ob it eem, ej hä piitne eöön.

51 Minä olen elävä leipä, joka taivaasta tuli alas: Se, joka tästä leivästä syö, hän elää iankaikkisesti. Ja se leipä, jonka minä annan, on minun lihani, jonka minun pitää antaman maailman elämän edestä.

51 Aj oo eeva bekem, ko ut halo uuten lytu: It kojo täob bekem eem, hä ee kikinoli. A it bekem, ko aj faa, oo ajof mit, ko aj piitne faa gö kölof eo.

52 Niin Juutalaiset riitelivät keskenänsä, sanoen: Kuinka tämä taitaa antaa lihansa meille syödä?

52 Itli jutjosi sipoosen vigög jasi, saali: Koli tä livotee faa mit for ajsi eem?

53 Jeesus sanoi heille: Totisesti, totisesti sanon minä teille, ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, niin ei ole elämä teissä.

53 Jesus saaen tu häsi: Darilli, darilli aj saa tu jasi, if jasi ej eem Mämof Son mit a veem häof hemo, itli ej oo eo in jasi.

54 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, hänellä on iankaikkinen elämä ja minä olen herättävä hänen viimeisenä päivänä.

54 Kojo eem ajof mit a veem ajof hemo, hä oof kikinova eo a aj teönnuukne hä na önva tan.

55 Sillä minun lihani on todellinen ruoka ja minun vereni on todellinen juoma.

55 Syfor ajof mit oo rilva em a ajof hemo oo rilva vem.

56 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, hän on minussa ja minä hänessä.

56 Kojo eem ajof mit a veem ajof hemo, hä oo in aj a aj in hä.

57 Niin kuin elävä Isä minut lähetti ja minä elän Isäni tähden, niin myös se, joka minua syö, hän elää minun tähteni.

57 Itli li eeva Ma pagaaen aj a aj ee forsy ajof Ma, itli ali it, kojo eem aj, hä ee forsy aj.

58 Tämä on se leipä, joka taivaasta tuli alas: Ei niin kuin teidän isänne söivät mannaa ja kuolivat: Joka tätä leipää syö, hän saa elää iankaikkisesti.

58 Tä oo it bekem, ko ut halo uuten lytu: Ej itli li jasiof masi eemen ylloem a eöönen: Kojo tä bekem eem, hä aaf ee kikinoli.

59 Näitä sanoi hän synagogassa, opettaessansa Kapernaumissa.

59 Täsi saaen hä in jutustol, na hä padaaven in Kapernaum.

60 Niin monta hänen opetuslapsistansa, kun he tämän kuulivat, sanoivat: Tämä on kova puhe, kuka voi sitä kuulla?

60 Itli si häof usdavjosi, na häsi tä vohööen, saaen: Tä oo kamva sasa. Kojo voo it vohöö?

61 Mutta kun Jeesus tiesi itsestänsä, että hänen opetuslapsensa siitä napisivat, sanoi hän heille: Pahoittaako tämä teitä?

61 Mut na Jesus daaen öb aut, syt häof usdavjosi öb it nidlufsaaen, saaen hä tu häsi: Teaahko tä jasi?

62 Mitä sitten, jos te näette Ihmisen Pojan sinne menevän ylös, kussa hän ennen oli?

62 Ko iten, if jasi vokaa Mämof Son itle tuuva yltu, koin hä en ooen?

63 Henki on se, joka eläväksi tekee, ei liha mitään auta. Ne sanat, jotka minä teille puhun, ovat henki ja elämä.

63 Ho oo it, kojo mu eeva tee, mit ejö vyy. Itsi sasi, kosi aj tu jasi sasaa, oo ho a eo.

64 Mutta muutamat teistä ovat, jotka eivät usko. Sillä Jeesus tiesi alusta, kutka ovat, jotka ei uskoneet ja kuka hänen oli pettävä.

64 Mut ipsi ob jasi oo, kojosi ej uus. Syfor Jesus daaen ut nö, kojosi oo, kojosi ej uusen a kojo hatuaahne hä.

65 Ja hän sanoi: Sen tähden sanoin minä teille: Ei taida kenkään tulla minun tyköni, ellei se ole annettu hänelle minun Isältäni.

65 A hä saaen: Forsy it saaen aj tu jasi: Ejkojo livotee uut tu aj, ifej it oo faaen tu hä ut ajof Ma.

66 Siitä ajasta luopuivat monta hänen opetuslastansa hänestä ja menivät pois, eikä hänen kanssansa enempi vaeltaneet.

66 Ut it no ofuuren si häof usdavjosi ut hä a tuuen yr, a ej vi hä pir tutuuen.

67 Niin Jeesus sanoi niille kahdelletoista: Ettekö te myös tahdo mennä pois?

67 Itli Jesus saaen tu itsi basdu: Ejko jasi ali obraa tuu yr?

68 Simon Pietari vastasi hänelle: Herra, kenenkä tykö me menemme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat.

68 Simon Pietar ooken tu hä: Romä, tu kojo ajsi tuu? Ja oof kikinova eo sasi.

69 Ja me uskomme ja olemme ymmärtäneet, että sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.

69 A ajsi uus a oo dakavooen, syt ja oo Krist, eeva Hajo-of Son.

70 Jeesus vastasi heille: Enkö minä ole teitä kahtatoista valinnut? Ja yksi teistä on perkele.

70 Jesus ooken tu häsi: Ejko aj oo jasi basdu apkaaen? A is ob jasi oo ahjo.

71 Mutta sen hän sanoi Juudaasta, Simonin pojasta Iskariotista, sillä hän oli hänen pettävä ja oli yksi niistä kahdestatoista.

71 Mut it hä saaen öb Judas, Simonof son Iskariot, syfor hä hatuaahne hä a ooen is ob itsi basdu.

TÄSTÄ ETEENPÄIN OIKOLUKEMATTA JA KORJAAMATTA MUUTAMIA VIRHEITÄ! 

Johannes 7

Johan 7

1 Ja sitten vaelsi Jeesus Galileassa, sillä ei hän tahtonut vaeltaa Juudeassa, että Juutalaiset pyysivät häntä tappaa.

1 A iten tutuuen Jesus in Galilea syfor hä ej obraaen tutuu in Judea, syt jutjosi teaafen hä paeöön.

2 Niin Juutalaisten lehtimajan juhla oli läsnä.

2 Itli jutjosiof lifiptol rono ooen tutvi.

3 Ja hänen veljensä sanoivat hänelle: Lähde täältä ja mene Juudeaan, että myös sinun opetuslapsesi näkisivät sinun työsi, joita sinä teet.

3 A häof bajsonsi saaen tu hä: Urtuu ja täel a tuu ja Judea, syt ali jaof usdavjosi vokaaif jaof tösi, kosi ja tee.

4 Sillä ei kenkään tee mitään salaa ja tahtoo itse julki olla. Jos siis sinä näitä teet, niin julista itsesi maailman edessä.

4 Syfor kojo tee ejö dahidli a obraa aut tudih oo. If syklirli ja täsi tee, itli dihsasaa ja aut kaed köl.

5 Sillä ei hänen veljensäkään uskoneet häneen.

5 Syfor ej häof bajsonsi a uusen intu hä.

6 Niin Jeesus sanoi heille: Ei ole minun aikani vielä tullut, vaan teidän aikanne on aina valmis.

6 Itli Jesus saaen tu häsi: Ej oo ajof no pirnen uuten, mut jasiof no oo kina teful.

7 Ei maailma taida teitä vihata, mutta minua se vihaa, sillä minä todistan siitä, että sen työnsä ovat pahat.

7 Ej köl livotee aar jasi, mut it aar aj, syfor aj dariil öb it, syt itof tösi oo ahva.

8 Menkäät te ylös juhlalle: En minä vielä tälle juhlalle mene, sillä ei minun aikani ole vielä täytetty.

8 Tuu jasi yltu rono: Aj ej pirnen le tä rono tuu, syfor ej ajof no oo pirnen fuulen.

9 Ja kun hän näitä heille puhunut oli, niin hän jäi Galileaan.

9 A na hä täsi tu häsi sasaaen ooen, itli hä jääen in Galilea.

10 Mutta kun hänen veljensä olivat menneet ylös, meni hän myös juhlalle, ei julki, vaan niin kuin salaa.

10 Mut na häof bajsonsi ooen tuuen yltu, tuuen hä ali rono, ej tudih, mut itli li dahidli.

11 Niin Juutalaiset etsivät häntä juhlana ja sanoivat: Kussa hän on?

11 Itli jutjosi seeken hä na rono a saaen: Koin hä oo?

12 Ja suuri napina oli hänestä kansan seassa, sillä muutamat sanoivat: Hän on hyvä, mutta toiset sanoivat: Ei, vaan hän viettelee kansan.

12 A piva nidlufsaate ooen öb hä insio hyj, syfor ipsi saaen: Hä oo hava, mut tuasi saaen: Ej, mut hä ahrapoaag hyj.

13 Ei kuitenkaan yksikään hänestä julkisesti puhunut, sillä he pelkäsivät juutalaisia.

13 Amut ej is a öb hä dihli sasaaen, syfor häsi raaken jutjosi.

14 Mutta kun jo puoli juhlaa oli kulunut, meni Jeesus ylös temppeliin ja opetti.

14 Mut na ripnen duik rono ooen noriipen, tuuen Jesus yltu roustol a padaaven.

15 Ja Juutalaiset ihmettelivät, sanoen: Kuinka tämä taitaa kirjaa, joka ei ole oppinut?

15 A jutjosi voejhäpkaaen, saali: Koli tä livotee kirto, kojo ej oo daaven

16 Vastasi Jeesus ja sanoi heille: Ei minun oppini ole minun, mutta sen, joka minun lähetti.

16 Ooken Jesus a saaen tu häsi: Ej ajof dav oo ajof, mut itof, kojo pagaaen aj.

17 Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, niin hänen pitää tietämän tästä opista, josko se on Jumalasta, eli jos minä itsestäni puhun.

17 If öjo obraa tee häof obra, itli hä piit daa öb tä dav, ifko it oo ut Hajo, tuasaali if aj öb aut sasaa.

18 Joka itsestänsä puhuu, se etsii omaa kunniaansa: Mutta joka etsii sen kunniaa, joka hänen lähetti, se on vakaa ja ei hänessä ole vääryyttä.

18 Kojo öb aut sasaa, it seek öfva hon: Mut kojo seek itof hon, kojo pagaaen hä, it oo talova a ej in hä oo tarvao.

19 Eikö Mooses antanut teille lakia ja ei kenkään teistä lakia täytä? Miksi te etsitte minua tappaaksenne?

19 Ejko Moses faaen tu jasi pöso a ejkojo ob jasi fuul pöso? Kosy jasi seek aj for jasi paeöönif?

20 Vastasi kansa ja sanoi: Sinulla on perkele: Kuka sinua etsii tappaaksensa?

20 Ooken hyj a saaen: Ja oof ahjo: Kojo seek ja for paeöönif?

21 Jeesus vastasi ja sanoi heille: Yhden työn minä tein ja te kaikki ihmettelette.

21 Jesus ooken a saaen tu häsi: Is tö aj tee-en a jasi ki voejhäpkaaen.

22 Sen tähden antoi Mooses teille ympärileikkauksen, ei että se Moosekselta oli, vaan isiltä ja te ympärileikkaatte sapattina ihmisen.

22 Forsy it faaen Moses tu jasi raulikuutte, ej syt it ut Moses ooen, mut ut masi a jasi raulikuut na pyhtan mäm.

23 Jos ihminen sapattina ympärileikataan, ettei Mooseksen laki rikottaisi: Närkästyttekö te minusta, että minä koko ihmisen sapattina paransin?

23 If mäm na pyhtan raulikuutta, syt ej Mosesof pöso ahreekif: Arahmimuuko jasi ob aj, syt aj kio mäm na pyhtan termuuen?

24 Älkäät tuomitko näkemisen jälkeen, vaan sanokaat oikea tuomio.

24 Ej jasi pöcuu ne vokaate, mut saa jasi ratva pöcuute.

25 Sanoivat siis muutamat Jerusalemin asuvaisista: Eikö tämä se ole, jota he etsivät tappaaksensa?

25 Saaen syklirli ipsi Jerusalemof eloova: Ejko tä it oo, kojo häsi seeken for paeöönif?

26 Ja katso, hän puhuu rohkeasti ja ei he hänelle mitään puhu: Tietänevätkö ylimmäiset oikein, että hän on totisesti Kristus?

26 A kaa ja, hä sasaa karli a ej häsi tu hä ejö sasaa: Meejko daa yllast josi ratli, syt hä oo darilli Krist?

27 Mutta me kyllä tiedämme, kusta tämä on: Vaan kusta Kristus tulee ja kusta hän on, ei kenkään tiedä.

27 Mut ajsi je daa, kout tä oo: Mut kout Krist uut a kout hä oo, ejkojo daa.

28 Niin Jeesus huusi temppelissä, opetti ja sanoi: Ja te tunnette minun ja tiedätte, kusta minä olen: Ja en minä ole tullut itsestäni, mutta hän on vakaa, joka minun lähetti, jota ette tunne.

28 Itli Jesus sääen in roustol, padaaven a saaen: A jasi kavodaa aj a daa, kout aj oo: A aj ej oo uuten ob aut, mut hä oo talova, kojo pagaaen aj, kojo jasi ej kavodaa.

29 Mutta minä tunnen hänen, sillä minä olen hänestä ja hän lähetti minun.

29 Mut aj kavodaa hä, syfor aj oo ob hä a hä pagaaen aj.

30 Niin he etsivät häntä ottaaksensa hänet kiinni, vaan ei kenkään laskenut kättänsä häneen, sillä ei hänen aikansa ollut vielä tullut.

30 Itli häsi seeken hä for aap ru hä, mut ejkojo lypaaen häof pavesi le hä, syfor ej häof no ooen pirnen uuten.

31 Mutta paljon kansasta uskoivat häneen ja sanoivat: Kun Kristus tulee, tehneekö hän enemmän ihmeitä kuin tämä on tehnyt?

31 Mut piri ob hyj uusen intu hä a saaen: Na Krist uut, meejko hä tee pir voejhäpsi il tä oo tee-en?

32 Farisealaiset kuulivat kansan hänestä senkaltaisia napisevan ja Farisealaiset ja ylimmäiset papit lähettivät palvelijat häntä ottamaan kiinni.

32 Pösousjosi vohööen hyj öb hä itliva nidlufsaa a pösousjosi a yllast ussajosi pagaaen seerjosi hä aap ru.

33 Niin Jeesus sanoi heille: Minä olen vielä vähän aikaa teidän kanssanne ja menen sitten hänen tykönsä, joka minun lähetti.

33 Itli Jesus saaen tu häsi: Aj oo pirnen ipri no vi jasi a tuu iten tu hä, kojo ajo pagaaen aj.

34 Teidän pitää minua etsimän ja ei löytämän ja kussa minä olen, ette taida sinne tulla.

34 Jasi piit aj seek a ej kees a koin aj oo, jasi ej livotee itle uut.

35 Niin Juutalaiset sanoivat keskenänsä: Kuhunka hän menee, ettemme häntä löydä? Meneekö hän kreikkalaisten sekaan, jotka sinne ja tänne hajotetut ovat, kreikkalaisia opettamaan?

35 Itli jutjosi saaen vigög jasi: Kotu hä tuu, syt ajsi ej hä kees? Tuuko hä intusio grekjosi, kojosi itle a täle silomuuen oo, padaav grekjosi?

36 Mikä puhe se on, minkä hän sanoi: Teidän pitää etsimän minua ja ei löytämän ja kussa minä olen, ette taida sinne tulla?

36 Ko sasa it oo, ko hä saaen: Jasi piit seek aj a ej kees a koin aj oo, jasi ej livotee itle uut?

37 Mutta viimeisenä suurena juhlapäivänä seisoi Jeesus ja huusi, sanoen: Joka janoaa, se tulkaan minun tyköni ja juokaan.

37 Mut na önva piva ronotan tiisen Jesus a sääen, saali: Kojo obvemniid, uut hä tu aj a veem hä.

38 Joka uskoo minun päälleni, niin kuin Raamattu sanoo, hänen kohdustansa pitää vuotaman elämän veden virrat.

38 Kojo uus intu aj, itli li Uskirto saa, ut häof nöevlo piit vomnituu eo vamtulsi.

39 Mutta sen hän sanoi siitä hengestä, jonka niiden piti saaman, jotka uskovat häneen, sillä ei Pyhä Henki vielä silloin saapuvilla ollut, ettei Jeesus ollut vielä kirkastettu.

39 Mut it hä saaen ob it ho, kojo itsi piiten aaf, kojosi uus intu hä, syfor ej Pyhva Ho pirnen itna uutvoli ooen, syt ej Jesus ooen pirnen kliiren.

40 Monta siis kansasta, jotka tämän puheen kuulivat, sanoivat: Tämä on totisesti profeetta.

40 Si syklirli ob hyj, kojosi tä sasa vohööen, saaen: Tä oo darilli usennesaajo.

41 Muut sanoivat: Tämä on Kristus, mutta muutamat sanoivat: Tulleeko Kristus Galileasta?

41 Tuasi saaen: Tä oo Krist mut ipsi saaen: Meejko uut Krist Galilea?

42 Eikö Raamattu sano Davidin siemenestä ja Betlehemin kaupungista, kussa David oli, Kristuksen tulevan?

42 Ejko uskirto saa ob David sem a ut Beetlehem taunlo, koin David ooen, Krist uutne?

43 Niin nousi riita kansan seassa hänen tähtensä.

43 Itli yylen pos insio hyj forsy hä.

44 Mutta muutamat tahtoivat hänen ottaa kiinni ja ei kuitenkaan kenkään laskenut käsiänsä häneen.

44 Mut ipsi obraaen aap ru hä a amut ejkojo lypaaen pavesi le hä.

45 Niin palvelijat tulivat Farisealaisten ja ylimmäisten pappien tykö ja he sanoivat heille: Miksi ette häntä tänne tuoneet?

45 Itli seerjosi uuten tu pösousjosi a yllast ussajosi a häsi saaen tu häsi: Kosy jasi ej hä täle aagen?

46 Palvelijat vastasivat: Ei ole ihminen ikänä niin puhunut kuin se ihminen.

46 Seerjosi ooken: Mäm oo ejkina itli sasaaen il it mäm.

47 Farisealaiset vastasivat heille: Oletteko te myös vietellyt?

47 Pösousjosi ooken tu häsi: Ooko jasi ali ahrapoaagen?

48 Onko joku päämiehistä taikka Farisealaisista uskonut häneen?

48 ooko öjo ob pämäsi taj pösousjosi uusen intu hä?

49 Vaan tämä kansa, joka ei tiedä lakia, on kirottu.

49 Mut tä hyj, ko ej daa pöso, oo hypsaaen.

50 Niin sanoi heille Nikodemus, joka yöllä oli hänen tykönsä tullut ja oli yksi heistä:

50 Itli saaen tu häsi Nikodemus, kojo natna ooen tu hä uuten a ooen is ob häsi:

51 Tuomitseeko meidän lakimme jonkun ihmisen, ennen kuin kuullaan eli tietää saadaan, mitä hän teki?

51 Pöcuuko ajsiof pöso öjo mäm, en na vohööta tuasaali daa aafta, ko hä tee-en

52 He vastasivat ja sanoivat hänelle: Oletko sinäkin Galilealainen? Tutki ja näe, ettei Galileasta ole yhtään profeettaa tullut.

52 Häsi ooken a saaen tu hä: Ooko ja a Galileajo? Dakaa ja a vokaa, syt ej ut Galilea oo ejri usennesaajo uuten.

53 Ja niin kukin meni kotiansa.

53 A itli obki tuuen bal.

Johannes 8

Johan 8

1 Mutta Jeesus meni Öljymäelle,

1 Mut Jesus tuuen oilmöyl,

2 Ja tuli varhain aamulla jälleen temppeliin ja kaikki kansa tuli hänen tykönsä ja hän istui ja opetti heitä.

2 a uuten lyna entanna dunen intu roustol a ki hyj uuten tu hä a hä siiten a padaaven häsi.

3 Mutta kirjanoppineet ja Farisealaiset toivat vaimon hänen tykönsä huoruudesta otetun kiinni. Ja kun he olivat sen hänen eteensä asettaneet,

3 Mut kirdaaven josi a pösousjosi aagen viäm tu hä ut ahvisemvao aapen ru. A na häsi ooen it kaedtu hä lopaaen,

4 Sanoivat he hänelle: Mestari, tämä vaimo on löydetty itse teossa, kun hän teki huorin.

4 saaen häsi tu hä: Ylvojo, tä viäm oo keesen in aut te, na hä tee-en ahvisemli.

5 Mutta Mooses on laissa meitä käskenyt, että senkaltaiset kivillä surmattaisiin. Mitäs sinä sanot?

5 Mut Moses oo in pöso pötusaaen ajsi, syt itliva vy kamsi ahpaeöönifta. Ko ja saa?

6 Mutta sen he sanoivat, kiusaten häntä, kantaaksensa hänelle. Mutta Jeesus kumarsi ja kirjoitti sormellansa maahan.

6 Mut it häsi saaen, miahteeli hä, pogaagif tu hä. Mut Jesus bauuen a kiiren vy häof pavetap tu mol.

7 Mutta kun he seisoivat kysymyksensä päälle, ojensi hän itsensä ja sanoi heille: Joka teistä on synnitön, se heittäkään ensin häntä kivellä.

7 Mut na häsi tiisen le häsiof koote, oupreiien hä aut a saaen tu häsi: Kojo ob jasi oo ahoejva, heii hä isvana hä vy kam.

8 Ja hän kumarsi taas ja kirjoitti maahan.

8 A hä bauuen anen a kiiren tu mol.

9 kun he tämän kuulivat ja olivat omaltatunnoltansa voitetut, läksivät he ulos yksittäin, ruveten vanhimmista, viimeisiin asti, ja Jeesus jäi yksinänsä ja vaimo seisoi siinä.

9 Na häsi tä vohööen a ooen vi häsiof hahfi viinen, urtuuen häsi nitu isoli, tenööli unst, tu önst ättu, a Jesus jääen isvi a viäm tiisen itin.

10 Mutta kun Jeesus ojensi itsensä ja ei nähnyt ketään paitsi vaimoa, sanoi hän hänelle: Vaimo, kussa ovat sinun syyttäjäsi? Onko sinua kenkään tuominnut?

10 Mut na Jesus oupreiien aut a vokaaen ejjo öej viäm, saaen hä tu hä: Viäm, koin oo jaof sysaajosi? Ooko kojo pöcuuen ja?

11 Hän sanoi: Herra, ei kenkään. Niin Jeesus sanoi: En minä myös sinua tuomitse: Mene ja älä silleen syntiä tee.

11 Hä saaen: Romä, ejkojo. Itli Jesus saaen: Aj ej ali pöcuu ja: Tuu ja a ej ja li it tee aho.

12 Niin Jeesus puhui taas heille ja sanoi: Minä olen maailman valkeus: Joka minua seuraa, ei hän pimeydessä vaella, mutta saa elämän valkeuden.

12 Itli Jesus sasaaen anen tu häsi a saaen: Aj oo kölof vitvao: Kojo dekaa aj, ej hä in takvao tutuu, mut aaf eo vitvao.

13 Farisealaiset sanoivat hänelle: Sinä todistat itsestäsi, ei sinun todistuksesi ole tosi.

13 Pösousjosi saaen tu hä: Ja dariil öb aut ej jaof darilob oo ril.

14 Jeesus vastasi ja sanoi heille: Vaikka minä itsestäni todistan, niin minun todistukseni on tosi, sillä minä tiedän, kusta minä tulin ja kuhunka minä menen, mutta ette tiedä, kusta minä tulin ja kuhunka minä menen.

14 Jesus ooken a saaen tu häsi: Tajli aj öb aut dariil, itli ajof darilob oo ril syfor aj daa, kout aj uuten a kotu aj tuu, mut jasi ej daa, kout aj uuten a kotu aj tuu.

15 Te tuomitsette lihan jälkeen, en minä ketään tuomitse.

15 Jasi pöcuu ne mit, aj ejjo pöcuu.

16 Ja vaikka minä tuomitsisin, niin minun tuomioni on tosi, sillä en minä ole yksinäni, vaan minä ja Isä, joka minun lähetti.

16 A tajli aj pöcuuif, itli ajof pöcuute oo ril syfor aj ej oo isvi, mut aj a Ma, kojo pagaaen aj.

17 Ja teidän laissanne on myös kirjoitettu, että kahden ihmisen todistus on tosi.

17 A in jasiof pöso oo ali kiiren, syt du mämsiof darilob oo ril.

18 Minä olen se, joka itsestäni todistan ja Isä, joka minun lähetti, todistaa myös minusta.

18 Aj oo it, kojo öb aut dariil a Ma, kojo pagaaen aj, dariil ali öb aj.

19 Niin he sanoivat hänelle: Kussa isäsi on? Jeesus vastasi: Ette tunne minua ettekä minun Isääni: Jos te tuntisitte minun, niin te tuntisitte myös minun isäni.

19 Itli häsi saaen tu hä: Koin jaof ma oo? Jesus ooken: Jasi ej kavodaa aj a ajof Ma: If jasi kavodaaif aj, itli jasi kavodaaif ali ajof ma.

20 Nämä sanat puhui Jeesus uhriarkun tykönä, opettaen temppelissä ja ei häntä kenkään ottanut kiinni, sillä ei hänen aikansa ollut vielä tullut.

20 Täsi sasi sasaaen Jesus tut usoffa roboks, padaavli in roustol a ejkojo aapen ru hä, syfor ej häof no ooen pirnen uuten.

21 Niin Jeesus sanoi taas heille: Minä menen pois ja te etsitte minua ja teidän pitää kuoleman teidän synneissänne. Kuhunka minä menen, ette sinne taida tulla.

21 Itli Jesus saaen anen tu häsi: Aj tuu yr a jasi seek aj a jasi piit eöön in jasiof ahosi. Kotu aj tuu, jasi ej itle livotee uut.

22 Niin sanoivat Juutalaiset, tappaneeko hän itsensä, sillä hän sanoo: Kuhunka minä menen, ette sinne taida tulla.

22 Itli saaen jutjosi meejko hä paeöön aut, syfor hä saa: Kotu aj tuu, jasi ej itle livotee uut.

23 Ja hän sanoi heille: Te olette alhaalta ja minä olen ylhäältä: Te olette maailmasta, en minä ole maailmasta.

23 A hä saaen tu häsi: Jasi oo lyel a aj oo ylel: Jasi oo ut köl, aj ej oo ut köl.

24 Sen tähden sanoin minä teille: Teidän pitää kuoleman synneissänne, sillä jos ette usko, että minä se olen, niin teidän pitää kuoleman synneissänne.

24 Forsy it saaen aj tu jasi: Jasi piit eöön in jasiof ahosi syfor if jasi ej uus, syt aj it oo, itli jasi piit eöön in jasiof ahosi.

25 Niin he sanoivat hänelle: Kuka sinä olet? Jeesus sanoi heille: Se kun minä alusta puhuin teille.

25 Itli häsi saaen tu hä: Kojo ja oo? Jesus saaen tu häsi: It na aj ut nö sasaaen tu jasi.

26 Minulla on paljon teistä puhumista ja tuomitsemista, vaan se on totinen, joka minun lähetti, ja mitä minä olen häneltä kuullut, niitä minä puhun maailmalle.

26 Aj oof piri öb jasi sasaate a pöcuute, mut it oo darilva, kojo pagaaen aj, a ko aj oo ut hä vohööen, itsi aj sasaa le köl.

27 Mutta ei he ymmärtäneet, että hän puhui heille Isästä.

27 Mut ej häsi dakavooen, syt hä sasaaen tu häsi öb Ma.

28 Sanoi siis Jeesus heille: Kun te olette Ihmisen Pojan ylentäneet, niin te ymmärrätte, että minä se olen ja etten minä tee itsestäni mitään, vaan niin kuin Isä on minun opettanut, niitä minä puhun.

28 Saaen syklirli Jesus tu häsi: Na jasi oo mämof Son ylpirpaaen, itli jasi dakavoo, syt aj it oo a syt aj tee ob aut ejö, mut itli li Ma oo padaaven aj, itsi aj sasaa.

29 Ja se, joka minun lähetti, on minun kanssani. Ei Isä jättänyt minua yksinäni, sillä minä teen aina niitä, mitkä hänelle kelvolliset ovat.

29 A it, kojo pagaaen aj, oo vi aj. Ej Ma tejääen aj isvi, syfor aj tee kina itsi, kosi tu hä forhava oo.

30 kun hän näitä puhui, niin moni uskoi häneen.

30 Na hä täsi sasaaen, itli si uusen intu hä.

31 Niin Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka häneen uskoivat: Jos te pysytte minun puheessani, niin te totisesti minun opetuslapseni olette.

31 Itli Jesus saaen tu itsi jutjosi, kojosi intu hä uusen: If jasi autpaoo in ajof sasa, itli jasi darilli ajof usdavjosi oo.

32 Ja teidän pitää totuuden ymmärtämän ja totuuden pitää teidät vapahtaman.

32 A jasiof piit darilvao dakavoo a darilvao piit jasi friuur.

33 Niin he vastasivat hänelle: Me olemme Abrahamin siemen, emmekä ole koskaan kenenkään orjina olleet, kuinka siis sinä sanot: Teidän pitää vapaiksi tuleman?

33 Itli häsi ooken tu hä: Ajsi oo Abrahamof sem, a ajsi ej oo ejna kojo-of irftöjosi ooen koli syklirli ja saa: Jasiof piit friva muu?

34 Jeesus vastasi heille ja sanoi: Totisesti, totisesti sanon minä teille: Jokainen, joka tekee syntiä, hän on synnin orja.

34 Jesus ooken tu häsi a saaen: Darilli, darilli aj saa tu jasi: Kijo, kojo tee aho, hä oo aho-of irftöjo.

35 Mutta ei orja pysy iankaikkisesti huoneessa, vaan Poika pysyy iankaikkisesti.

35 Mut ej irftöjo autpaoo kikinoli in tolik mut Son autpaoo kikinoli.

36 Jos siis Poika teidät vapaiksi tekee, niin te totisesti olette vapaat.

36 If syklirli Son jasi friva tee, itli jasi darilli oo friva.

37 Minä tiedän, että te olette Abrahamin siemen, vaan te etsitte kuolettaaksenne minua, sillä ei minun puheellani ole teissä siaa.

37 Aj daa, syt jasi oo Abrahamof sem, mut jasi seek for te-eöönif aj syfor ej ajof sasa oof in jasi culo.

38 Minä puhun, mitä minä olen isäni tykönä nähnyt ja te teette, mitä te olette nähneet teidän isänne tykönä.

38 Aj sasaa, ko aj oo tut ajof ma vokaaen a jasi tee, ko jasi oo vokaaen tut jasiof mä.

39 He vastasivat ja sanoivat hänelle: Abraham on meidän isämme. Jeesus sanoi heille: Jos te olisitte Abrahamin lapset: Niin te tekisitte Abrahamin töitä.

39 Häsi ooken a saaen tu hä: Aabraham oo ajsiof ma. Jesus saaen tu häsi: If jasi ooif Abrahamof ipmämsi: Itli jasi teeif Abrahamof tösi.

40 Mutta nyt te etsitte minua tappaaksenne, sitä ihmistä, joka totuuden on teille puhunut, jonka hän on Jumalalta kuullut: Sitä ei Abraham tehnyt.

40 Mut nen jasi seek for paeöönif aj, it mäm, kojo darilvao oo tu jasi sasaaen, ko hä oo ut Hajo vohööen: It ej Aabraham tee-en.

41 Te teette teidän isänne tekoja. Niin he sanoivat hänelle: Emme ole äpärinä syntyneet: Meillä on yksi Isä, Jumala.

41 Jasi tee jasiof mäsiof tesi. Itli häsi saaen tu hä: Ajsi ej oo li bajviejipmämsi nöee-en: Ajsi oof is Ma, Hajo.

42 Jeesus sanoi heille: Jos Jumala olisi teidän Isänne, niin te tosin rakastaisitte minua, sillä minä läksin ja tulin Jumalasta, en minä itsestäni tullut, vaan hän lähetti minun.

42 Jesus saaen tu häsi: If Hajo ooif jasiof Mä, itli jasi rilsyli raaif aj syfor aj urtuuen a uuten ut Hajo, aj ej ob aut uuten, mut hä pagaaen aj.

43 Miksi ette ymmärrä tätä minun puhettani? Ette taida kuulla sitä minun sanaani.

43 Kosy jasi ej dakavoo tä ajof sasa? Jasi ej livotee vohöö it ajof sa.

44 Te olette isästä perkeleestä ja teidän isänne himoja te tahdotte tehdä. Hän on ollut murhaaja alusta ja ei pysynyt totuudessa, sillä ei totuus ole hänessä. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omastansa, sillä hän on valehtelija ja valheen isä.

44 Jasi oo ob ma ahjo a jasiof mäsi ahofrasi jasi obraa tee. Hä oo ooen aheaapjo ut nö a ej autpaooen in darilvao syfor ej darilvao oo in hä. Na hä sasaa lirsa, itli hä sasaa ob häof öfva syfor hä oo lirsaajo a lirsaof ma.

45 Mutta että minä sanon totuuden, niin ette usko minua.

45 Mut syt aj saa darilvao, itli jasi ej uus aj.

46 Kuka teistä nuhtelee minua synnin tähden? Jos minä sanon teille totuuden, miksi ette usko minua?

46 Kojo ob jasi öbahosaa aj forsy aho? If aj saa tu jasi darilvao, kosy jasi ej uus aj?

47 Joka on Jumalasta, se kuulee Jumalan sanat, sen tähden ette kuule, ettette Jumalasta ole.

47 Kojo oo ob Hajo, it vohöö Hajo-of sasi forsy it jasi ej vohöö, syt jasi ej oo ob Hajo.

48 Niin vastasivat Juutalaiset ja sanoivat hänelle: Emmekö me oikein sano, että sinä olet Samarialainen ja sinulla on perkele?

48 Itli ooken jutjosi a saaen tu hä: Ejko ajsi ratli saa ja, syt ja oo samarjo a ja oof Ahjo?

49 Jeesus vastasi: Ei minulla ole perkele, vaan minä kunnioitan minun Isääni ja te häpäisette minua.

49 Jesus ooken: Ej aj oof Ahjo, mut aj honroo ajof Ma a jasi tenooh aj.

50 En minä etsi omaa kunniaani, yksi on, joka sitä kysyy ja tuomitsee.

50 Aj ej seek öfva hon, is oo, kojo it koo a pöcuu.

51 Totisesti, totisesti sanon minä teille: Joka kätkee minun sanani, ei hänen pidä näkemän kuolemaa iankaikkisesti.

51 Darilli, darilli aj saa tu jasi: Kojo hiid ajof sasi, ej hä piit vokaa eön kikinoli.

52 Niin Juutalaiset sanoivat hänelle: Nyt me ymmärsimme, että sinulla on perkele. Aabraham on kuollut ja profeetat ja sinä sanot: Joka kätkee minun sanani, ei hänen pidä maistaman kuolemaa iankaikkisesti.

52 Itli jutjosi saaen tu hä: Nen ajsi dakavooen, syt ja oof Ahjo. Aabraham oo eöönen a usennesaajosi a ja saa: Kojo hiid ajof sasi, ej hä piit emfii eön kikinoli.

53 Oletkos sinä suurempi kuin meidän isämme Aabraham, joka kuollut on? Ja profeetat ovat kuolleet: Miksi sinä itsesi teet?

53 Ooko ja pipir il ajsiof ma Aabraham, kojo eöönen oo? A usennesaajosi oo eöönen: Kosy ja tee aut?

54 Jeesus vastasi: Jos minä itseäni kunnioitan, niin ei minun kunniani ole mitään: Minun Isäni on se, joka kunnioittaa minua, jonka te teidän Jumalaksenne sanotte.

54 Jesus ooken: If aj honroo aut, itli ajof hon oo ejö: Ajof Ma oo it, kojo honroo aj, kojo jasi jasiof Hajo saa.

55 Ja ette tunne häntä, mutta minä tunnen hänen: Ja jos minä sanoisin, etten minä häntä tuntisi, niin minä olisin valehtelija kuin tekin, mutta minä tunnen hänen ja kätken hänen sanansa.

55 A jasi ej kavodaa hä, mut aj kavodaa hä: A if aj saaif, syt aj ej kavodaaif hä, itli aj ooif lirsaajo li jasi, mut aj kavodaa hä a hiid häof sasi.

56 Abraham teidän isänne iloitsi, nähdäksensä minun päiväni, hän näki sen ja ihastui.

56 Aabraham jasiof mä roosen, syt hä vokaaif ajof tansi hä vokaaen it a autfainkaaen.

57 Niin Juutalaiset sanoivat hänelle: Et sinä ole vielä viidenkymmenen vuoden vanha ja olet nähnyt Abrahamin?

57 Itli jutjosi saaen tu hä: Ja ej oo pirnen fivbas jänsi unva a ja oo vokaaen Abraham?

58 Jeesus sanoi heille: Totisesti, totisesti sanon minä teille: Ennen kuin Abraham olikaan, olen minä.

58 Jesus saaen tu häsi: Darilli, darilli aj saa tu jasi: En na Aabraham ooen a, oo aj.

59 Niin he poimivat kiviä, laskettaaksensa häntä. Mutta Jeesus lymysi ja läksi ulos temppelistä, käyden heidän keskeltänsä, ja niin hän pääsi ulos.

59 Itli häsi utkaapen kamsi, for lypaaif hä.Mut Jesus hidlooen a urtuuen nitu roustol, tuuli ut midin häsi, a itli hä aftuuen nitu.

Johannes 9

Johan 9

1 Ja Jeesus, käyden ohitse, näki ihmisen, joka oli sokeana syntynyt.

1 A Jesus, tuuli sidut, vokaaen mäm, kojo ooen ejvokava nöee-en.

2 Ja hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä, sanoen: Mestari, kuka syntiä teki, tämäkö vaiko hänen vanhempansa, että hänen piti sokeana syntymän?

2 A häof usdavjosi kooen ut hä, saali: Ylvojo, kojo tee-en aho, täko tajko häof mamsi, syt hä piiten ejvokava nöee?

3 Jeesus vastasi: Ei tämä syntiä tehnyt eikä hänen vanhempansa, mutta että Jumalan työt hänessä ilmoitettaisiin.

3 Jesus ooken: Ej tä tee-en aho a ej häof mamsi, mut syt Hajo-of tösi in hä dafaaifta.

4 Minun tulee tehdä hänen töitänsä, joka minun lähetti, niin kauan kun päivä on.Yö tulee, koska ei kenkään taida työtä tehdä.

4 Aj piitne tee häof tösi, kojo pagaaen aj, itli luna na tan oo. Nat uut, kona ejkojo livotee tö tee.

5 Niin kauan kun minä olen maailmassa, niin olen minä maailman valkeus.

5 Itli luna na aj oo in köl, itli oo aj kölof vitvao.

6 kun hän tämän sanonut oli, sylki hän maahan ja teki loan syljestä ja voiteli sokean silmät loalla,

6 Na hä tä saaen ooen, saliiven hä tu mol a tee-en molvam ob salivmo a mopaaen ejvokajo kaevsi vy molvam,

7 Ja sanoi hänelle: Mene ja pese itsesi lammikossa Siloam, se on niin paljon kuin: Lähetetty. Niin hän meni ja pesi itsensä ja tuli näkemään.

7 A saaen tu hä: Tuu ja a voosh ja aut in bavamlo Siloam, it oo itli piri il: Pagaaen. Itli hä tuuen a vooshen aut a muu vokaa.

8 Niin kylän miehet ja ne, jotka hänen ennen olivat nähneet sokeana, sanoivat: Eikö tämä se ole, joka istui ja kerjäsi?

8 Itli celof mäsi a itsi, kojosi hä en ooen vokaaen ejvokava, saaen: Ejko tä it oo, kojo siiten a piteaafen

9 Muutamat vastasivat: Hän se on. Mutta muut sanoivat: Hän on sen muotoinen, vaan hän itse sanoi: Minä se olen.

9 Ipsi ooken: Hä it oo. Mut tuasi saaen: Hä oo itof kauliva mut hä aut saaen: Aj it oo.

10 Niin he sanoivat hänelle: Kuinka sinun silmäsi aukenivat?

10 Itli häsi saaen tu hä: Koli jaof kaevsi autouupen

11 Vastasi hän ja sanoi: Se ihminen, joka Jesukseksi kutsutaan, teki loan ja voiteli minun silmäni ja sanoi minulle: Mene ja pese Siloamin lammikossa. Ja kun minä menin ja pesin, niin minä sain näköni.

11 Ooken hä a saaen: It mäm, kojo mu Jesus tukoota, tee-en molvam a mopaaen ajof kaevsi a saaen tu aj: Tuu ja a voosh in Siloam bavamlo. A na aj tuuen a vooshen, itli aj aafen ajof voka.

12 Niin he sanoivat hänelle: Kussa hän on? Hän sanoi: En minä tiedä.

12 Itli häsi saaen tu hä: Koin hä oo? Hä saaen: Aj ej daa.

13 Niin he veivät sen, joka ennen sokeana ollut oli, Farisealaisten tykö.

13 Itli häsi gaaen it, kojo en ejvokava ooen ooen, tu pösousjosi.

14 Ja se oli sapatin päivä, jona Jeesus teki loan ja avasi hänen silmänsä.

14 A it ooen pyhtan, kona Jesus tee-en molvam a ouupen häof kaevsi.

15 Niin kysyivät taas häneltä Farisealaiset, kuinka hän näkönsä saanut oli. Hän sanoi heille: Hän pani loan minun silmieni päälle ja minä pesin ja näen.

15 Itli kooen anen ut hä pösousjosi, koli häof voka aafen ooen. Hä saaen tu häsi: Hä paaen molvam le ajof kaevsi a aj vooshen a aj vokaa.

16 Niin muutamat Farisealaisista sanoivat: Ei se ihminen ole Jumalasta, ettei hän pidä sapattia. Muut sanoivat: Kuinka taitaa joku syntinen ihminen senkaltaisia ihmeitä tehdä? Ja riita oli heillä keskenänsä.

16 Itli ipsi pösousjosi saaen: Ej it mäm oo ob Hajo, syt ej hä piit pyhtan. Tuasi saaen: Koli livotee öjo ahova mäm itliva voejhäpsi tee? A pos häsi oofen vigög tuasi.

17 He sanoivat taas sokealle: Mitä sinä hänestä sanot, joka sinun silmäsi avasi? Hän sanoi: Hän on profeetta.

17 Häsi saaen anen tu ejvokajo: Ko ja öb hä saa, kojo jaof kaevsi ouupen? Hä saaen: Hä oo usennesaajo.

18 Mutta ei Juutalaiset sitä uskoneet, että hän oli sokeana ollut ja näkemään tullut, siihen asti, kun he kutsuivat sen vanhemmat, joka näkönsä saanut oli.

18 Mut ej jutjosi it uusen, syt hä ooen ejvokava ooen a vokaa muuen, tuit ättu, na häsi tukooen itof mamsi, kojo häof voka aafen ooen.

19 Ja he kysyivät heiltä, sanoen: Onko tämä teidän poikanne, jonka te sanotte sokeana syntyneen? Kuinka siis hän nyt näkee?

19 A häsi kooen ut häsi, saali: Ooko tä jasiof son, kojo-of jasi saa ejvokava nöee-en Koli syklirli hä nen vokaa?

20 Hänen vanhempansa vastasivat heille ja sanoivat: Me tiedämme tämän meidän pojaksemme ja että hän sokeana syntynyt on.

20 Häof mamsi ooken tu häsi a saaen: Ajsi daa tä ajsiof son a syt hä ejvokava nöee-en oo.

21 Mutta kuinka hän nyt näkee, sitä emme tiedä ja kuka hänen silmänsä avasi, emme tiedä, hänellä on kyllä ikää, kysykäät häneltä, puhukoon itsestänsä.

21 Mut koli hä nen vokaa, it ajsi ej daa a kojo häof kaevsi ouupen, ajsi ej daa, hä oof je jänri, koo jasi ut hä sasaa hä öb aut.

22 Niin sanoivat hänen vanhempansa, sillä he pelkäsivät juutalaisia, sillä Juutalaiset olivat jo niin keskenänsä päättäneet, että jos joku hänen tunnustaisi Kristukseksi, sen piti synagogasta oleman suljettu ulos.

22 Itli saaen häof mamsi, syfor häsi raaken jutjosi syfor jutjosi ooen ripnen itli vigög häsi teöönen, syt if öjo häof görilsaaif mu Krist, it piiten ut jutustol oo puooen nitu.

23 Sen tähden sanoivat hänen vanhempansa: Hänellä on kyllä ikää, kysykäät häneltä.

23 Forsy it saaen häof mamsi: Hä oo je jänri, koo jasi ut hä.

24 Niin he kutsuivat toisen kerran sen ihmisen, joka sokeana oli ollut ja sanoivat hänelle: Anna Jumalalle kunnia! Me tiedämme sen ihmisen syntiseksi.

24 Itli häsi tukooen tua isna itof mäm, kojo ejvokava ooen ooen a saaen tu hä: Faa Hajo hon! Ajsi ajsi daa it mäm ahova.

25 Hän vastasi ja sanoi: Jos hän on syntinen, sitä en minä tiedä: Vaan sen minä ainoastaan tiedän, että minä, joka sokea olin, nyt näen.

25 Hä ooken a saaen: If hä oo ahova, it aj ej daa: Mut it aj erisli aj daa, syt aj, kojo ejvokava ooen, nen vokaa.

26 He sanoivat taas hänelle: Mitä hän sinulle teki? Kuinka hän sinun silmäsi avasi?

26 Häsi saaen anen tu hä: Ko hä for ja tee-en? Koli hä jaof kaevsi ouupen?

27 Hän vastasi: Jo minä sanoin teille, ettekö te kuulleet? Miksi te taas sitä tahdotte kuulla? Tahdotteko te myös hänen opetuslapsiksensa?

27 Hä ooken: Ripnen aj saaen tu jasi, ejko jasi vohööen? Kosy jasi anen it obraa vohöö Obraako jasi ali mu häof usdavjosi?

28 Niin he kiroilivat häntä ja sanoivat: Sinä olet hänen opetuslapsensa, mutta me olemme Mooseksen opetuslapset.

28 Itli häsi sihypsaaen hä a saaen: Ja oo häof usdavjosi mut ajsi oo Mosesof usdavjosi.

29 Me tiedämme Jumalan Moosesta puhutelleen: Mutta kusta tämä on, emme tiedä.

29 Ajsi daa Hajo Moses cuvisaaen: Mut kout tä oo, ajsi ej daa.

30 Niin ihminen vastasi ja sanoi heille: Se on tosin ihmeellinen, ettette tiedä, kusta hän on ja kuitenkin hän avasi minun silmäni.

30 Itli mäm ooken a saaen tu häsi: It oo rilsyli voejhäpva, syt jasi ej daa, kout hä oo a amut hä ouupen ajof kaevsi.

31 Mutta me tiedämme, ettei Jumala kuule syntisiä, vaan joka on Jumalan palvelija ja tekee hänen tahtonsa, sitä hän kuulee.

31 Mut ajsi daa, syt ej Hajo vohöö ahojosi, mut kojo oo Hajo-of seerjo a tee häof obra, it hä vohöö.

32 Ei ole maailman alusta kuultu, että joku on sen silmät avannut, joka sokeana syntynyt on.

32 Ej oo ut köl nö vohööen, syt öjo oo itof kaevsi ouupen, kojo ejvokava nöee-en oo.

33 Ellei hän olisi Jumalasta, niin ei hän taitaisi mitään tehdä.

33 Ifej hä ooif ut Hajo, itli hä livoteeif ejö tee.

34 He vastasivat ja sanoivat hänelle: Sinä olet päänänsä synnissä syntynyt ja sinä opetat meitä? Ja he ajoivat hänen ulos.

34 Häsi ooken a saaen tu hä: Ja oo vi pä in aho nöee-en a ja padaav ajsi? A häsi katuuen hä nitu.

35 Ja Jeesus sai sen kuulla, että he olivat hänen ajaneet ulos ja kun hän löysi hänen, sanoi hän hänelle: Uskotkos sinä Jumalan Pojan päälle?

35 A Jesus aafen it vohöö, syt häsi ooen hä katuuen nitu a na hä keesen hä, saaen hä tu hä: Uusko ja intu Hajo-of Son?

36 Hän vastasi ja sanoi: Herra, kuka se on, että minä häneen uskoisin?

36 Hä ooken a saaen: Romä, kojo it oo, syt aj intu hä uusif?

37 Niin Jeesus sanoi hänelle: Sinä olet hänen nähnyt ja hän on se, joka puhuu sinun kanssa.

37 Itli Jesus saaen tu hä: Ja oo vokaaen hä a hä oo it, kojo sasaa vi ja.

38 Niin hän sanoi: Herra, minä uskon. Ja hän kumarsi ja rukoili häntä.

38 Itli hä saaen: Romä, aj uus. A hä bauuen a usteaafen hä.

39 Ja Jeesus sanoi: Minä tulin tuomiolle tähän maailmaan, että ne, jotka ei näe, pitää näkemän ja ne, jotka näkevät, pitää sokeaksi tuleman.

39 A Jesus saaen: Aj uuten le pöcuute tu tä köl, syt itsi, kojosi ej vokaa, piit vokaa a itsi, kojosi vokaa, piit mu ejvokava muu.

40 Ja muutamat Farisealaisista, jotka hänen tykönänsä olivat, kuulivat nämä ja sanoivat hänelle: Olemmeko mekin sokeat?

40 A ipsi pösousjosi, kojosi tut hä ooen, vohööen täsi a saaen tu hä: Ooko ajsi ali ejvokajosi vokaa, forsy it jasiof ahosi autpaoo.

41 Jeesus sanoi heille: Jos te sokeat olisitte, niin ei olisi teillä syntiä, mutta että te sanotte: Me näemme, sen tähden teidän syntinne pysyy.

41 Jesus saaen tu häsi: If jasi ejvokajosi ooif, itli jasi ej oofif aho, mut syt jasi saa: Ajsi

Johannes 10

Johan 10

1 Totisesti, totisesti sanon minä teille: Joka ei ovesta mene sisälle lammashuoneeseen, vaan astuu siihen muualta, se on varas ja ryöväri.

1 Darilli, darilli aj saa tu jasi: Kojo ej intuni ouv tuu inle bääpetolik, mut vetuu tuit tuael, it oo ahapjo a ahroapjo.

2 Mutta joka oven kautta sisälle menee, se on lammasten paimen:

2 Mut kojo intuni ouv inle tuu, it oo bääpesiof ylpekaajo:

3 Sille ovenvartija avaa ja lampaat kuulevat hänen äänensä. Ja omia lampaitansa kutsuu hän nimeltänsä ja vie heidät ulos.

3 For it ouvkaadjo ouup a bääpesi vohöö häof hö. A öfva bääpesi hä tukoo vi häsiof ersa a gaa häsi nitu.

4 Ja kun hän omat lampaansa päästää ulos, käy hän heidän edellänsä ja lampaat seuraavat häntä, sillä he tuntevat hänen äänensä.

4 A na hä öfva bääpesi fatuu nitu, hä uttuu edla häsi a bääpesi dekaa hä, syfor häsi kavodaa häof hö.

5 Mutta ei he muukalaisia seuraa, vaan pakenevat häntä, sillä ei he tunne muukalaisten ääntä.

5 Mut ej häsi nihyljosi dekaa, mut raktuu hä syfor ej häsi kavodaa nihyljosiof hö.

6 Tämän tapauksen sanoi Jeesus heille, mutta ei he niitä ymmärtäneet, mitä hän heille sanoi.

6 Tä obhäp saaen Jesus tu häsi, mut ej häsi itsi dakavooen, ko hä tu häsi saaen.

7 Niin Jeesus sanoi taas heille: Totisesti, totisesti sanon minä teille: Minä olen lammasten ovi.

7 Itli Jesus saaen anen tu häsi: Darilli, darilli aj saa aj tu jasi: Aj oo bääpesiof ouv.

8 Kaikki, jotka minun edelläni ovat tulleet, ovat varkaat ja ryövärit, vaan ei lampaat kuulleet heitä.

8 Ki, kojosi edla aj oo uuten, oo ahapjosi a ahroapjosi, mut ej bääpesi vohööen häsi.

9 Minä olen ovi: Jos joku minun kauttani menee sisälle, se tulee autuaaksi ja menee sisälle ja ulos ja löytää laitumen.

9 Aj oo ouv: If öjo intuni aj tuu inle, it muu pyhrosva a tuu inle a nitu a kees peupleilo.

10 Ei varas tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja kadottamaan: Minä tulin, että heillä pitää elämä oleman ja yltäkylläisyys oleman.

10 Ej ahapjo uut tua na ahaap a paeöön a pakayyr: Aj uuten, syt häsi piit eo oof a ylnidrivao oof.

11 Minä olen hyvä paimen: Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä.

11 Aj oo hava ylpekaajo: Hava ylpekaajo faa häof ho gö bääpesi.

12 Mutta palkollinen, joka ei ole paimen, eikä lampaat ole hänen omansa: Kun hän näkee suden tulevan, niin hän jättää lampaat ja pakenee, ja susi raatelee ja haaskaa lampaat.

12 Mut törovjova, kojo ej oo ylpekaajo, a ej bääpesi oo häof öfva: Na hä vokaa volfpe uut, itli hä tejää bääpesi a raktuu, a volfpe eönreek, a eönjäät bääpesi.

13 Mutta palkollinen pakenee, sillä hän on palkollinen, eikä tottele lampaista.

13 Mut törovjova raktuu, syfor hä oo törovjova, a ej lipösatee ut bääpesi.

14 Minä olen hyvä paimen, joka tunnen omani ja minä tunnetaan myös omiltani,

14 Aj oo hava ylpekaajo, kojo kavodaa ajof öfva a aj kavodaata ali ut ajof öfva josi,

15 Niin kuin Isä minun tuntee ja minä tunnen Isän ja panen henkeni lammasten edestä.

15 Itli il Ma kavodaa aj a aj kavodaa Ma a paa ajof ho gö bääpesi.

16 Minulla on myös muita lampaita, jotka ei ole tästä lammashuoneesta: Ne pitää minun myös tänne saattaman: Ja he saavat kuulla minun ääneni, ja pitää oleman yksi lammashuone ja yksi paimen.

16 Aj oof ali tuasi bääpesi, kojosi ej oo täob bääpetolik: Itsi piit aj ali täle vigaa: A häsi aaf vohöö ajof hö a piit oo is bääpetolik a is ylpekaajo.

17 Sen tähden Isä minua rakastaa, sillä minä panen henkeni, että minä sen jälleen otan.

17 Forsy it Ma aj raa, syfor aj paa ajof ho, syt aj itof dunen aap.

18 Ei ota kenkään sitä minulta, vaan minä panen sen itsestäni. Minulla on valta sitä panna ja minulla on valta sitä taas ottaa. Sen käskyn minä sain Isältäni.

18 Ej aap kojo it ut aj, mut aj paa it ob aut. Aj oof pö it paa a aj oof pö it anen aap. It pötusa aj aafen ut ajof Ma.

19 Niin tuli taas riita Juutalaisten keskellä näiden puheitten tähden.

19 Itli uuten anen pos midin jutjosi forsy täsiof sasasi.

20 Ja moni heistä sanoi: Hänellä on perkele ja hän on mieletön: Mitä te häntä kuultelette?

20 A si ob häsi saaen: Hä oof Ahjo a hä oo miejva: Ko jasi hä höör?

21 Mutta muut sanoivat: Ei ne ole riivatun puheet: Taitaako perkele sokean silmät avata?

21 Mut tuasi saaen: Ej itsi oo ahhooen sasasi: Livoteeko ahjo ejvokajo kaevsi ouup?

22 Ja Jerusalemissa oli kirkkomessu ja talvi oli,

22 A in Jerusalem ooen ustolhajoser a kalno ooen,

23 Ja Jeesus käveli temppelissä Salomon esihuoneessa.

23 A Jesus vetuuten in roustol Salomo-of edtolik.

24 Niin Juutalaiset piirittivät hänen ja sanoivat hänelle: Kuinka kauan sinä meitä pidät ylös? Jos olet Kristus, niin sano meille selkeästi.

24 Itli jutjosi rausiipen hä a saaen tu hä: Koli luna ja ajsi paoo yltu? If ja oo Krist, itli saa ja tu ajsi soklirli.

25 Jeesus vastasi heitä: Minä olen sen teille sanonut ja ette usko: Ne työt, jotka minä teen Isäni nimeen, todistavat minusta.

25 Jesus ooken häsi: Aj oo it tu jasi saaen a jasi ej uus: Itsi tösi, kosi aj tee intu ajof ma ersa, dariil öb aj.

26 Mutta ette usko: Sillä ette ole minun lampaistani, niin kuin minä teille sanoin.

26 Mut jasi ej uus: Syfor jasi ej oo ob ajof bääpesi, itli li aj tu jasi saaen.

27 Minun lampaani kuulevat minun ääneni ja minä tunnen heidät ja he seuraavat minua:

27 Ajof bääpesi vohöö ajof hö a aj kavodaa häsi a häsi dekaa aj:

28 Ja minä annan heille iankaikkisen elämän ja ei heidän pidä hukkuman iankaikkisesti, eikä pidä yhdenkään repäisemän heitä minun kädestäni.

28 A aj faa for häsi kikinova eo a ej häsiof piit kaseöön kikinoli, a ej piit is a isurreek häsi ut ajof pave.

29 Minun isäni, joka ne minulle antoi, on suurempi kaikkia: Ja ei kenkään taida heitä reväistä minun Isäni kädestä.

29 Ajof ma, kojo itsi tu aj faaen, oo pipir ob ki: A ejkojo livotee häsi urreek ut ajof ajof Maof pave.

30 Minä ja Isä olemme yhtä.

30 Aj a ma oo revi.

31 Niin Juutalaiset poimivat taas kiviä häntä kivittääksensä.

31 Itli jutjosi utkaapen anen kamsi for kamheii-if hä.

32 Jeesus vastasi heille: Minä osoitin teille Isältäni monta hyvää työtä: Minkä työn tähden niistä te siis minun kivitätte?

32 Jesus ooken tu häsi: Aj tukaaen tu jasi ut ajof Ma si hava tösi: Forsy ko tö ob itsi jasi syklirli kamheii aj?

33 Juutalaiset vastasivat hänelle, sanoen: Emme sinua hyvän työn tähden kivitä, vaan pilkan tähden ja että sinä, joka ihminen olet, teet itses Jumalaksi.

33 Jutjosi ooken tu hä, saali: Ajsi ej ja forsy hava tö kamheii, mut forsy pilk a syt ja, kojo mäm oo, tee aut mu Hajo.

34 Jeesus vastasi heille: Eikö teidän laissanne ole kirjoitettu: Minä sanon, te olette jumalat?

34 Jesus ooken tu häsi: Ejko in jasiof pöso oo kiiren: Aj saa, jasi oo hajosi?

35 Jos hän ne kutsui jumaliksi, joille Jumalan sana tapahtui ja ei kirjoitusta taideta rikkoa:

35 If hä tukooen isi hajosi, tu kojosi Hajo-of sa hääpen a ej livoteeta ahreek kir.

36 Ja te sanotte hänelle, jonka Isä on pyhittänyt ja lähettänyt maailmaan: Sinä pilkkaat Jumalaa, että minä sanoin: Minä olen Jumalan Poika.

36 A jasi saa tu hä, kojo ma oo pyyhen a pagaaen tu köl: Ja piilk Hajo, syt aj saaen: Aj oo Hajo-of Son.

37 Ellen minä tee minun Isäni töitä, niin älkäät minua uskoko.

37 If aj ej tee ajof ma tösi, itli ej jasi uus aj.

38 Mutta jos minä niitä teen ja jos ette minua usko, niin uskokaat ne työt, että te tuntisitte ja uskoisitte Isän olevan minussa ja minun hänessä.

38 Mut if aj itsi tee a if jasi ej aj uus, itli uus jasi itsi tösi, syt jasi kavodaaif a uusif Ma oo in aj a aj in hä.

39 Niin he etsivät taas häntä kiinni ottaaksensa, mutta hän läksi heidän käsistänsä,

39 Itli häsi seeken anen hä for ru aapif, mut hä urtuuen ut häof pavesi,

40 Ja meni jälleen toiselle puolelle Jordania, siihen paikkaan, jossa Johannes ensin kasti ja viipyi siinä.

40 A tuuen dunen le duva sid Jordanlo, tuit lo, koin Johan isvana usvaamen a apnooen itin.

41 Ja monta tuli hänen tykönsä ja sanoivat: Ei Johannes yhtäkään ihmettä tehnyt, mutta kaikki mitä Johannes tästä sanoi, ne ovat todet.

41 A si uuten tu hä a saaen: Ej Johan is a voejhäp tee-en mut ki ko Johan täöb saaen, itsi oo rilsi.

42 Ja monta uskoi sillä häneen.

42 A si uusen syfor intu hä.

Johannes 11

Johan 11

1 Niin mies sairasti, nimeltä Lasarus, Betaniasta, Marian ja hänen sisarensa Martan kylästä.

1 Itli mä reeten, vi ersa Lasarus, ut Betania, ut Maria a häof bajvijo Marta cel.

2 Mutta Maria oli se, joka voiteli Herran voiteella ja hänen jalkansa hiuksillansa kuivaksi, jonka veli Lasarus sairasti.

2 Mut Maria ooen it, kojo oilpaaen romä vi oilpamo a häof tuve vy päheörsi mu tovva, kojo-of bajson Lasarus reeten.

3 Niin hänen sisarensa lähettivät hänen tykönsä ja sanoivat: Herra, katso, se sairastaa, jota rakastat.

3 Itli häof bajvijosi pagaaen tu hä a saaen: Romä, kaa ja, it reet, kojo ja raa.

4 kun Jeesus sen kuuli, sanoi hän: Ei tämä tauti ole kuolemaksi, vaan Jumalan kunniaksi, että Jumalan Poika sen kautta kunnioitettaisiin.

4 Na Jesus it vohööen, saaen hä: Ej tä ret oo mu eön, mut mu Hajo-of hon, syt Hajo-of Son intuni it honrooifta.

5 Mutta Jeesus rakasti Marttaa, hänen sisartansa ja Lasarusta.

5 Mut Jesus raaen Marta, häof bajnos a Lasarus.

6 kun hän siis kuuli hänen sairastavan, niin hän viipyi siinä paikassa kaksi päivää.

6 Na hä syklirli vohööen hä reet, itli hä apnooen itin lo du tansi.

7 Sitten sanoi hän opetuslapsillensa: Menkäämme jälleen Juudeaan.

7 Iten saaen hä tu usdavjosi: Tuu ajsi dunen tu Judea.

8 Sanoivat hänelle opetuslapset: Rabbi, äsken etsivät Juutalaiset sinua kivittääksensä ja sinä menet taas sinne.

8 Saaen tu hä usdavjosi: Ropadaavjo, rafnen seeken jutjosi ja for kamheii-if a ja tuu anen itle.

9 Vastasi Jeesus: Eikö kaksitoistakymmentä ole päivän hetkeä? Jos joku päivällä vaeltaa, ei hän loukkaa itseänsä, sillä hän näkee tämän maailman valkeuden.

9 Ooken Jesus: Ejko basdu oo tanof ipnosi? If öjo tanna tutuu, ej hä ahreek aut syfor hä vokaa tä köl vitvao.

10 Mutta jos joku yöllä vaeltaa, hän loukkaa itsensä, sillä ei valkeus ole hänessä.

10 Mut if öjo natna tutuu, hä ahreek aut syfor ej vitvao oo in hä.

11 Näitä hän puhui ja sanoi sitten heille: Ystävämme Lasarus makaa, mutta minä menen häntä unesta herättämään.

11 Täsi hä sasaaen a saaen itne tu häsi: Ajsiof havijo Lasarus leioo, mut aj tuu hä ut nukka teönnuuk.

12 Niin sanoivat hänen opetuslapsensa: Herra, jos hän makaa, kyllä hän paranee.

12 Itli saaen häof usdavjosi: Romä, if hä leioo, je hä auttermuu.

13 Mutta Jeesus sanoi hänen kuolemastansa, vaan he luulivat hänen sanovan unen makaamisesta.

13 Mut Jesus saaen öb häof eön mut häsi mejuusen hä saa öb nukka leioote.

14 Niin Jeesus sanoi heille selkeästi: Lasarus on kuollut.

14 Itli Jesus saaen tu häsi soklirli: Lasarus oo eöönen.

15 Ja minä iloitsen teidän tähtenne, etten minä siellä ollut, että te uskoisitte. Mutta menkäämme hänen tykönsä.

15 A aj roos forsy jasi, syt aj ej itla ooen, syt jasi uusif. Mut tuu ajsi tu hä.

16 Niin sanoi Tuomas, joka kutsutaan kaksoseksi, muille opetuslapsille: Käykäämme myös me, että me kuolisimme hänen kanssansa.

16 Itli saaen Tomas, kojo tukoota redujo, tu tuasi usdavjosi: Tuu ajsi ali ajsi, syt ajsi eöönen vi hä.

17 niin Jeesus tuli ja löysi hänen jo neljä päivää maanneen haudassa.

17 Itli Jesus uuten a keesen häof ripnen kva tan leiooen in eönlo.

18 Mutta Betania oli läsnä Jerusalemia, lähes viisitoista vakomittaa.

18 Mut Betania ooen tutvi Jerusalem, rafli basfiv ducesismetrsi.

19 Ja monta juutalaisista oli tullut Martan ja Marian tykö, lohduttamaan heitä heidän veljensä tähden.

19 A si jutjosi ooen uuten tu Marta a Maria, for sorvyy häsi forsy häsiof bajson.

20 kun Martta kuuli Jeesuksen tulevan, juoksi hän häntä vastaa, mutta Maria istui kotona.

20 Na Marta vohööen Jesusof uut, tyyen hä ög hä, mut Maria siiten in bal.

21 Niin Martta sanoi Jesukselle: Herra, jos sinä olisit täällä ollut, niin ei minun veljeni olisi kuollut.

21 Itli Marta saaen tu Jesus: Romä, if ja ooif täla ooen, itli ej ajof bajson ooif eöönen.

22 Mutta minä tiedän vielä, että kaikki, mitä sinä anot Jumalalta, ne Jumala sinulle antaa.

22 Mut aj daa pirnen, syt ki, ko ja teaaf ut Hajo, itsi Hajo tu ja faa.

23 Jeesus sanoi hänelle: Sinun veljes on nouseva ylös.

23 Jesus saaen tu hä: Jaof bajson yylne yltu.

24 Martta sanoi hänelle: Minä tiedän hänen nousevan ylösnousemisessa viimeisenä päivänä.

24 Marta saaen tu hä: Aj daa hä yyl in eönyylte na önva tan.

25 Sanoi Jeesus hänelle: Minä olen ylösnousemus ja elämä: Joka uskoo minun päälleni, hän elää, ehkä hän olisi kuollut.

25 Saaen Jesus tu hä: Aj oo eönyylte a eo: Kojo uus intu aj, hä ee, mejli hä ooif eöönen.

26 Ja jokainen, joka elää ja uskoo minun päälleni, ei hänen pidä kuoleman iankaikkisesti: Uskotkos sen?

26 A kijo, kojo ee a uus intu aj, ej hä piit eöön kikinoli: Uusko ja it?

27 Hän sanoi hänelle: Jaa Herra, minä uskon sinun Kristukseksi, Jumalan Pojaksi, joka tuleva oli maailmaan.

27 Hä saaen tu hä: Je Romä, aj uus jaof mu Krist, Hajo-of Son, kojo neeva ooen tu köl.

28 Ja kun hän näitä sanonut oli, meni hän pois ja kutsui sisarensa Marian salaa, sanoen: Mestari on tullut ja kutsuu sinua.

28 A na hä täsi saaen ooen, tuuen hä yr a tukooen häöf bajvijosi Maria dahidli, saali: Ylvojo oo uuten a tukoo ja.

29 kun hän sen kuuli, nousi hän kohta ja tuli hänen tykönsä.

29 Na hä it vohööen, yylen hä ipne a uuten tu hä.

30 Sillä ei Jeesus ollut vielä kylään tullut, vaan oli siinä paikassa, jossa Martta oli hänen kohdannut.

30 Syfor ej Jesus ooen pirnen tu cel uuten, mut ooen itin lo, koin Marta ooen häof ögkaaen.

31 kun siis Juutalaiset, jotka hänen kanssansa huoneessa olivat lohduttamassa häntä, näkivät Marian nousevan ja menevän ulos, seurasivat he häntä, sanoen: Hän menee haudalle itkemään.

31 Na syklirli jutjosi, kojosi vi hä in tolik ooen sorvyynen hä, vokaaen Maria yylva a tuuva nitu, dekaaen häsi hä, saali: Hä tuu tu eönlo eeh.

32 kun Maria sinne tuli, kussa Jeesus oli ja näki hänen, lankesi hän hänen jalkojensa juureen ja sanoi hänelle: Herra, jos olisit täällä ollut, ei olisi minun veljeni kuollut.

32 Na Maria itle uuten, koin Jesus ooen a vokaaen hä, lyyen hä tut häof tuvesi a saaen tu hä: Romä, if ja ooif täla ooen, ej ooif ajof bajson eöönen.

33 kun Jeesus näki hänen itkevän ja Juutalaiset, jotka hänen kanssansa tulleet olivat, itkevän, kauhistui hän hengessä ja tuli sangen murheelliseksi,

33 Na Jesus vokaaen hä eehva a jutjosi, kojosi vi hä uuten ooen, eehva, authiiren hä in ho a muuen errili sorva,

34 Ja sanoi: Kuhunka te hänen panitte? He sanoivat hänelle: Herra, tule ja katso.

34 A saaen: Kotu jasi hä paaen? Häsi saaen tu hä: Romä, uut ja a kaa ja.

35 Ja Jeesus itki.

35 A Jesus eehen.

36 Niin sanoivat Juutalaiset: Katso, kuinka hän rakasti häntä.

36 Itli saaen jutjosi: Kaa ja, koli hä raaen hä.

37 Mutta muutamat heistä sanoivat: Eikö tämä, joka sokean silmät avasi, tainnut tehdä, ettei tämäkään kuollut olisi?

37 Mut ipsi öb häsi saaen: Ejko tä, kojo ejvokajo kaevsi ouupen, livotee-en tee, syt ej tä a eöönen ooif

38 Niin Jeesus kauhistui taas itsessänsä ja tuli haudan tykö. Mutta siinä oli kuoppa ja kivi sen päälle pantu.

38 Itli Jesus authiiren anen in aut a uuten tu eönlö. Mut itin ooen kuol a kam le it paaen.

39 Jeesus sanoi: Ottakaat kivi pois. Sanoi hänelle Martta, sen sisar, joka kuollut oli: Herra, jo hän haisee, sillä hän on neljä päivää kuolleena ollut.

39 Jesus saaen: Aap jasi kam yr. Saaen tu hä Marta, itof bajnos, kojo eöönen ooen: Romä, ripnen hä leems, syfor hä oo kva tan na eöönen ooen.

40 Jeesus sanoi hänelle: Enkö minä sinulle sanonut: Jos sinä uskoisit, niin sinä näkisit Jumalan kunnian.

40 Jesus saaen tu hä: Ejko aj tu ja saaen: If ja uusif, itli ja vokaaif Hajo-of hon.

41 Ja he ottivat kiven pois sialtansa, johon kuollut pantu oli. Niin Jeesus nosti silmänsä ylös ja sanoi: Isä, minä kiitän sinua, että minua kuulit.

41 A häsi aapen kam yr culo, kointu eöönen paaen ooen. Itli Jesus payylen häof kaevsi yltu a saaen: Ma, aj haforsaaen ja, syt aj vohööen.

42 Mutta minä tiedän myös, että aina minua kuulet, vaan kansan tähden, joka tässä ympäri seisoo, sanon minä, että he uskoisivat sinun minun lähettäneeksi.

42 Mut aj daa ali, syt kina vohöö aj, mut forsy hyj, kojo täin rauli tiis, aj saa aj, syt häsi uusif ja pagaaen aj.

43 Ja kun hän nämä sanonut oli, huusi hän suurella äänellä: Lasarus, tule ulos.

43 A na hä täsi saaen ooen, sääen hä vy piva hö: Lasarus, uut ja nitu.

44 Ja se kuollut tuli ulos sidottuna käsistä ja jaloista kääreliinalla ja hänen kasvonsa olivat sidotut ympäri hikiliinalla. Jeesus sanoi heille: Päästäkäät häntä ja antakaat hänen mennä.

44 A it eöönen uuten nitu virupaaen vi pavesi a tuvesi vy eönjovat a häof edpä ooen virupaaen rauli vy laevvom leivat. Jesus saaen tu häsi: Fatuu jasi hä a faa jasi hä tuu.

45 Niin monta juutalaista, jotka olivat Marian tykö tulleet ja näkivät mitä Jeesus teki, uskoivat häneen.

45 Itli si jutjosi, kojosi ooen tu Maria uuten a häsi vokaaen ko Jesus tee-en, uusen le hä.

46 Mutta muutamat heistä menivät Farisealaisten tykö ja ilmoittivat heille, mitä Jeesus oli tehnyt.

46 Mut ipsi ob häsi häsi tuuen tu pösousjosi a dafaaen tu häsi, ko Jesus ooen tee-en.

47 Niin ylimmäiset papit ja Farisealaiset kokosivat neuvon ja sanoivat: Mitä me teemme? Sillä tämä ihminen tekee monta ihmettä.

47 Itli yllast ussajosi a pösousjosi viaapen lisa a saaen: Ko ajsi tee? Syfor tä mäm tee si voejhäpsi.

48 Jos me sallimme hänen niin olla, niin kaikki uskovat häneen ja Roomalaiset tulevat ja ottavat pois sekä meidän maamme että kansamme.

48 If ajsi pöfaa hä itli oo, itli ki uus intu hä a romejosi uut a aap yr duvio ajsiof hyl a hyj.

49 Mutta yksi heistä, Kaifas nimeltä, joka oli sinä vuonna ylimmäinen pappi, sanoi heille: Ette mitään tiedä:

49 Mut is ob häsi, Kaifas vi ersa, kojo ooen tä jänna yllast ussajo, saaen tu häsi: Jasi ejö daa:

50 Ette myös ajattele, että se on meille tarpeellinen, että yksi ihminen kuolee kansan tähden, ettei kaikki kansa hukkuisi.

50 Jasi ej ali soo, syt it oo tu ajsi nidva, syt is mäm eöön forsy hyj, syt ej ki hyj kaseöönif.

51 Mutta ei hän sitä itsestänsä sanonut, vaan että hän oli sinä vuonna ylimmäinen pappi, niin hän ennusti, että Jeesuksen piti kuoleman kansan tähden,

51 Mut ej hä it ob aut saaen, mut syt hä ooen it jänna yllast ussajo, itli hä ennesaaen, syt Jesus piit eöön forsy hyj,

52 Ja ei ainoastaan kansan tähden, mutta että hänen piti ne Jumalan lapset, jotka hajotetut olivat, yhteen kokooman.

52 A ej erisli forsy hyj, mut syt hä piit itsi Hajo-of ipmämsi, kojosi silomuuen ooen, tuisvi viaap.

53 Mutta siitä päivästä pitivät he yhteen neuvoa, kuolettaaksensa häntä.

53 Mut ut it tan paooen häsi tuisvi lisa, for te-eöönif hä.

54 Ei siis Jeesus vaeltanut enää Juutalaisten seassa julkisesti, vaan meni sieltä yhteen maan paikkaan lähes korpea, siihen kaupunkiin, joka kutsutaan Efaraim ja oleskeli siellä opetuslastensa kanssa.

54 Ej syklirli Jesus tutuuen ejpirnen insio jutjosi dihli, mut tuuen itel tu is hyl lo rafli vildmol, tuit taunlo, ko tukoota Efaraim a siooen itla vi usdavjosi.

55 Mutta Juutalaisten pääsiäinen lähestyi ja monta siitä maakunnasta meni pääsiäisen edellä Jerusalemiin puhdistamaan itseänsä.

55 Mut jutjosiof Afturono autrafpiiren a si ob it fol tuuen edla Afturono tu Jerusalem for kliin aut.

56 Niin he etsivät Jeesusta ja puhuivat keskenänsä, seisoen temppelissä: Mitä te luulette, ettei hän ole juhlalle tullut?

56 Itli häsi seeken Jesus a sasaaen vigög häsi, tiisli in roustol: Ko jasi mejuus, syt ej hä oo tu rono uuten

57 Ja ylimmäiset papit ja Farisealaiset olivat käskyn antaneet, että jos joku tietäis, kussa hän olisi, niin hänen piti sen ilmoittaman, että he ottaisivat hänen kiinni.

57 A yllast ussajosi a pösousjosi ooen pötusa faaen, syt if öjo daaif, koin hä ooif, itli hä piit it dafaa, syt häsi aapif ru hä.

Johannes 12

Johan 12

1 Kuusi päivää ennen pääsiäistä tuli Jeesus Betaniaan, jossa Lasarus oli, joka kuollut oli, jonka hän kuolleista herätti.

1 Sik tansi en Afturono uuten Jesus tu Betania, koin Lasarus ooen, kojo eöönen ooen, kojo hä ut eön teönnuuken.

2 Niin he valmistivat hänelle siellä ehtoollisen ja Martta palveli, mutta Lasarus oli yksi niistä, jotka hänen kanssansa aterioivat.

2 Itli häsi enfortee-en tu hä itla usem a Marta seer mut Lasarus ooen is ob itsi, kojosi vi hä emooben.

3 Niin Maria otti naulan turmelematointa ja kallista nardusvoidetta ja voiteli Jeesuksen jalat ja kuivasi hänen jalkansa hiuksillansa. Ja huone täytettiin voiteen hajusta.

3 Itli Maria aapen rupik teaahejva a ylrovva nardus oilpamo a oilpaaen Jesusof tuvesi a tooven häof tuvesi vy päheörsi. A tolik fuulenta ut oilpamo smel.

4 Niin sanoi yksi hänen opetuslapsistansa, Juudas Simonin poika Iskariot, joka hänen sitten petti:

4 Itli saaen is ob häof usdavjosi, Judasof Simon son Iskariot, kojo hä itne hatuaahen:

5 Miksi et tätä voidetta myyty kolmeensataan penninkiin ja annettu vaivaisille?

5 Kosy ja ej tä oilpamo fääen tu treces cesikrovsi a faaen tu tesafjosi?

6 Mutta hän sanoi sen, ei että hän murhetta piti vaivaisista, vaan että hän oli varas ja hänellä oli kukkaro, jossa hän sen kantoi, mikä siihen pantu oli.

6 Mut hä saaen it, ej syt hä sor paooen öb tesafjosi, mut syt hä ooen ahapjo a hä oofen rovipbäg, koin hä itof pogaagen, ko tuit paaen ooen.

7 Niin Jeesus sanoi: Anna hänen olla, hän on sen kätkenyt minun hautaamiseni päiväksi.

7 Itli Jesus saaen: Faa hä oo, hä oo it hiiden for ajof intumolpa tan.

8 Sillä teidän tykönänne ovat aina vaivaiset, mutta en minä aina teillä ole.

8 Syfor tut jasi oo kina tesafjosi, mut ej kina jasi oof aj.

9 Niin paljon kansaa juutalaisista ymmärsi hänen siellä olevan ja tulivat sinne, ei ainoastaan Jeesuksen tähden, vaan että he olisivat myös Lasaruksen nähneet, jonka hän oli kuolleista herättänyt.

9 Itli piri hyj ob jutjosi dakavooen hä itla oova a uuten itle, ej erisli forsy Jesus, mut syt häsi ooif ali Lasarus vokaaen, kojo hä ooen ut eön teönnuuken.

10 Mutta ylimmäiset papit pitivät neuvoa myös Lasarusta tappaaksensa,

10 Mut yllast ussajosi paooen lisa for ali Lasarus paeöönif

11 Sillä monta juutalaisista meni sinne hänen tähtensä ja uskoi Jeesuksen päälle.

11 Syfor si ob jutjosi tuuen itle forsy hä a uusen intu Jesus.

12 Toisena päivänä, kun paljon kansaa, joka juhlalle tullut oli, kuuli Jeesuksen tulleen Jerusalemiin,

12 Na duva tan, na piri hyj, ko tu rono uuten ooen, vohööen Jesus uuten intu Jerusalem,

13 ottivat he palmun oksia, menivät häntä vastaan ja huusivat: Hoosianna! Siunattu on se, joka tulee Herran nimeen, Israelin kuningas!

13 aapen häsi palmpu epharsi, tuuen ög hä a sääen: Hosianna! Haussaaen oo it, kojo uut intu Romä ersa, roylmä of Isrlo!

14 Mutta Jeesus sai yhden aasin ja istui sen päälle, niin kuin kirjoitettu on:

14 Mut Jesus aafen is aspe a siiten le it, itli li kiiren oo:

15 Älä pelkää, Siionin tytär! Katso, sinun kuninkaasi tulee ja istuu aasin varsan päällä.

15 Ej ja raak, Siion nos kaa ja, jaof roylmä uut a siit la aspe ippope.

16 Mutta ei hänen opetuslapsensa näitä ensiksi ymmärtäneet, vaan sitten kun Jeesus oli kirkastettu, silloin he muistivat, että nämä ovat hänestä kirjoitetut ja että he näitä hänelle tehneet olivat.

16 Mut ej häof usdavjosi täsi isvana dakavooen mut itne na Jesus ooen kliiren, itna häsi sööen, syt täsi oo öb hä kiiren a syt häsi täsi tu hä tee-en ooen.

17 Mutta se kansa todisti, joka hänen kanssansa oli, että hän Lasaruksen haudasta kutsui ja kuolleista herätti.

17 Mut it hyj dariilen, kojo vi hä ooen, syt hä Lasarus ut eönlo tukooen a ut eön teönnuuken.

18 Sen tähden myös kansa meni häntä vastaan, että he kuulivat hänen sen ihmeen tehneeksi.

18 Forsy it ali hyj tuuen ög hä, syt häsi vohööen hä it voejhäp tee-en.

19 Niin Farisealaiset sanoivat keskenänsä: Te näette, ettette mitään aikoihin saa, katso, koko maailma juoksee hänen perässänsä.

19 Itli pösousjosi saaen vigög häsi: Jasi vokaa, syt jasi ejö nosina aaf kaa, kio köl tyy dein hä.

20 Mutta muutamat kreikkalaiset olivat niistä, jotka menivät ylös juhlana rukoilemaan.

20 Mut ipsi grekjosi ooen ob itsi, kojosi tuuen yltu na rono usteaaf.

21 Niin he menivät Filippuksen tykö, joka oli Galilean Betsaidasta ja rukoilivat häntä, sanoen: Herra, me tahdomme nähdä Jeesusta.

21 Itli häsi tuuen tu Filippus, kojo ooen ut Galilea Betsaida a usteaafen hä, saali: Romä, ajsi obraa vokaa Jesus.

22 Filippus meni ja sanoi sen Andreakselle ja Andreas taas ja Filippus sanoivat sen Jesukselle.

22 Filippus tuuen a saaen it tu Andreas a Andreas anen a Filippus saaen it tu Jesus.

23 Mutta Jeesus vastasi heille ja sanoi: Aika on tullut, että Ihmisen Poika pitää kirkastettaman.

23 Mut Jesus ooken tu häsi a saaen: No oo uuten, syt Mämof Son piit kliir.

24 Totisesti, totisesti sanon minä teille: Ellei maahan pudonnut nisun jyvä kuole, niin se jää yksinänsä, mutta jos se kuolee, niin se tuo paljon hedelmää.

24 Darilli, darilli aj saa tu jasi: Ifej tu mol autlyyen vitvilep vilsem eöön, itli it jää isvi mut if it eöön, itli it aag piri hedsi.

25 Joka rakastaa henkeänsä, hän kadottaa sen, mutta joka tässä maailmassa vihaa henkeänsä, hän tuottaa sen iankaikkiseen elämään.

25 Kojo raa häof ho, hä pakayyr it mut kojo täin köl aar häof ho, hä too it intu kikinova eo.

26 Jos joku minua palvelee, hän seuratkaan minua: Ja kussa minä olen, siellä pitää myös minun palvelijani oleman: Ja jos joku minua palvelee, häntä on Isä kunnioittava.

26 If öjo seer aj, dekaa hä aj: A koin aj oo, itla piit ali ajof seerjosi oo: A if öjo seer aj, hä oone Ma honroo.

27 Nyt on minun sieluni suuresti murheissansa ja mitä minun pitää sanoman? Isä, vapahda minun tästä hetkestä: Kuitenkin olen minä sen tähden tähän hetkeen tullut.

27 Nen oo ajof hoj pili in sorsi a ko aj piit saa? Ma, friuur aj täut ipno: Amut oo aj forsy it tu tä ipno uuten.

28 Isä, kirkasta sinun nimesi. Niin ääni tuli taivaasta ja sanoi: Minä olen sen kirkastanut ja tahdon vielä nyt kirkastaa.

28 Ma, kliir ja jaof ersa. Itli hö uuten ut halo a saaen: Aj oo it kliiren a aj obraa pirnen nen kliir.

29 Niin kansa, joka läsnä seisoi ja sen kuuli, sanoi pitkäisen jylisseen. Muut sanoivat: Enkeli puhutteli häntä.

29 Itli hyj, ko tutvi tiisen a it vohööen, saaen luva jymhööen. Tuasi saaen: Enkjo cuvisaaen hä.

30 Jeesus vastasi ja sanoi: Ei tämä ääni tullut minun, vaan teidän tähtenne.

30 Jesus ooken a saaen: Ej tä hö uuten forsy aj, mut forsy jasi.

31 Nyt tämä maailma tuomitaan: Nyt tämän maailman päämies pitää heittämän ulos.

31 Nen tä köl pöcuuta: Nen tä köl pämä piit heii nitu.

32 Ja kun minä maasta nostetaan ylös, niin minä vedän kaikki minun tyköni.

32 A na aj ut mol payylta yltu, itli aj poaag ki tu aj.

33 Mutta sen hän sanoi, muistuttaen millä kuolemalla hänen piti kuoleman.

33 Mut it hä saaen, teobsööli kovy eön hä piitne eöön.

34 Niin kansa vastasi hänelle ja sanoi: Me olemme laista kuulleet Kristuksen pysyvän iankaikkisesti: Ja kuinka sinä sanot, että Ihmisen Poika pitää nostettaman ylös? Kuka on se Ihmisen Poika?

34 Itli hyj ooken tu hä a saaen: Ajsi oo öb pöso vohööen syt Krist autpaoo kikinoli: A koli ja saa, syt Mämof Son piit payylta yltu? Kojo oo it Mämof Son

35 Niin Jeesus sanoi heille: Valkeus on vielä vähän aikaa teidän kanssanne, vaeltakaat niin kauan, kun teillä valkeus on, ettei pimeys teitä käsittäisi. Joka pimeydessä vaeltaa, ei hän tiedä, kuhunka hän menee.

35 Itli Jesus saaen tu häsi: Vitvao oo pirnen ipri no vi jasi, tutuu jasi itli luna na jasi oof vitvao, syt ej takvao jasi vosooif. Kojo in takvao tutuuen, ej hä daa, kotu hä tuu.

36 Uskokaat valkeuden päälle, niin kauan kun teillä valkeus on, että te tulisitte valkeuden lapsiksi. Näitä puhui Jeesus ja meni pois ja lymysi heitä.

36 Uus jasi intu vitvao, itli luna na jasi oof vitvao, syt jasi muuif vitvao ipämsi. Täsi sasaaen Jesus a tuuen yr a hidlooen häsi.

37 Ja vaikka hän teki monta ihmettä heidän nähtensä, ei he kuitenkaan uskoneet häneen,

37 A tajli hä tee-en si voejhäpsi na häsi vokaaen, häsi amut ej uusen le hä,

38 Että Jesaja profeetan puhe täytettäisiin, jonka hän sanoi: Herra, kuka uskoi meidän saarnamme? Ja kenelle on Herran käsivarsi ilmoitettu?

38 Syt Jesaja usennesaajo-of sasa fuulifta, ko hä saaen: Romä, kojo uusen ajsiof ussasa? A kojofor oo Romä lupave dafaaen?

39 Sen tähden ei he taitaneet uskoa, sillä Jesaja on taas sanonut:

39 Forsy it ej häsi livotee-en uus, syfor Jesaja oo anen saaen:

40 Hän sokaisi heidän silmänsä ja paadutti heidän sydämensä, ettei he näkisi silmillä, eikä ymmärtäisi sydämellä ja kääntäisi itseänsä ja minä parantaisin heitä.

40 Hä ejvokamuuen häsiof kaevsi a hahfikaamen häsiof hemoevsi, syt ej häsi vokaaif vy kaevsi, a ej dakavooif vy hemoev a töönif häsi aut a aj termuuif häsi.

41 Nämä sanoi Jesaja, koska hän näki hänen kunniansa ja puhui hänestä.

41 Täsi saaen Jesaja, kona hä vokaaen häof hon a sasaaen öb hä.

42 Kuitenkin monta myös ylimmäisistä uskoivat häneen, vaan ei he farisealaisten tähden sitä tunnustaneet, ettei he olisi pannaan kuulutettu.

42 Amut si ali ob yllast uusen intu hä mut ej häsi forsy pösousjosi görilsaaen it, syt ej häsi ooif intu ustolhypsao dihdafaaen.

43 Sillä he rakastivat enemmin ihmisten kunniaa, kuin Jumalan kunniaa.

43 Syfor häsi raaen enpir mämsiof hon, il Hajo-of hon.

44 Mutta Jeesus huusi ja sanoi: Joka uskoo minun päälleni, ei se usko minun päälleni, vaan sen päälle, joka minun lähetti.

44 Mut Jesus sääen a saaen: Kojo uus le aj, ej it uus le aj, mut le it, kojo pagaaen aj.

45 Ja joka minun näkee, hän näkee sen, joka minun lähetti.

45 A kojo vokaa aj, hä vokaa it, kojo pagaaen aj.

46 Minä tulin valkeudeksi maailmaan, että jokainen, joka uskoo minun päälleni, ei pidä pimeissä oleman.

46 Aj uuten mu vitvao tu köl, syt kijo, kojo uus le aj, ej piit in takva oo.

47 Mutta jos joku minun sanani kuulee ja ei usko, en minä häntä tuomitse, sillä en minä tullut maailmaa tuomitsemaan, vaan vapahtamaan.

47 Mut if öjo ajof sa vohöö a ej uus, aj ej hä pöcuu, syfor aj ej uuten pöcuu köl, mut friuur.

48 Joka minun katsoo ylen ja ei ota vastaan minun sanojani, hänellä on se, joka hänen tuomitsee: Se puhe, jonka minä puhuin, pitää hänen tuomitseman viimeisenä päivänä.

48 Kojo kaa aj ylli a ej aap ög ajof sasi, hä oo it, ko pöcuu hä: It sasa, kojo aj sasaaen, piit hä pöcuu na önva tan.

49 Sillä en minä ole itsestäni puhunut, vaan Isä, joka minun lähetti, hän on minulle käskyn antanut, mitä minun tekemän ja puhuman pitää.

49 Syfor aj ej oo öb aut sasaaen mut Ma, kojo pagaaen aj, hä oo tu aj pötusa faaen, ko aj tee a sasaa piit.

50 Ja minä tiedän, että hänen käskynsä on iankaikkinen elämä. Sen tähden mitä minä puhun, sen minä puhun, niin kuin Isä on minulle sanonut.

50 A aj daa, syt häof pötusasi oo kikinova eo. Forsy it ko aj sasaa, it aj sasaa, itli li Ma oo tu aj saaen.

Johannes 13

Johan 13

1 Mutta ennen pääsiäisjuhlaa, kun Jeesus tiesi hetkensä tulleeksi, että hänen piti tästä maailmasta Isän tykö menemän, niin kun hän oli rakastanut omiansa, jotka olivat maailmassa, niin hän loppuun asti rakasti heitä.

1 Mut en Afturono, na Jesus daaen häof ipno uuten, syt hä piiten täut köl tu Ma tuu, itli na hä ooen raaen häof öfva josi, kojosi ooen in köl, itli hä tu ön ättu raaen häsi.

2 Ja ehtoollisen jälkeen, kun perkele oli jo Juudaan Simonin Iskariotin sydämeen mennyt, että hänen piti hänen pettämän,

2 A ne usem, na ahjo ooen ripnen intu Judas Simon Iskariot hemoev tuuen, syt hä piiten hä hatuaah,

3 tiesi Jeesus Isän kaikki hänen käsiinsä antaneen ja että hän oli Jumalasta lähtenyt ulos ja oli Jumalan tykö menevä:

3 daaen Jesus ma ki tu häof pavesi faaen a syt hä ooen ut Hajo urtuuen nitu a ooen tu Hajo tuuva:

4 Nousi hän ehtoolliselta ja riisui vaatteensa ja otti liinaisen ja vyötti itsensä.

4 Hä yylen ut usem a taaven häof vatsi a aapen leivatip a beelten aut.

5 Pani hän sitten vettä maljaan ja rupesi pesemään opetuslasten jalkoja ja kuivasi ne sillä liinaisella, jolla hän vyötetty oli.

5 Hä paaen iten vam intu boulves a tenööen voosh usdavjosiof tuvesi a tooven itsi vy it leivatip, kovy beelten hä ooen.

6 Niin hän tuli Simon Pietarin tykö, joka sanoi hänelle: Herra, sinäkö minun jalkani peset?

6 Itli hä uuten tu Simon Pietar, kojo saaen tu hä: Romä, jako ajof tuve voosh?

7 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: Mitä minä teen, et sinä sitä nyt tiedä, mutta tästedes saat sinä sen tietää.

7 Jesus ooken a saaen tu hä: Ko aj tee, ja ej it nen daa, mut täne aaf ja it daa.

8 Pietari sanoi hänelle: Ei sinun pidä ikänä pesemän minun jalkojani. Vastasi hänelle Jeesus: Ellen minä sinua pese, niin ei sinulla ole osaa minun kanssani.

8 Pietar saaen tu hä: Ja piit ejkina voosh ajof tuvesi. Ooken tu hä Jesus: If aj ej ja voosh, itli ej ja oof oo ik vi aj.

9 Simon Pietari sanoi hänelle: Herra, ei ainoastaan minun jalkojani, mutta myös kädet ja pää.

9 Simon Pietar saaen tu hä: Romä, ej erisli ajof tuvesi, mut ali pavesi a pä.

10 Sanoi Jeesus hänelle: Joka pesty on, ei se muuta tarvitse, vaan että jalat pestään ja niin hän on kokonansa puhdas: Ja te olette puhtaat, ette kuitenkaan kaikki.

10 Saaen Jesus tu hä: Kojo vooshen oo, ej it tua niid, mut syt tuvesi vooshta a itli hä oo kioli klinva: A jasi oo klinva, amut ej ki jasi.

11 Sillä hän tiesi pettäjänsä, sen tähden hän sanoi: Ette kaikki ole puhtaat.

11 Syfor hä daaen häof hatuaahjo forsy it hä saaen: Jasi ej ki oo klinva.

12 Sitten kun hän oli pessyt heidän jalkansa ja vaatteensa ottanut, istui hän taas ja sanoi heille: Tiedättekö, mitä minä teille tehnyt olen?

12 Iten na hä ooen vooshen häsiof tuvesi a vatsi aapen, siiten hä anen a saaen tu häsi: Daako jasi, ko aj tu jasi tee-en oo?

13 Te kutsutte minun Mestariksi ja Herraksi ja te sanotte oikein, sillä minä myös se olen.

13 Jasi tukoo aj mu Ylvojo a romä a jasi saa ratli syfor aj ali it oo.

14 Sen tähden, jos minä, joka olen Herra ja Mestari, olen teidän jalkanne pessyt, niin pitää myös teidänkin toinen toisenne jalat pesemän.

14 Forsy it, if aj, kojo oo Romä a Ylvojo, oo jasiof tuvesi vooshen, itli piit ali jasi a obki tuasi tuvesi voosh.

15 Sillä minä annoin teille esikuvan, että te niin tekisitte, kuin minä tein teille.

15 Syfor aj faaen tu jasi edlika, syt jasi itli teeif, li aj tee-en tu jasi.

16 Totisesti, totisesti sanon minä teille: Ei ole palvelija suurempi herraansa, eikä sanansaattaja suurempi kuin se, joka hänen lähetti.

16 Darilli, darilli aj saa tu jasi: Ej oo seerjo pipir häof romä, a ej sagaajo pipir il it, kojo hä pagaaen.

17 Jos te nämä tiedätte, te olette autuaat, jos te niitä teette.

17 If jasi täsi daa, jasi oo pyhrosva, if jasi itsi tee.

18 En minä kaikista teistä puhu: Minä tiedän ne, jotka minä valitsin: Mutta että Raamattu täytettäisiin: Joka syö leipää minun kanssani, hän tallasi minun jalallansa.

18 Aj ej ob ki jasi sasaa: Aj daa itsi, kojosi aj apkaaen: Mut syt uskirto fuulifta: Kojo eem bekem vi aj, hä letuvee-en aj vy häof tuve.

19 Nyt minä sanon teille ennenkun se tapahtuu, että sitten kun se tapahtunut on, te uskoisitte minun siksi, joka minä olen.

19 Nen aj saa tu jasi en na it hääp, syt iten na it hääpen oo, jasi uusif aj it kojo aj oo.

20 Totisesti, totisesti sanon minä teille: Joka ottaa vastaan sen, jonka minä lähetän, hän ottaa vastaan minun, mutta joka minun ottaa vastaan, hän ottaa vastaan sen, joka minun lähetti.

20 Darilli, darilli aj saa tu jasi: Kojo ögaap it, kojo aj pagaa, hä ögaap aj, mut kojo aj ögaap, hä ögaap it, kojo aj pagaaen.

21 kun Jeesus nämä oli sanonut, tuli hän murheelliseksi hengessä ja todisti ja sanoi: Totisesti, totisesti sanon minä teille: Yksi on teistä minun pettävä.

21 Na Jesus täsi ooen saaen, muuen hä sorv in ho a dariilen a saaen: Darilli, darilli aj saa tu jasi: Is nee ob jasi hatuaah aj.

22 Niin opetuslapset katselivat toinen toisensa päälle ja epäilivät, kenestä hän sanoi.

22 Itli usdavjosi kaaen le obki tuasi a suuen, öb kojosi hä saaen.

23 Ja yksi hänen opetuslapsistansa istui pöydän tykönä Jeesuksen helmassa, jota Jeesus rakasti.

23 A is häof usdavjosi siiten tut laos in Jesusof vatlydim, kojo Jesus raaen.

24 Niin Simon Pietari viittasi sille, visusti kysymään, kuka se olisi, josta hän sanoi.

24 Itli Simon Pietar tuluuen le it, tarkjusli koo, kojo it ooif, koöb hä saaen.

25 kun hän nojasi Jeesuksen rintaa vastaan, sanoi hän hänelle: Herra, kuka se on?

25 Na hä ögsuupen ög Jesusof käbve, saaen tu hä: Romä, kojo it oo?

26 Jeesus vastasi: Se on se, jolle minä kastetun palan annan. Ja kun hän oli kastanut leivän, antoi hän sen Juudakselle Simon Iskariotille.

26 Jesus ooken: It oo it, tu kojo aj pa-apinvaamen ikob faa. A na hä ooen pa-apinvaamen bekem, faaen hä it tu Judas Simon Iskariot.

27 Ja sen palan jälkeen meni silloin häneen perkele. Niin Jeesus sanoi hänelle: Mitäs teet, niin tee pikemmin.

27 A ne it ikob tuuen itna intu hä Ahjo. Itli Jesus saaen tu hä: Ko ja tee, itli tee ripnapir.

28 Mutta sitä ei yksikään aterioijista ymmärtänyt, mitä varten hän sen hänelle sanoi.

28 Mut it ej is a emoobjosi dakavooen, ko for hä it tu hä saaen.

29 Sillä muutamat luulivat, koska Juudaksella oli kukkaro, Jeesuksen hänelle sanovan: Osta, mitä me juhlapäiväksi tarvitsemme, eli että hän vaivaisille jotakin antaisi.

29 Syfor ipsi mejuusen, kona Judas oofen rovipbäg, Jesus tu hä saa: Ääf ja, ko ajsi mu ronotan niid, tuasaali syt hä tu tesafjosi ö faaif.

30 kun hän siis sen palan ottanut oli, meni hän kohta ulos, ja yö oli.

30 Na hä syklirli it ikob aapen ooen, tuuen hä ipne nitu, a nat ooen.

31 kun hän oli mennyt ulos, sanoi Jeesus: Nyt on Ihmisen Poika kirkastettu ja Jumala on kirkastettu hänessä.

31 Na hä ooen tuuen nitu, saaen Jesus: Nen oo Mämof Son kliiren a Hajo oo kliiren in hä.

32 Jos Jumala on kirkastettu hänessä, niin on myös Jumala kirkastava hänen itsessänsä ja kirkastaa hänen pian.

32 If Hajo oo kliiren in hä, itli nee ali Hajo kliir hä in aut a kliir hä ipne.

33 Rakkaat lapsukaiset, minä olen vielä vähän aikaa teidän kanssanne: Teidän pitää minua etsimän ja niin kuin minä sanoin juutalaisille: Ette taida sinne tulla, kuhunka minä menen, niin minä sanon myös nyt teille.

33 Rava ipmämsi, aj oo pirnen ipri no vi jasi: Jasi piitne aj seek a itli li aj saaen tu jutjosi: Jasi ej livotee itle uut, kotu aj tuu, itli aj saa ali nen tu jasi.

34 Uuden käskyn minä teille annan, että te rakastaisitte teitänne keskenänne, niin kuin minä teitä rakastin, että te myös toinen toistanne rakastaisitte.

34 Novva pötusa aj tu jasi faa, syt jasi raaif vigög jasi, itli li aj jasi raaen, syt jasi ali obki tuasi raaif.

35 Siitä pitää kaikki tunteman teidät minun opetuslapsikseni, jos te keskenänne rakkauden pidätte.

35 Öb it piit ki kavodaa jasi mu ajof usdavjosi, if vigög jasi ra paoo.

36 Sanoi Simon Pietari hänelle: Herra, kuhunka menet? Jeesus vastasi hänelle: Kuhunka minä menen, et sinä taida nyt minua seurata, mutta tästä lähtien sinä olet minua seuraava.

36 Saaen Simon Pietar tu hä: Romä, kotu ja tuu? Jesus ooken tu hä: Kotu aj tuu, ja ej livotee nen aj dekaa, mut täut urtuli ja nee aj dekaa.

37 Pietari sanoi hänelle: Herra, miksi en minä nyt taida sinua seurata? Minä panen henkeni sinun edestäsi.

37 Pietar saaen tu hä: Romä, kosy aj ej nen livotee ja dekaa? Aj paa ajof ho gö ja.

38 Jeesus vastasi hänelle: Sinä panet henkesi minun edestäni? Totisesti, totisesti sanon minä sinulle: Ei laula kukko ennenkun sinä olet kolmasti minun kieltänyt.

38 Jesus ooken tu hä: Ja paa jaof ho gö aj? Darilli, darilli aj saa tu ja: Ej hösaa mäkotsif en na ja oo treli aj eejen.

Johannes 14

Johan 14

1 Ja hän sanoi opetuslapsillensa: Älköön teidän sydämenne murheellinen olko, jos te uskotte Jumalaan, niin uskokaat myös minuun.

1 A hä saaen usdavjosi: Ej häsi jasiof hemoevsi sorva oo if jasi uus intu Hajo, itli uus jasi ali intu aj.

2 Minun Isäni huoneessa on monta asuinsijaa, jos ei niin olisi, niin minä sanoisin teille: Minä menen valmistamaan teille sijaa.

2 In ajof Ma tolik oo si eloculosi, if ej itli ooif, itli aj saaif tu jasi: Aj tuu for enfortee tu jasi culo.

3 Ja vaikka minä menen pois valmistamaan teille sijaa, niin minä tulen jälleen ja otan teidät tyköni, että kussa minä olen, siellä pitää myös teidän oleman.

3 A tajli aj tuu yr for enfortee tu jasi culo, itli aj uutne dunen a aap jasi tu aj, syt koin aj oo, itla piit ali jasi oo.

4 Ja kuhunka minä menen, te tiedätte ja tien te myös tiedätte.

4 A kotu aj tuu, jasi daa a tul jasi ali daa.

5 Sanoi Toomas hänelle: Herra, emme tiedä, kuhunka menet: Kuinka siis me taidamme tietää tien?

5 Saaen Tomas tu hä: Romä, ajsi ej daa, kotu ja tuu: Koli syklirli ajsi livotee daa tul?

6 Jeesus sanoi hänelle: Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kenkään tule Isän tykö, vaan minun kauttani.

6 Jesus saaen tu hä: Aj oo tul, darilvao a eo. Ejkojo uut tu Ma, mut intuni aj.

7 Jos te tuntisitte minun, niin te tosin myös tuntisitte Isäni, ja nyt te tunnette hänen ja te näette hänen.

7 If jasi kavodaaif aj, itli jasi rilsyli ali kavodaaif ajof Ma, a nen jasi kavodaa hä a jasi vokaa hä.

8 Filippus sanoi hänelle: Herra, osoita meille Isä, niin me tyydymme.

8 Filipus saaen tu hä: Romä, tukaa tu ajsi Ma, itli ajsi nidfulcuu.

9 Jeesus sanoi hänelle: Minä olen niin kauan aikaa teidän tykönänne ja et sinä minua tunne? Filippus, joka näki minun, hän näki myös Isän: Kuinka siis sinä sanot: Osoita minulle Isä?

9 Jesus saaen tu hä: Aj oo itli luna no tut jasi a ja ej aj kavodaa? Filipus, kojo vokaaen aj, hä vokaaen ali Ma: Koli syklirli ja saa: Tukaa tu aj Ma?

10 Etkös usko minun olevan Isässä ja Isän minussa? Ne sanat, jotka minä teille puhun, en minä itsestäni puhu, mutta Isä, joka minussa on, hän tekee työt.

10 Ejko ja uus aj oova in Ma a Ma in aj? Itsi sasi, kosi aj tu jasi sasaa, aj ej öb aut sasaa, mut Ma, kojo in aj oo, hä tee tösi.

11 Uskokaat minua, että minä olen Isässä ja Isä on minussa, mutta jos ei, niin töiden tähden uskokaat minua.

11 Uus jasi aj, syt aj oo in Ma a Ma oo in aj, mut if ej, itli forsy tösi uus jasi aj.

12 Totisesti, totisesti sanon minä teille: Joka uskoo minuun, ne työt, joita minä teen, hän on myös tekevä ja suurempia, kuin ne ovat, on hän tekevä, sillä minä menen Isäni tykö.

12 Darilli, darilli aj saa tu jasi: Kojo uus intu aj, itsi tösi, kosi aj tee, hä nee ali tee a pipir, il itsi oo, nee hä tee, syfor aj tuu tu ajof ma.

13 Ja mitä ikänä te anotte minun nimeeni, sen minä teen: Että Isä kunnioitettaisiin Pojan kautta.

13 A ko ejkina jasi teaaf in ajof ersa, it aj tee: Syt Ma honrooifta intuni Son.

14 Mitä te anotte minun nimeeni, sen minä teen.

14 Ko jasi teaaf in ajof ersa, it aj tee.

15 Jos te rakastatte minua, niin pitäkäät minun käskyni.

15 If jasi raa aj, itli paoo jasi ajof pötusasi.

16 Ja minä olen rukoileva Isää ja hän antaa teille toisen Lohduttajan, että hän teidän kanssanne olisi iankaikkisesti:

16 A aj nee usteaaf Ma a hä faa tu jasi tua Sorvyyjo, syt hä vi jasi ooif kikinoli:

17 Totuuden Hengen, jota ei maailma taida ottaa vastaan, sillä ei he näe häntä, eikä tunne häntä: Mutta te tunnette hänen, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva.

17 Darilvao Ho, kojo ej köl livotee ögaap, syfor ej häsi vokaa hä, a ej kavodaa hä: Mut jasi kavodaa hä, syfor hä autpaoo tut jasi a oo in jasi oova.

18 En minä jätä teitä orvoiksi, vaan minä tulen teidän tykönne.

18 Aj ej tejää jasi mu mamejjosi, mut aj uutne tu jasi.

19 Vielä on vähän aikaa ja ei maailma silleen minua näe, mutta te näette minun, sillä minä elän ja te myös elätte.

19 Pirnen oo ipri no a ej köl li it aj vokaa, mut jasi vokaa aj, syfor aj ee a jasi ali ee.

20 Sinä päivänä pitää teidän ymmärtämän, että minä olen Isässä ja te minussa ja minä teissä.

20 Na it tan piit jasi dakavoo, syt aj oo in Ma a jasi in aj a aj in jasi.

21 Jolla minun käskyni ovat ja ne kätkee, se rakastaa minua: Mutta joka minua rakastaa, hän rakastetaan minun Isältäni ja minä tahdon häntä rakastaa ja ilmoitan itseni hänelle.

21 Kojo oof ajof pötusasi a itsi hiid, it raa aj: Mut kojo aj raa, hä raata ut ajof Ma a aj obraa hä raa a aj dafaa aut tu hä.

22 Sanoi hänelle Juudas: (ei se Iskariot) Herra, kuinka se tulee, että tahdot meille itsesi ilmoittaa ja et maailmalle?

22 Saaen tu hä Judas: (ej it Iskariot) Romä, koli it uut, syt ja obraa tu ajsi ja aut dafaa a ja ej tu köl?

23 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: Joka minua rakastaa, se pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä ja me tulemme hänen tykönsä ja asumme hänen tykönänsä.

23 Jesus ooken a saaen tu hä: Kojo aj raa, it paoo ajof sasi a ajof Ma raa hä a ajsi uut tu hä a eloo tut hä.

24 Joka ei minua rakasta, ei se minun sanojani kätke: Ja se sana, jonka te kuulette, ei ole minun, vaan Isän, joka minun lähetti.

24 Kojo ej aj raa, ej it ajof sasi hiid: A it sa, ko jasi vohöö, ej oo ajof, mut Maof, kojo aj pagaaen.

25 Näitä olen minä teille puhunut, ollessani teidän kanssanne.

25 Täsi oo aj tu jasi sasaaen, na aj ooen vi jasi.

26 Mutta Lohduttaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimeeni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teille kaikki, mitä minä teille sanonut olen.

26 Mut Sorvyyjo, Pyhva Ho, kojo ma nee pagaa in ajof ersa, hä padaav tu jasi ki a teobsöö tu jasi ki, ko aj tu jasi saaen oo.

27 Rauhan minä jätän teille, minun rauhani minä annan teille: En minä anna teille niin kuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne murheellinen olko, älkää myös peljätkö.

27 Pis aj tejää tu jasi, ajof pis aj faa tu jasi: Aj ej aj faa tu jasi itli li köl faa. Ej jasiof hemoev sorva oo, ej jasi ali raak.

28 Te kuulitte minun sanovan: Minä menen pois ja tulen jälleen teidän tykönne. Jos te minua rakastaisitte, niin te tosin iloitsisitte, että minä sanoin: Minä menen Isän tykö, sillä Isä on suurempi minua.

28 Jasi vohööen syt aj saaen: Aj tuu yr a aj uutne dunen tu jasi. If jasi aj raaif, itli jasi rilsyli rooif, syt aj saaen: Aj tuu tu Ma, syfor Ma oo pipir aj.

29 Ja nyt minä sanon teille ennenkun se tapahtuu, että te uskoisitte, kun se tapahtunut on.

29 A nen aj saa tu jasi en na it hääp, syt jasi uusif, na it hääpen oo.

30 En minä tästedes puhu paljon teidän kanssanne, sillä tämän maailman päämies tulee, jolla ei ole mitään minussa.

30 Aj ej täne sasaa piri vi jasi, syfor tä köl pämä uut, kojo oof ejö in aj.

31 Mutta että maailma ymmärtäisi minun Isää rakastavan ja niin kuin Isä minulle käski, niin minä myös teen. Nouskaat, lähtekäämme täältä!

31 Mut syt köl dakavooif aj Ma raa a itli li Ma tu aj pötusaaen, itli aj ali tee. Yyl jasi, urtuu ajsi täel!

Johannes 15

Johan 15

1 Minä olen totinen viinipuu ja minun Isäni on peltomies:

1 Aj oo mirilva vainpu a ajof Ma oo villeimolmä:

2 Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois ja jokaisen, joka hedelmän kantaa, hän puhdistaa, että se kantaisi runsaamman hedelmän.

2 Ki ephar in aj, ko ej pogaag hed, hä ikuraap yr a ki, ko hed pogaag, hä kliin, syt it pogaagif siripir hed.

3 Te olette nyt puhtaat, sen sanan tähden, jonka minä teille puhuin.

3 Jasi oo nen klinva, forsy it sa, ko aj tu jasi sasaaen.

4 Pysykäät te minussa ja minä teissä. Niin kuin ei oksa taida itsestänsä hedelmää kantaa, ellei hän viinapuussa kiinni ole, niin ette tekään, jollette minussa pysy.

4 Autpaoo jasi jasi in aj a aj in jasi. Itli li ej ephar livotee ob aut hed pogaag, ifej hä in vainpu ru oo, itli jasi ej ali, ifej in aj autpaoo.

5 Minä olen viinapuu, te olette oksat: Joka minussa pysyy ja minä hänessä, hän kantaa paljon hedelmää, sillä ilman minua ette voi mitään tehdä.

5 Aj oo vainpu, jasi oo epharsi: Kojo in aj autpaoo a aj in hä, hä pogaag piri hed, syfor ejli aj jasi voo ejö tee.

6 Jos ei joku minussa pysy, se heitetään ulos niin kuin oksa ja kuivettuu ja ne sidotaan kokoon ja heitetään tuleen ja palavat.

6 If ej öjo in aj autpaoo, it heiienta nitu itli li ephar a auttovpiir a itsi virupaata tukivi a heiienta intu bön a böön.

7 Jos te minussa pysytte ja minun sanani pysyvät teissä, mitkä ikänä te tahdotte, niin anokaat ja te saatte.

7 if jasi in aj autpaoo a ajof sa autpaoo in jasi, kosi kina jasi obraa, itli teaaf jasi a jasi aaf.

8 Siinä minun Isäni kunnioitetaan, että te paljon hedelmää kantaisitte ja tulette minun opetuslapsikseni.

8 Itin ajof Ma honroota, syt jasi piri hed pogaagif a muu ajof usdavjosi.

9 Niin kuin Isä rakasti minua, niin minä myös rakastin teitä: Pysykää minun rakkaudessani.

9 Itli li Ma raaen aj, itli aj ali raaen jasi: Autpaoo jasi in ajof ra.

10 Jos te minun käskyni pidätte, niin te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä pidän Isäni käskyn ja pysyn hänen rakkaudessansa.

10 If jasi ajof pötusa paoo, itli jasi autpaoo in ajof ra, itli li aj paoo ajof ma pötusa a autpaoo in häof ra.

11 Näitä olen minä teille puhunut, että minun iloni teissä pysyisi ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi.

11 Täsi oo aj tu jasi sasaaen, syt ajof ros in jasi autpaooif a jasiof ros muuif fulvova.

12 Se on minun käskyni, että te rakastatte teitänne keskenänne, niin kuin minä teitä rakastin.

12 It oo ajof pötusa, syt jasi raa vigög jasi, itli li aj jasi raaen.

13 Ei ole kellään sitä suurempaa rakkautta, kuin että joku panisi henkensä ystäviensä edestä.

13 Ej oof kojo it pipir ra, il syt öjo paaif häof ho gö havijosi.

14 Te olette minun ystäväni, jos te teette, mitä minä teidän käsken.

14 Jasi oo ajof havijosi, if jasi tee, ko aj jasi pötusaa.

15 En minä tästedes sano teitä palvelijoiksi, sillä ei palvelija tiedä, mitä hänen herransa tekee, mutta minä kutsun teitä ystäviksi, sillä kaikki, mitä minä Isältäni kuulin, ne minä teille ilmoitin.

15 Aj ej täne saa jasi mu seerjosi syfor ej seerjo daa, ko häof romä tee mut aj tukoo jasi mu havijosi, syfor ki, ko aj ut ajof Ma vohööen, itsi aj tu jasi dafaaen.

16 Ette minua valinneet, vaan minä valitsin teidät ja sääsin teidät, että te menisitte hedelmää tekemään ja teidän hedelmänne pysyisi, että mitä te anotte Isältä minun nimeeni, sen hän antaa teille.

16 Jasi ej aj apkaaen, mut aj apkaaen jasi a pösotee-en jasi, syt jasi tuuen hed tee a jasiof hed autpaooif, syt ko jasi teaaf ut Ma in ajof ersa, it hä faa tu jasi.

17 Näitä minä käsken teille, että te toinen toistanne rakastaisitte.

17 Täsi aj pötusaa tu jasi, syt jasi obki tuasi raaif.

18 Jos maailma teitä vihaa, niin tietäkää sen ennen minua vihanneen kuin teitä.

18 If köl jasi aar, itli daa jasi it en aj aaren il jasi.

19 Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi, mutta ette ole maailmasta, vaan minä valitsin teidät maailmasta, sen tähden maailma vihaa teitä.

19 If jasi ut köl ooif, itli köl häof öfva raaif, mut jasi ej oo ut köl, mut aj apkaaen jasi ut köl, forsy it köl aar jasi.

20 Muistakaat sitä sanaa, jonka minä teille sanoin: Ei ole palvelija suurempi herraansa. Jos he minua vainosivat, niin he myös teitä vainoavat. Jos he minun sanani kätkivät, niin he teidänkin sananne kätkevät.

20 Söö jasi it sa, ko aj tu jasi saaen: Ej oo seerjo pipir häof romä. If häsi aj obahtee-en, itli häsi ali jasi obahtee. If häsi ajof sasi hiiden, itli häsi ali jasiof sasi hiid.

21 Mutta kaikkia näitä tekevät he teille minun nimeni tähden, sillä ei he tunne sitä, joka minun lähetti.

21 Mut ki täsi tee häsi tu jasi forsy ajof ersa, syfor ej häsi kavodaa it, kojo aj pagaaen.

22 Jos en minä olisi tullut ja heitä puhutellut, niin ei heillä olisi syntiä, mutta nyt ei heillä ole, millä he syntinsä verhoavat.

22 If aj ej ooif uuten a häsi cuvisaaen, itli ej häsi ooif aho, mut nen ej häsi oof, kovy häsi ahosi katvaat.

23 Joka minua vihaa, hän vihaa myös minun Isääni.

23 Kojo aj aar, hä aar ali ajof Ma.

24 Ellen minä olisi niitä töitä heidän seassansa tehnyt, joita ei kenkään muu ole tehnyt, niin ei heillä olisi syntiä, mutta nyt he näkivät ja vihasivat sekä minua että minun Isääni.

24 If aj ej ooif itsi tösi insio häsi tee-en, kosi e ejkojo tua oo tee-en, itli ej häsi ooif aho mut, nen häsi vokaaen a aaren a ali aj a ajof Ma.

25 Vaan se tapahtui, että se täytettäisiin, mitä heidän laissansa on kirjoitettu: He vihasivat minua ilman syytä.

25 Mut it hääpen, syt it fuulifta, ko in häsiof pöso oo kiiren: Häsi aaren aj ejli sy.

26 Mutta kun Lohduttaja tulee, jonka minä teille Isältä lähetän, totuuden Henki, joka Isästä käy ulos, se on minusta todistava.

26 Mut na Sorvyyjo uut, kojo aj tu jasi ut Ma pagaa, darilvao Ho, kojo ut Ma uttuu nitu, it nee öb aj dariil.

27 Ja teidän pitää myös todistaman, sillä te olette alusta minun kanssani.

27 A jasi piitne ali dariil, syfor jasi oo ut nö vi aj.

Johannes 16

Johan 16

1 Näitä olen minä puhunut teille, ette pahenisi.

1 Täsi oo aj sasaaen tu jasi, syt jasi ej ahpiirif.

2 He panevat teitä pannaan. Ja aika tulee, että jokainen, joka teidät tappaa, se luulee tekevänsä Jumalalle palveluksen.

2 Häsi paa jasi intu ustolhypsao. A no uut, syt kijo, kojo jasi paeöön, it mejuus syt hä tee for Hajo ser.

3 Ja näitä he tekevät teille, ettei he tunne Isää eikä minua.

3 A täsi häsi tee tu jasi, syt ej häsi kavodaa Ma a ej aj.

4 Vaan minä puhuin näitä teille, että kun se aika tulee, te niistä muistaisitte, että minä teille sanonut olen, mutta en minä ole teille näitä alusta sanonut, sillä minä olin teidän kanssanne.

4 Mut aj sasaaen täsi tu jasi, syt na it no uut, jasi ob itsi sööif, syt aj tu jasi saaen ooen, mut aj ej oo tu jasi täsi ut nö saaen, syfor aj ooen vi jasi.

5 Mutta nyt minä menen sen tykö, joka minun lähetti ja ei teistä minulta kenkään kysy: Kuhunka menet?

5 Mut nen aj tuu tu it, kojo pagaaen aj a ob jasi ut aj ejkojo koo: Kotu ja tuu?

6 Vaan että minä olen näitä teille puhunut, niin murhe täyttää teidän sydämenne.

6 Mut syt aj oo täsi tu jasi sasaaen, itli sor fuul jasiof hemoev.

7 Kuitenkin sanon minä teille totuuden: Se on teille tarpeellinen, että minä menen pois, sillä ellen minä mene pois, niin ei Lohduttaja tule teidän tykönne, mutta jos minä menen pois, niin minä hänen teille lähetän.

7 Amut aj saa tu jasi darilvao: It oo for jasi nidva, syt aj tuu yr, syfor if aj ej tuu yr, itli ej Sorvyyjo uut tu jasi, mut if aj tuu yr, itli aj hä tu jasi pagaa.

8 Ja kun hän tulee, niin hän nuhtelee maailmaa synnin tähden ja vanhurskauden tähden ja tuomion tähden.

8 A na hä uut, itli hä öbahosaa köl forsy aho a forsy ushavao a forsy pöcuute.

9 Synnin tähden tosin, ettei he usko minuun,

9 Forsy aho rilsyli, syt ej häsi uus intu aj,

10 Mutta vanhurskauden tähden, että minä menen Isäni tykö ja ettette minua silleen näe,

10 Mut forsy ushavao, syt aj tuu tu ajof ma a syt jasi ej aj li it vokaa,

11 Mutta tuomion tähden, että tämän maailman päämies on tuomittu.

11 Mut forsy pöcuute, syt tä köl pämä oo pöcuuen.

12 Minulla on vielä paljon sanomista, mutta ette voi nyt kantaa.

12 Aj oof pirnen piri saate, mut jasi ej voo nen pogaag.

13 Vaan kun se tulee, totuuden Henki, hän johdattaa teitä kaikkeen totuuteen, sillä ei hän puhu itsestänsä, vaan mitä hän kuulee, sitä hän puhuu ja tulevaisia hän teille ilmoittaa.

13 Mut na it uut, darilvao Ho, hä tediir jasi tu ki darilvao, syfor ej hä sasaa öb aut, mut ko hä vohöö, it hä sasaa a neeva hä tu jasi dafaa.

14 Hän on minua kunnioittava, sillä hän ottaa minun omastani ja ilmoittaa teille.

14 Hä nee aj honroo, syfor hä aap ob ajof öfva a dafaa tu jasi.

15 Kaikki, mitä Isällä on, ne ovat minun, sen tähden minä sanoin, että hän ottaa minun omastani ja ilmoittaa teille.

15 Ki, ko Ma oof, itsi oo ajof forsy it aj saaen, syt hä aap ob ajof öfva a dafaa tu jasi.

16 Vähän ajan perästä ja ette näe minua ja taas vähän ajan perästä te näette minun, sillä minä menen Isäni tykö.

16 Deut ipri no a jasi ej vokaa aj a anen deut ipri no jasi vokaa aj, syfor aj tuu tu ajof ma.

17 Niin muutamat hänen opetuslapsistansa puhuivat keskenänsä: Mikä se on, kun hän sanoo meille: Vähän ajan perästä ja ette näe minua ja taas vähän ajan perästä ja te näette minun, ja minä menen Isän tykö?

17 Itli ipsi häof usdavjosi sasaaen vigög häsi: Ko it oo, na hä saa tu ajsi: Deut ipri no a jasi ej vokaa aj a anen deut ipri no a jasi vokaa aj, a aj tuu tu Ma?

18 Niin he sanoivat: Mikä se on, kun hän sanoo: Vähän ajan perästä? Emme tiedä, mitä hän puhuu.

18 Itli häsi saaen: Ko it oo, na hä saa: Ipr deut ipri no? Ajsi ej daa, ko hä sasaa.

19 Niin Jeesus ymmärsi, että he tahtoivat kysyä häneltä ja sanoi heille: Sitä te kysytte keskenänne, että minä sanoin: Vähän ajan perästä ja ette näe minua ja taas vähän ajan perästä ja te näette minun.

19 Itli Jesus dakavooen, syt häsi obraaen koo ut hä a saaen tu häsi: It jasi koo vigög jasi, syt aj saaen: Deut ipri no a jasi ej vokaa aj a anen deut ipri no a jasi vokaa aj.

20 Totisesti, totisesti sanon minä teille: Teidän pitää itkemän ja parkuman, mutta maailma iloitsee. Te tulette murheellisiksi, mutta teidän murheenne käännetään iloksi.

20 Darilli, darilli aj saa tu jasi: Jasi piitne eeh a säeeh, mut köl roos. Jasi muu sorvao, mut jasiof sor töönta mu ros.

21 kun vaimo synnyttää, niin hänellä on kipu, sillä hänen hetkensä tuli, mutta kun hän on lapsen synnyttänyt, niin ei hän enää muista vaivaansa ilon tähden, että ihminen on syntynyt maailmaan.

21 Na viäm tenöee, itli hä oof ahfi, syfor häof ipno uuten mut na hä oo son tenöee-en, itli hä ejpirnen söö tesaf forsy ros, syt mäm oo nöee-en tu köl.

22 Niin teillä on myös nyt murhe, mutta minä tahdon teitä jälleen nähdä ja teidän sydämenne on iloitseva ja ei kenenkään pidä teidän iloanne teiltä ottaman pois.

22 Itli jasi oof ali nen sor, mut aj obraa jasi dunen vokaa a jasiof hemoev nee roos a ej kojo piitne jasiof ros ut jasi aap yr.

23 Ja sinä päivänä ette mitään kysy minulta. Totisesti, totisesti sanon minä teille: Mitä ikinä te anotte Isältä minun nimeeni, niin hän antaa teille.

23 A na it tan jasi ejö koo ut aj. Darilli, darilli aj saa tu jasi: Ko kina jasi teaaf ut Ma in ajof ersa, itli hä faa tu jasi.

24 Ette ole mitään minun nimeeni tähän asti anoneet: Rukoilkaat, niin te saatte, että teidän ilonne olisi täydellinen.

24 Jasi oo ejö in ajof ersa ättu tä teaafen: Usteaaf jasi, itli jasi aaf, syt jasiof ros ooif fulvova.

25 Näitä olen minä teille puhunut tapauksissa, mutta aika tulee, etten minä silleen puhu teille tapauksissa, vaan ilmoitan julkisesti teille minun Isästäni.

25 Täsi oo aj tu jasi sasaaen in obhäpsi, mut no uut, syt aj ej li it sasaa tu jasi in obhäpsi, mut dafaa dihli tu jasi öb ajof Ma.

26 Sinä päivänä pitää teidän rukoileman minun nimeeni. Ja en minä sano teille, että minä rukoilen Isää teidän tähtenne,

26 Na it tan piit jasi usteaaf in ajof ersa. A aj ej saa tu jasi, syt aj usteaaf Ma forsy jasi,

27 sillä Isä rakastaa itse teitä, että te minua rakastitte ja uskoitte minun Jumalasta lähteneen.

27 syfor Ma raa aut jasi, syt jasi aj raaen a uusen aj ut Hajo urtuuen.

28 Minä läksin Isästä ja tulin maailmaan. Taas minä jätän maailman ja menen Isän tykö.

28 Aj urtuuen ob ma a uuten tu köl. Anen aj tejää köl a tuu tu Ma.

29 Sanoivat hänen opetuslapsensa hänelle: Katso, nyt sinä julkisesti puhut ja et yhtään tapausta sano.

29 Saaen häof usdavjosi tu hä: Kaa ja, nen ja dihli sasaa a ja ejri obhäp saa.

30 Nyt me tiedämme sinun kaikki tietävän ja et sinä tarvitse, että joku sinulta kysyy, sen tähden me uskomme sinun Jumalasta lähteneen.

30 Nen ajsi daa ja ki daa a ja ej niid, syt öjo ut ja koo, forsy it ajsi uus ja ut Hajo urtuuen.

31 Jeesus vastasi heille: Nyt te uskotte.

31 Jesus ooken tu häsi: Nen jasi uus.

32 Katso, aika tulee ja nyt tuli, että te jokainen hajotetaan omillensa ja minun te yksinäni jätätte. En minä kuitenkaan yksinäni ole, sillä Isä on minun kanssani.

32 Kaa ja, no uut a nen uuten, syt jasi ki silomuuta tu jasiof öfva a aj jasi isvi tejää. Aj amut ej isvi oo, syfor Ma oo vi aj.

33 Näitä olen minä teille puhunut, että teillä minussa rauha olisi. Maailmassa on teillä tuska, mutta olkaat hyvässä turvassa, minä voitin maailman.

33 Täsi oo aj tu jasi sasaaen, syt jasi ooif in aj pis. In köl jasi oof ahvofi, mut oo jasi in hava tur, aj viinen köl.

Johannes 17

Johan 17

1 Näitä puhui Jeesus ja nosti silmänsä taivasta päin ja sanoi: Isä, hetki tuli, kirkasta sinun Poikasi, että sinun Poikasi kirkastaisi myös sinun!

1 Täsi sasaaen Jesus a payylen häof kaevsi dirtu yllo a saaen: Ma, ipno uuten, kliir ja jaof Son, syt jaof Son kliirif ali ja!

2 Niin kuin sinä annoit hänelle vallan kaiken lihan päälle, antaa iankaikkisen elämän kaikille, jotka sinä hänelle annoit.

2 Itli li ja faaen tu hä pö le ki mit, faa kikinova eo tu ki, kojosi ja tu hä faaen.

3 Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he sinun ainoan totisen Jumalan tuntisivat ja jonka lähetit, Jeesuksen Kristuksen.

3 Mut tä oo kikinova eo, syt häsi jaof eris darilva Hajo kavodaaif a kojo ja pagaaen, Jesus Krist.

4 Minä kirkastin sinun maan päällä: Minä täytin sen työn, jonka minulle annoit tehdäkseni.

4 Aj kliiren ja la mol: Aj fuulen it tö, ko tu aj faaen syt aj teeif.

5 Ja nyt Isä, kirkasta sinä minua itse tykönäsi sillä kirkkaudella, joka minulla sinun tykönäsi oli ennenkun tämä maailma olikaan.

5 A nen Ma, kliir ja aj aut tut ja vy it klirvao, ko aj oofen tut ja en na tä köl ooen a.

6 Minä ilmoitin sinun nimesi ihmisille, jotka minulle maailmasta annoit: He olivat sinun ja minulle sinä ne annoit ja sinun sanasi he kätkivät.

6 Aj dafaaen jaof ersa tu mämsi, kojosi tu aj ut köl faaen: Häsi ooen jaof a tu aj ja itsi faaen a jaof sasi häsi hiiden.

7 He tiesivät nyt kaikki olevan sinusta, mitkä sinä minulle annoit.

7 Häsi daaen nen ki oova ut ja, kosi ja tu aj faaen.

8 Sillä ne sanat, jotka sinä minulle annoit, annoin minä heille, ja he ne ottivat vastaan ja totisesti tunsivat minun sinusta lähteneen ja uskoivat, että sinä minun lähetit.

8 Syfor itsi sasi, kosi ja tu aj faaen, aj faaen tu häsi a häsi itsi ögaapen a darilli kadavooen aj ut ja urtuuen a uusen, syt ja aj pagaaen.

9 Minä rukoilen heidän edestänsä. En minä maailman edestä rukoile, vaan niiden edestä, jotka sinä minulle annoit, että he ovat sinun omasi.

9 Aj usteaaf gö häsi. Aj ej gö köl usteaaf, mut gö itsi, kojosi ja tu aj faaen, syt häsi oo jaof öfva.

10 Ja kaikki minun omani ovat sinun ja sinun omasi ovat minun ja minä olen kirkastettu heissä.

10 A ki ajof öfva oo jaof a jaof öfva oo ajof a aj oo kliiren in häsi.

11 En minä silleen ole maailmassa, mutta he ovat maailmassa ja minä tulen sinun tykösi. Pyhä Isä, kätke niitä, jotka sinä minulle annoit, sinun nimesi tähden, että he olisivat yksi niin kuin mekin!

11 Aj ej li it oo in köl, mut häsi oo in köl a aj uut tu ja. Pyhva Ma, hiid ja itsi, kojosi ja tu aj faaen, forsy jaof ersa, syt häsi ooif is itli li ajsi a!

12 kun minä olin heidän kanssansa maailmassa, niin minä kätkin heitä sinun nimessäsi. Ne, jotka minulle annoit, kätkin minä ja ei niistä kenkään kadonnut, vaan se kadotuksen lapsi, että Raamattu täytettäisiin.

12 Na aj ooen vi häsi in köl, itli aj hiiden häsi in jaof ersa. Itsi, kojosi tu aj faaen, aj hiiden a ob itsi ejkojo kayyren, mut it pakayyrte ipmäm, syt Uskirto fuulifta.

13 Mutta nyt minä tulen sinun tykösi ja puhun näitä maailmassa, että heissä olisi minun iloni täydellinen.

13 Mut nen aj uut tu ja a sasaa täsi in köl, syt in häsi ooif ajof ros fulvova.

14 Minä annoin heille sinun sanasi ja maailma vihasi heitä, sillä ei he ole maailmasta, niin kuin en minäkään maailmasta ole.

14 Aj faaen tuhäsi jaof sasi a köl aaren häsi, syfor ej häsi oo ut köl, itli li aj ej ali ut köl oo.

15 En minä rukoile, että heitä ottaisit pois maailmasta, vaan että heitä pahasta varjelisit.

15 Aj ej usteaaf, syt häsi aapif yr ut köl, mut syt häsi ut ahva utseefif.

16 Ei he ole maailmasta, niin kuin en minäkään maailmasta ole.

16 Ej häsi oo ut köl, itli li aj ej ali ut köl oo.

17 Pyhitä heitä totuudessasi! Sinun puheesi on totuus.

17 Forpyyh häsi in jaof darilvao! Jaof sasa oo darilvao.

18 Niin kuin sinä minun lähetit maailmaan, niin minä myös lähetin heidät maailmaan.

18 Itli li ja aj pagaaen tu köl, itli aj ali pagaaen häsi tu köl.

19 Ja minä pyhitän itseni heidän tähtensä, että hekin olisivat totuudessa pyhitetyt.

19 A aj forpyyh aut forsy häsi, syt häsi ooif in darilvao pyyhen.

20 Mutta en minä ainoastaan heidän edestänsä rukoile, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun.

20 Mut aj ej erisli gö häsi usteaaf, mut ali gö itsi, kojosi intuni häsiof sasi uus intu aj.

21 Että he kaikki yhtä olisivat, niin kuin sinä Isä minussa olet ja minä sinussa, että hekin meissä niin yhtä olisivat: Että maailma uskoisi sinun minua lähettäneeksi.

21 Ssyt häsi ki is ooif, itli li ja Ma in aj oo a aj in ja, syt häsi in ajsi itli is ooif: Syt köl uusif ja aj pagaaen.

22 Ja minä annoin heille sen kunnian, jonka sinä minulle annoit, että he yhtä olisivat, niin kuin mekin yhtä olemme.

22 A aj faaen tu häsi it hon, ko ja tu aj faaen, syt häsi is ooif, itli li ali ajsi is oo.

23 Minä olen heissä ja sinä minussa, että he niin yhdessä täydelliset olisivat ja maailma tietäisi, että sinä minun lähetit ja että sinä heitä rakastit, niin kuin sinä minua rakastit.

23 Aj oo in häsi a ja in aj, syt häsi itli revi fulvova ooif a köl daaif, syt ja aj pagaaen a syt ja häsi raaen, itli li ja aj raaen.

24 Isä, minä tahdon, että kussa minä olen, siellä nekin olisivat minun kanssani, jotka sinä minulle antanut olet, että he minun kunniani näkisivät, jonka minulle annoit, sillä sinä rakastit minua ennenkun maailman perustus laskettu oli.

24 Ma, aj obraa, syt koin aj oo, itla itsi a ooif ajo vi aj, kojosi ja tu aj faaen oo, syt häsi ajof hon vokaaif, ko tu aj faaen syfor ja raaen aj en na köl beslo lypaaen ooen.

25 Vanhurskas Isä! Ei maailma sinua tuntenut, mutta minä tunsin sinun ja nämä ymmärsivät, että sinä minun lähetit.

25 Ushava Ma! Ej köl ja kavodaaen, mut aj kavodaaen ja a täsi dakavooen, syt ja aj pagaaen.

26 Ja minä julistin heille sinun nimesi ja vielä julistan, että se rakkaus, jolla sinä minua rakastit, heissä olisi ja minä myös heissä.

26 A aj dihsasaaen tu häsi jaof ersa a pirnen dihsasaa, syt it ra, kovy ja aj raaen, in häsi ooif a aj ali in häsi.

Johannes 18

Johan 18

1 kun Jeesus nämä oli sanonut, meni hän ulos opetuslastensa kanssa Kedronin ojan ylitse, siellä oli yrttitarha, johon hän meni sisälle ja hänen opetuslapsensa.

1 Na Jesus täsi ooen saaen, tuuen hä nitu vi häof usdavjosi ylli Kedron bavamtul, itla ooen tereplimlo, kointu hä tuuen inle a häof usdavjosi.

2 Mutta Juudas, joka hänen petti, tiesi myös sen paikan, sillä Jeesus tuli sinne usein opetuslastensa kanssa.

2 Mut Judas, kojo häof hatuaahen, daaen ali it lo, syfor Jesus uuten itle sina vi usdavjosi.

3 kun siis Juudas oli joukon kanssansa ottanut ja palvelijat ylimmäisiltä papeilta ja Farisealaisilta, tuli hän sinne lyhdyillä, tulisoitoilla ja sota-aseilla.

3 Na syklirli Judas ooen sio vi hä aapen a seerjosi ut yllast ussajosi a pösousjosi, uuten hä itle vi gagkatvosi, bönhöövtesi a sipvosi.

4 kun siis Jeesus tiesi kaikki, mitä hänelle tapahtuman piti, niin hän läksi ja sanoi heille: Ketä etsitte?

4 Na syklirli Jesus daaen ki, ko tu hä hääp piiten, itli hä urtuuen a saaen tu häsi: Kojo jasi seek?

5 He vastasivat hänelle: Jeesusta Natsaretilaista. Sanoi Jeesus heille: Minä olen! Mutta Juudas, jonka hänen petti, seisoi myös heidän kanssansa.

5 Häsi ooken tu hä: Jesus Nasaretjo. Saaen Jesus tu häsi: Aj oo! Mut Judas, kojo hä hatuaahen, tiisen ali vi hä.

6 kun siis Jeesus sanoi heille: Minä olen, astuivat he takaperin ja lankesivat maahan.

6 Na syklirli Jesus saaen tu häsi: Aj oo, vetuuen häsi kadedirli a ahlytuuen tu mol.

7 Niin hän taas kysyi heiltä: Ketä te etsitte? Mutta he sanoivat: Jeesusta Natsarealaista.

7 Itli hä anen kooen ut häsi: Kojo jasi seek? Mut häsi saaen: Jesus Nasaretjo.

8 Jeesus vastasi: Minä sanoin teille, että minä olen. Jos te siis minua etsitte, niin antakaat näiden mennä,

8 Jesus ooken: Aj saaen tu jasi, syt aj oo. If jasi syklirli aj seek, itli faa jasi täsi tuu,

9 että se puhe täytettäisiin, jonka hän oli sanonut: En minä niistä yhtään kadottanut, jotka sinä minulle annoit.

9 syt it sasa fuulifta, ko hä ooen saaen: Aj ob itsi ejri pakayyren, kojosi ja tu aj faaen.

10 Niin Simon Pietarilla oli miekka, jonka hän veti ulos ja löi ylimmäisen papin palvelijaa ja hakkasi pois hänen oikean korvansa, jonka palvelijan nimi oli Malkus.

10 Itli Simon Pietar oofen kutsipvo, ko hä poaagen nitu a hääken yllast ussajo-of seerjo a hääken yr häof ratva höev, kojo-of seerjo ersa ooen Malkus.

11 Niin Jeesus sanoi Pietarille: Pistä miekkasi tuppeen, eikö minun pidä juoman sitä kalkkia, jonka Isä minulle antoi?

11 Itli Jesus saaen tu Pietar: Paa jaof kutsipvo intu nisef, ejko aj piit veem it kalkmo, ko Ma tu aj faaen?

12 Niin joukko ja ylimmäinen päämies ja Juutalaisten palvelijat ottivat kiinni Jeesuksen ja sitoivat hänen

12 Itli joposio a yllast pämä a jutjosiof seerjosi aapen ru Jesus a virupaaen hä

13 ja veivät ensin Hannaksen tykö, sillä hän oli Kaifaan appi, joka oli sinä vuonna ylimmäinen pappi.

13 a gaaen isvana tu Hannas, syfor hä ooen Kaifasof bajvima, kojo ooen na it jän yllast ussajo.

14 Ja Kaifas oli se, joka juutalaisille oli neuvon antanut, että yhtä ihmistä olisi tarpeellinen kuolettaa kansan edestä.

14 A Kaifas ooen it, kojo tu jutjosi ooen lisaate faaen, syt is mäm ooif nidva te-eöön gö hyj.

15 Ja Simon Pietari seurasi Jeesusta ja toinen opetuslapsi. Mutta se opetuslapsi oli ylimmäisen papin tuttava ja meni sisälle Jeesuksen kanssa ylimmäisen papin saliin.

15 A Simon Pietar dekaaen Jesus a duva usdavjo. Mut it usdavjo ooen yllast ussajo-of vikadajo a tuuen inle vi Jesus intu yllast ussajo-of ropitolik.

16 Mutta Pietari jäi ulos oven eteen. Niin toinen opetuslapsi, joka ylimmäisen papin tuttava oli, meni ulos ja puhui ovenvartijalle ja toi Pietarin sisälle.

16 Mut Pietar jääen ni kaedtu ouv. Itli duva usdavjo, kojo yllast ussajo-of vikadajo ooen, tuuen nitu a sasaaen tu ouvkaadjo a aagen Pietar inle.

17 Niin sanoi ovenvartijapiika Pietarille: Etkö sinäkin olen tämän miehen opetuslapsia? Hän sanoi: En ole.

17 Itli saaen ouvkaadsernos tu Pietar: Ejko ja a oo tä mäof usdavjosi? Hä saaen: Aj ej oo.

18 Mutta palvelijat, jotka hiilistä olivat tulen tehneet, sillä kylmä oli, seisoivat ja lämmittelivät. Ja Pietari seisoi myös heidän kanssansa ja lämmitteli.

18 Mut seerjosi, kojosi ob mocsi ooen bön tee-en, syfor kalva ooen, tiisen a silaaken. A Pietar tiisen ali vi häsi a silaaken.

19 Niin ylimmäinen pappi kysyi Jesukselta hänen opetuslapsestansa ja opetuksestansa.

19 Itli yllast ussajo kooen ut Jesus öb häof usdavjo a padav.

20 Jeesus vastasi hänelle: Minä olen maailman edessä julkisesti puhunut. Minä olen synagogassa opettanut ja temppelissä, johonka Juutalaiset joka paikasta kokoon tulevat ja en ole mitään salaisuudessa puhunut.

20 Jesus ooken tu hä: Aj oo kaed köl dihli sasaaen. Aj oo in jutustol padaaven a in roustol, kointu jutjosi ut ki lo tukivi uut a aj oo ejö in dahidvao sasaaen.

21 Mitäs minulta kysyt? Kysy niiltä, jotka kuulivat, mitä minä heille puhunut olen. Katso, ne tietävät, mitä minä sanonut olen.

21 Ko ut aj koo? Koo jasi ut itsi, kojosi vohööen, ko aj tu häsi sasaaen oo. Kaa ja, itsi daa, ko aj saaen oo.

22 Mutta kun hän näitä puhui, antoi yksi niistä palvelijoita, jotka läsnä seisoivat, Jesukselle korvapuustin ja sanoi: Niinkö sinä vastaat ylimmäiselle papille!

22 Mut na hä täsi sasaaen, faaen is ob itsi seerjosi, kojosi tutvi tiisen, tu Jesus höevnip a saaen: Itliko ja ook tu yllast ussajo

23 Jeesus vastasi hänelle: Jos minä pahasti puhuin, niin tunnusta se pahaksi, mutta jos minä oikein puhuin, miksi minua lyöt?

23 Jesus ooken tu hä: If aj ahli sasaaen, itli görilsaa ja it mu ahva, mut if aj ratli sasaaen, kosy hääken aj?

24 Niin Hannas lähetti hänen sidottuna ylimmäisen papin Kaifaan tykö.

24 Itli Hannas pagaaen hä virupaaen tu yllast ussajo Kaifas.

25 Mutta Simon Pietari seisoi ja lämmitteli. Niin he sanoivat hänelle: Etkö sinä ole myös hänen opetuslapsiansa? Hän kielsi ja sanoi: En ole.

25 Mut Simon Pietar tiisen a silaaken. Itli häsi saaen tu hä: Ejko ja oo ali häof usdavjosi? Hä eejen a saaen: Aj ej oo.

26 Sanoi hänelle yksi ylimmäisen papin palvelijoista sen lanko, jonka korvan Pietari hakkasi pois: Enkö minä sinua nähnyt yrttitarhassa hänen kanssansa?

26 Saaen tu hä is ob yllast ussajo-of seerjosi itof bajvimämbajson, kojo-of höev Pietar hääken yr: Ejko aj aj ja vokaaen in tereplimlo vi hä?

27 Niin Pietari taas kielsi ja kohta kukko lauloi.

27 Itli Pietar anen eejen a ipne mäkotsif hösaaen.

28 Niin he veivät Jeesuksen Kaifaan tyköä raastupaan. Mutta se oli aamu ja ei he menneet raastupaan, ettei he itseänsä saastuttaisi, vaan söisivät pääsiäislampaan.

28 Itli häsi gaaen Jesus ut Kaifas intu pöcutolik. Mut it ooen entan a ej häsi tuuen intu pöcutolik, syt ej häsi aut ahnilkmooif, mut eemif Afturono bääpe.

29 Niin Pilatus meni ulos heidän tykönsä ja sanoi: Mitä kannetta te tuotte tätä miestä vastaan?

29 Itli Pilatus tuuen nitu tu hä a saaen: Ko tuongsa jasi aag ög tä mä?

30 He vastasivat ja sanoivat hänelle: Ellei hän pahantekijä olisi, emme olisi häntä sinun haltuusi antaneet.

30 Häsi ooken a saaen tu hä: Ifej hä ahteejo ooif, ajsi ej ooif hä tupövi ja faaen.

31 Niin Pilatus sanoi heille: Ottakaat te häntä ja tuomitkaat häntä teidän lakinne mukaan. Juutalaiset sanoivat siis hänelle: Meidän ei sovi ketään tappaa,

31 Itli Pilatus saaen tu häsi: Aap jasi jasi hä a pöcuu jasi hä vili jasiof pöso. Jutjosi saaen syklirli tu hä: Ajsi tusoop ejjo paeöön,

32 että Jeesuksen puhe täytettäisiin, kun hän sanoi, merkiten, millä kuolemalla hänen piti kuoleman.

32 syt Jesusof sasa fuulifta, na hä saaen, obmaarkli, kovy eön hä piiten eöön.

33 Niin Pilatus taas meni raastupaan, kutsui Jeesuksen ja sanoi hänelle: Oletko sinä Juutalaisten kuningas?

33 Itli Pilatus anen tuuen intu pöcutolik, tukooen Jesus a saaen tu hä: Ooko ja ja jutjosiof roylmä?

34 Jeesus vastasi hänelle: Sanotko sinä sen itsestäsi, eli ovatko muut sen minusta sinulle sanoneet?

34 Jesus ooken tu hä: Saako ja it öb aut, tuasaali ooko tuasi it öb aj tu ja saaen?

35 Pilatus vastasi: Olenko minä Juutalainen? Sinun kansasi ja ylimmäiset papit antoivat ylen sinun minulle: Mitäs tehnyt olet?

35 Pilatus ooken: Ooko aj aj jutjo? Jaof hyj a yllast ussajosi faaen ylpiri ja tu aj: Ko tee-en ja oo?

36 Jeesus vastasi: Ei minun valtakuntani ole tästä maailmasta. Jos minun valtakuntani olisi tästä maailmasta, niin tosin minun palvelijani olisivat sotineet, etten minä olisi tullut annetuksi ylen juutalaisille, mutta ei minun valtakuntakuntani ole täältä.

36 Jesus ooken: Ej ajof pöhyl oo täut köl. If ajof pöhyl ooif täut köl, itli rilsyli ajof seerjosi ooif siipen, syt aj ej ooif muuen faaen ylpiri tu jutjosi, mut ej ajof pöhyl oo täel.

37 Niin Pilatus sanoi hänelle: Niin sinä olet kuningas? Jeesus vastasi: Sinä sen sanot, että minä olen kuningas. Sitä varten olen minä syntynyt ja sitä varten maailmaan tullut, että minä totuuden tunnustan. Jokainen, joka on totuudesta, se kuulee minun ääneni.

37 Itli Pilatus saaen tu hä: Itli ja oo roylmä? Jesus ooken: Ja it saa, syt aj oo roylmä. For it oo aj nöee-en a i for it tu köl uuten, syt aj darilvao görilsaa. Kijo, kojo oo ut darilvao, it vohöö ajof hö.

38 Pilatus sanoi hänelle: Mikä on totuus? Ja kun hän sen sanonut oli, meni hän taas ulos Juutalaisten tykö ja sanoi heille: En minä löydä yhtään syytä hänessä.

38 Pilatus saaen tu hä: Ko oo darilvao? A na hä it saaen ooen, tuuen hä anen nitu tu jutjosi a saaen tu häsi: Aj kees ejri sy in hä.

39 Mutta teillä on tapa, että minun pitää teille päästämän yhden pääsiäisenä: Tahdotteko siis, että minä päästän teille Juutalaisten kuninkaan?

39 Mut jasi oof lio, syt aj piit tu jasi fatuu is na Afturono: Obraako jasi syklirli, syt aj fatuu tu jasi jutjosiof roylmä?

40 Niin he huusivat taas kaikki, sanoen: Ei tätä, vaan Barabbasta. Mutta Barabbas oli ryöväri.

40 Itli häsi sääen anen ki, saali: Ej tä, mut Barabbas. Mut Barabbas ooen ahroapjo.

Johannes 19

Johan 19

1 Niin Pilatus otti silloin Jeesuksen ja ruoskitti hänen,

1 Itli Pilatus aapen itna Jesus a tuavhiipen hä,

2 Ja sotamiehet väänsivät kruunun orjantappuroista, panivat sen hänen päähänsä ja puettivat hänen purppuravaatteeseen,

2 A sipmäsi potöönen kron ob pikahupsi, paaen it le häof pä a tuapavaaten hä intu redkävat,

3 Ja sanoivat: Terve, Juutalaisten kuningas ja antoivat hänelle korvapuusteja.

3 A saaen: Ter, jutjosiof roylmä a faaen tu hä höevnipsi.

4 Taas tuli Pilatus ulos ja sanoi heille: Katsokaat, minä tuon hänen teille ulos, että te tietäisitte, etten minä löydä yhtään syytä hänessä.

4 Anen uuten Pilatus nitu a saaen tu häsi: Kaa jasi, aj aag hä tu jasi nitu, syt jasi daaif, syt aj kees ejri sy in hä.

5 Niin Jeesus meni ulos, kantain orjantappuraista kruunua ja purppuraista vaatetta. Ja hän sanoi heille: Katso ihmistä!

5 Itli Jesus tuuen nitu, pogaagli pikahupsiva kron a redkäva vat. A hä saaen tu häsi: Kaa ja mäm!

6 Mutta kun ylimmäiset papit ja palvelijat hänen näkivät, huusivat he, sanoen: Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse hänet! Pilatus sanoi heille: Ottakaat te hänet ja ristiinnaulitkaat, sillä en minä löydä yhtään syytä hänessä.

6 Mut na yllast ussajosi a seerjosi vokaaen hä, sääen häsi, saali: Krosrupiik ja, krosrupiik ja hä! Pilatus saaen tu häsi: Aap jasi hä a krosrupiik jasi, syfor aj kees ejri sy in hä.

7 Vastasivat hänelle Juutalaiset: Meillä on laki ja meidän lakimme jälkeen pitää hänen kuoleman, että hän teki itsensä Jumalan Pojaksi.

7 Ooken tu hä jutjosi: Ajsi oof pöso a vili ajsiof pöso piit hä eöön, syt hä tee-en aut mu Hajo-of Son.

8 Kun siis Pilatus tämän puheen kuuli, pelkäsi hän vielä enemmin.

8 Na syklirli Pilatus tä sasa vohööen, raaken hä pirnen enpir.

9 Ja meni taas raastupaan ja sanoi Jesukselle: Kusta sinä olet? Mutta ei Jeesus vastannut hänelle.

9 A tuuen anen intu pöcutolik a saaen tu Jesus: Kout ja oo? Mut ej Jesus ooken tu hä.

10 Niin Pilatus sanoi hänelle: Etkös mitään minulle puhu? Etkös tiedä, että minulla on valta sinua ristiinnaulita ja valta sinua päästää?

10 Itli Pilatus saaen tu hä: Ejko ja ö tu aj sasaa? Ejko ja daa, syt aj oof pö ja krosrupiik a pö ja fatuu?

11 Jeesus vastasi: Ei sinulla olisi yhtään valtaa minua vastaan, jos ei se olisi sinulle annettu ylhäältä. Sen tähden on hänellä suurempi synti, joka minun sinulle antoi ylen.

11 Jesus ooken: Ja ooif ejri pö ög aj, if ej it ooif tu ja faaen ylel. Forsy it oof hä pipir aho, kojo aj tu ja faaen ylpiri.

12 Ja siitä ajasta pyysi Pilatus häntä päästää. Mutta Juutalaiset huusivat, sanoen: Jos sinä hänen päästät, niin et sinä ole keisarin ystävä, sillä jokainen, joka itsensä tekee kuninkaaksi, hän on keisaria vastaan.

12 A ut it no teaafen Pilatus hä fatuu. Mut jutjosi sääen, saali: If ja hä fatuu, itli ja ej ja oo keisarjo-of havijo syfor kijo, kojo aut tee mu roylmä, hä oo ög keisarjo.

13 kun Pilatus tämän puheen kuuli, vei hän Jeesuksen ulos ja istui tuomioistuimelle, siihen paikkaan, joka kutsutaan Litostroton, mutta Hebreaksi Gabbata.

13 Na Pilatus tä sasa vohööen, gaaen hä Jesus nitu a siiten le pöcuulo, tuit lo, ko tukoota Litostroton, mut mu hebr Gabbata.

14 Mutta se oli pääsiäisen valmistuspäivä, lähes kuudennella hetkellä. Ja hän sanoi juutalaisille: Katso, teidän kuninkaanne.

14 Mut it ooen Afturono enfortetan, rafli na sikva ipno. A hä saaen tu jutjosi: Kaa ja, jasiof roylmä.

15 Mutta he huusivat: Ota pois, ota pois, ristiinnaulitse hänet! Pilatus sanoi heille: Pitääkö minun ristiinnaulitseman teidän kuninkaanne? Ylimmäiset papit vastasivat: Ei meillä ole kuningasta, vaan keisari.

15 Mut häsi sääen: Aap ja yr, aap ja yr, krosrupiik ja hä! Pilatus saaen tu häsi: Piitko aj krosrupiik jasiof roylmä? Yllast ussajosi ooken: Ajsi ej oof roylmä, mut keisarjo.

16 Niin silloin hän antoi hänen heille ristiinnaulittavaksi. Mutta he ottivat Jeesuksen ja veivät pois.

16 Itli itna hä faaen hä tu häsi for krosrupiik. Mut häsi aapen Jesus a gaaen yr.

17 Ja hän kantoi ristiänsä ja meni siihen paikkaan, joka kutsutaan Pääkallon paikaksi, mutta Hebreaksi Golgata.

17 A hä pogaagen häof kros a tuuen tuit lo, ko tukoota Päbon lo, mut mu hebr Golgata.

18 Siellä he ristiinnaulitsivat hänen ja kaksi muuta hänen kanssansa kahden puolen, mutta Jeesuksen keskelle.

18 Itla häsi krosrupiiken hä a du tua vi hä le du duik, mut Jesus le midlo.

19 Niin Pilatus kirjoitti myös päällekirjoituksen ja pani ristin päälle ja oli näin kirjoitettu: JEESUS NASARETILAINEN JUUTALAISTEN KUNINGAS.

19 Itli Pilatus kiiren ali lekir a paaen le kros a ooen täli kiiren: Jesus Nasaretjo jutjosiof roylmä.

20 Tämän päällekirjoituksen luki monta juutalaisista, sillä se paikka oli läsnä kaupunkia, jossa Jeesus ristiinnaulittiin. Ja oli kirjoitettu Hebreaksi, kreikaksi ja latinaksi.

20 Tä lekir riiken si jutjosi syfor it lo ooen tutvi taunlo, koin Jesus krosrupiikenta. A ooen kiiren mu hebr, grek a latin.

21 Niin sanoivat juutalaisten ylimmäiset papit Pilatukselle: Älä kirjoita: Juutalaisten kuningas, vaan että hän on sanonut: Ainä olen Juutalaisten kuningas.

21 Itli saaen jutjosiof yllast ussajosi tu Pilatus: Ej ja kiir: Jutjosiof roylmä mut syt hä oo saaen: Aj oo jutjosiof roylmä.

22 Pilatus vastasi: Mitä minä kirjoitin, sen minä kirjoitin.

22 Pilatus ooken: Ko aj kiiren, it aj kiiren.

23 kun siis sotamiehet olivat Jeesuksen ristiinnaulinneet, ottivat he hänen vaatteensa ja tekivät neljä osaa, kullekin sotamiehelle osan ja hameen, mutta hame ei ollut ommeltu, vaan kokonansa ylhäältä alaspäin kudottu.

23 Na syklirli sipmäsi ooen Jesus krosrupiiken, aapen häsi häof vatsi a tee-en kva ik, tu obki sipmä ik a skötvat mut skötvat ej ooen knitruuen, mut kioli ylel lydirli viiven.

24 Niin he sanoivat keskenänsä: Älkäämme tätä rikkoko, vaan heittäkäämme tästä arpaa, kenenkä se pitää oleman, että Raamattu täytettäisiin, joka sanoo: He ovat minun vaatteeni itsellensä jakaneet ja ovat heittäneet minun hameestani arpaa. Ja sotamiehet tosin näin tekivät.

24 Itli häsi saaen vigög häsi: Ej ajsi tä ahreek, mut heii ajsi täut gesto, kojo-of it piit oo, syt Uskirto fuulifta, ko saa: Häsi oo ajof vatsi for hä aut tusipaaen a oo heiien öb ajof skötvat gesto. A sipmäsi rilsyli täli tee-en.

25 Mutta Jeesuksen ristin tykönä seisoi hänen äitinsä ja hänen äitinsä sisar Maria, Kleopaan emäntä ja Maria Magdalena.

25 Mut tut Jesusof kros tiisen häof am a häof amof bajnos Maria, Kleopasof emäm a Maria Magdalena.

26 kun siis Jeesus näki äidin ja opetuslapsen siinä seisovan, jota hän rakasti, sanoi hän äidillensä: Vaimo, katso sinun poikaasi.

26 Na syklirli Jesus vokaaen am a usdavjo itin tiis, kojo hä raaen, saaen hä tu häof am: Viäm, kaa ja jaof son.

27 Sitten sanoi hän opetuslapselle: Katso sinun äitiäsi. Ja siitä hetkestä otti opetuslapsi hänen tykönsä.

27 Iten saaen hä tu usdavjo: Kaa ja jaof am. A ut it ipno aapen usdavjo hä tu hä.

28 Sitten, kun Jeesus tiesi jo kaikki täytetyksi ja että Raamattu täytettäisiin, sanoi hän: Minä janoon.

28 Iten, na Jesus daaen ripnen ki mu fuulen a syt Uskirto fuulifta, saaen hä: Aj vemniid.

29 Oli siis yksi astia pantu etikkaa täyteen ja he täyttivät sienen etikalla ja panivat sen ympärille iisoppia ja panivat sen hänen suunsa eteen.

29 Ooen syklirli is ves paaen acetmo fultu a häsi fuulen mohomvo vi acetmo a paaen it raule hisep a paaen it kaedtu häof moup.

30 kun siis Jeesus oli etikkaa ottanut, sanoi hän: Se on täytetty! Ja kallisti päänsä ja antoi henkensä.

30 Na syklirli Jesus ooen acetmo aapen, saaen hä: It oo fuulen! A pakiaaen häof pä a faaen häof ho.

31 Mutta että valmistuspäivä oli ja ei ruumiit pitänyt ristissä oleman sapattina, (sillä se sapatin päivä oli suuri,) rukoilivat siis juutalaiset Pilatusta, että heidän sääriluunsa piti rikottaman ja he otettaman alas.

31 Mut syt enfortetan ooen a ej eönbodevsi piiten la kros oo na pyhtan, (syfor it pyhtan ooen piva,) usteaafen syklirli jutjosi tu Pilatus, syt häsiof lytuvebonsi piiten ahreek a häsi aap lytu.

32 Niin sotamiehet tulivat ja rikkoivat ensimmäisen luut ja toisen, joka hänen kanssansa oli ristiinnaulittu,

32 Itli sipmäsi uuten a ahreeken isva bonsi a tua, kojo vi hä ooen krosrupiiken

33 Mutta kun he tulivat Jeesuksen tykö ja näkivät hänen jo kuolleeksi, niin ei he rikkoneet hänen luitansa,

33 Mut na häsi uuten tu Jesus a häsi vokaaen hä ripnen mu eöönen, itli ej häsi ahreeken häof bonsi

34 Vaan yksi sotamiehistä avasi hänen kylkensä keihäällä, josta kohta vuoti veri ja vesi.

34 Mut is ob sipmäsi ouupen häof sidve vy lusipvo, kout ipne vomnituuen hemo a vam.

35 Ja joka tämän näki, hän on sen todistanut ja hänen todistuksensa on tosi ja hän tietää totta sanovansa, että te myös uskoisitte.

35 A kojo tä vokaaen, hä oo it dariilen a häof darilob oo ril a hä daa syt daril saa, syt jasi ali uusif.

36 Sillä nämä ovat tapahtuneet, että raamattu täytettäisiin: Ei teidän pidä luuta rikkoman hänessä.

36 Syfor täsi oo hääpen, syt uskirto fuulifta: Ej jasi piit bon ahreek in hä.

37 Ja taas toinen kirjoitus sanoo: He saavat nähdä, ketä he ovat pistäneet.

37 A anen duva kir saa: Häsi aaf vokaa, kojo häsi oo piiken.

38 Mutta sen jälkeen rukoili Pilatusta Joosef Arimatiasta, (joka oli Jeesuksen opetuslapsi, vaan salaa juutalaisten pelon tähden), että hän olisi saanut ottaa Jeesuksen ruumiin, ja Pilatus salli sen. Niin hän tuli ja otti Jeesuksen ruumiin.

38 Mut ne it teaafen tu Pilatus Josef ut Arimatlo, (kojo ooen Jesusof usdavjo, mut dahidli forsy jutjosiof rak), syt hä ooif aafen aap Jesusof eönbodev a Pilatus pöfaaen it. Itli hä uuten a aapen Jesusof bodev.

39 Niin tuli myös Nikodemus, (joka oli ensin yöllä Jeesuksen tykö tullut,) ja toi mirhamia ja aaloeta sekoitettua, lähes sata naulaa,

39 Itli uuten ali Nikodemus, (kojo ooen isvana natna tu Jesus uuten,) a aagen mirhmo a aloep parääjen, rafli ces rupiksi,

40 Niin he ottivat Jeesuksen ruumiin ja käärivät sen liinaiseen hyvän hajuisten yrttien kanssa, niin kuin Juutalaisten tapa on haudata.

40 Itli häsi aapen Jesusof bodev a autrausefpaaen it intu leivat vi hava smelva terepsi, itli li jutjosiof lio oo intumolpaa.

41 Mutta siinä paikassa, jossa hän ristiinnaulittiin, oli yrttitarha ja yrttitarhassa uusi hauta, johonka ei vielä kenkään ollut pantu:

41 Mut itin lo, koin hä krosrupiikenta, ooen tereplimlo a in tereplimlo novva eönlo, kointu pirnen ejkojo ooen paaen:

42 Siihen he panivat Jeesuksen Juutalaisten valmistuspäivän tähden, että se hauta oli läsnä.

42 Tuit häsi paaen Jesus forsy jutjosiof enfortetan, syt it eönlo ooen tutvi.

Johannes 20

Johan 20

1 Mutta ensimmäisenä päivänä viikossa tuli Maria Magdalena varhain, kun vielä pimeä oli, haudalle ja näki kiven otetuksi pois haudalta.

1 Mut na isva tan in gun uuten Maria Magdalena lyna, na pirnen takva ooen, tu eönlo a vokaaen kam aapen yr ut eönlo.

2 Niin hän juoksi ja tuli Simon Pietarin tykö ja sen opetuslapsen tykö, jota Jeesus rakasti ja sanoi heille: He ovat Herran ottaneet pois haudasta ja emme tiedä, kuhunka he hänen panivat.

2 Itli hä tyyen a uuten tu Simon Pietar a tu it usdavjo, kojo Jesus raaen a saaen tu häsi: Häsi oo Romä aapen yr ut eönlo a ajsi ej daa, kotu häsi hä paaen.

3 Niin Pietari meni ulos ja toinen opetuslapsi ja tulivat haudalle.

3 Itli Pietar tuuen nitu a duva usdavjo a uuten tu eönlo.

4 Mutta he juoksivat kahden ynnä ja toinen opetuslapsi juoksi edellä nopeammin kuin Pietari ja tuli ensin haudalle.

4 Mut häsi tyyen du pirri a duva usdavjo tyyen edla noppirli il Pietar a uuten isvana tu eönlo.

5 Ja kun hän kumartui, näki hän liinaiset pantuna, mutta ei hän kuitenkaan mennyt sisälle.

5 A na hä autbauuen, vokaaen hä leivatsi paaen, mut hä amut ej tuuen inle.

6 Niin Simon Pietari tuli seuraten häntä ja meni hautaan ja näki kääreliinat pantuna.

6 Itli Simon Pietar uuten dekaali hä a tuuen intu eönlo a vokaaen eönjovatsi paaen.

7 Ja hikiliinan, joka hänen päänsä päällä oli ollut, ei kääreliinan kanssa, vaan erinänsä käärittynä yhteen paikkaan.

7 A laevvom leivat, ko la häof pä ooen ooen, ej vi eönjovat, mut erloli rausefpaaen tuisvi lo.

8 Niin meni myös toinen opetuslapsi sisälle, joka ensin haudalle tullut oli ja näki sen ja uskoi.

8 Itli tuuen ali duva usdavjo inle, kojo isvana tu eönlo uuten ooen a vokaaen it a uusen.

9 Sillä ei he vielä Raamattua ymmärtäneet, että hän oli nouseva kuolleista.

9 Syfor ej häsi pirnen Uskirto dakavooen, syt hä nee yyl ut eön.

10 Niin ne opetuslapset menivät taas yhteen.

10 Itli itsi usdavjosi tuuen anen tuisvi.

11 Mutta Maria seisoi ulkona haudan edessä ja itki. Ja kun hän niin itki, kumarsi hän itsensä hautaan.

11 Mut Maria tiisen ni kaed eönlö a eehen. A na hä itli eehen, bauuen hä aut intu eönlo.

12 Ja näki kaksi enkeliä valkeissa vaatteissa istuvan, yhden pään puolessa ja toisen jalkain puolessa, siinä missä Jeesuksen ruumis pantu oli.

12 A vokaaen du enkjosi in vitva vatsi siitva, is in pä duik a tua in tuvesi duik, itin koin Jesusof bodev paaen ooen.

13 Ne sanoivat hänelle: Vaimo, mitä itket? Hän sanoi heille: He ovat minun Herrani ottaneet pois ja en tiedä, kuhunka he hänen ovat panneet.

13 Itsi saaen tu hä: Viäm, ko ja eeh? Hä saaen tu häsi: Häsi oo ajof Romä aapen yr a aj ej daa, kotu häsi hä oo paaen.

14 Ja kun hän nämä sanonut oli, käänsi hän itsensä taaksepäin ja näki Jeesuksen seisovan, eikä tietänyt, että se oli Jeesus.

14 A na hä täsi saaen ooen, töönen hä aut kadedir a vokaaen Jesus tiis, a ej daaen, syt it ooen Jesus.

15 Sanoi Jeesus hänelle: Vaimo, mitä itket? Ketä etsit? Mutta hän luuli sen yrttitarhan haltiaksi ja sanoi hänelle: Herra, jos sinä hänen kannoit pois, niin sano minulle, kuhunka hänet panit ja minä tahdon hänen ottaa.

15 Saaen Jesus tu hä: Viäm, ko ja eeh? Kojo ja seek? Mut hä mejuusen it mu tereplimlo feöjo a saaen tu hä: Romä, if ja hä pogaagen yr, itli saa ja tu aj, kotu hä paaen a aj obraa hä aap.

16 Jeesus sanoi hänelle: Maria! Niin hän käänsi itsensä ja sanoi hänelle: Rabboni, se on: Mestari.

16 Jesus saaen tu hä: Maria itli hä töönen aut a saaen tu hä: Ropadaavjo, it oo: Ylvojo.

17 Jeesus sanoi hänelle: Älä minuun rupea, sillä en minä ole vielä mennyt ylös minun Isäni tykö, vaan mene minun veljieni luo ja sano heille: Minä menen ylös minun Isäni tykö ja teidän Isänne tykö ja minun Jumalani tykö ja teidän Jumalanne tykö.

17 Jesus saaen tu hä: Ej ja tu aj nöö syfor aj ej oo pirnen tuuen yltu tu ajof ma, mut tuu ja tu ajof bajsonsi a saa ja tu häsi: Aj tuu yltu tu ajof ma a tu jasiof mä a tu ajof Hajo a tu jasiof Hajo.

18 Maria Magdalena tuli ja ilmoitti opetuslapsille, että hän oli nähnyt Herran ja että hän näitä hänelle sanoi.

18 Maria Magdalena uuten a dafaaen tu usdavjosi, syt hä ooen vokaaen Romä a syt hä täsi tu hä saaen.

19 kun siis sen sapatin päivän ilta oli ja ovet olivat suljetut, jossa opetuslapset kokoontuneet olivat Juutalaisten pelon tähden, tuli Jeesus ja seisoi heidän keskellänsä ja sanoi heille: Rauha olkoon teille!

19 Na syklirli itof pyhtan tanof ennat ooen a ouvsi ooen puooen, koin usdavjosi relotuuen ooen forsy jutjosi rak, uuten Jesus a tiisen midin häsi a saaen tu häsi: Oo pis tu jasi

20 Ja kun hän sen sanonut oli, osoitti hän heille kätensä ja kylkensä. Niin opetuslapset ihastuivat, että he näkivät Herran.

20 A na hä it saaen ooen, tukaaen hä tu häsi häof pavesi a sidvesi. Itli usdavjosi autfainkaaen, syt häsi vokaaen Romä.

21 Ja Jeesus taas sanoi heille: Rauha olkoon teille! Niin kuin Isä minun lähetti, niin minä myös lähetän teidät.

21 A Jesus anen saaen tu häsi: Oo pis tu jasi itli li Ma pagaaen aj, itli aj ali pagaa jasi.

22 Ja kun hän nämä sanonut oli, puhalsi hän heidän päällensä ja sanoi heille: Ottakaat Pyhä Henki:

22 A na hä täsi saaen ooen, tehouuen hä le häsi a saaen tu häsi: Aap jasi Pyhva Ho:

23 Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan ja joille te ne pidätte, niille ne ovat pidetyt.

23 Tu kojosi jasi ahosi ahhafali faa, tu itsi itsi ahhafali faata a tu kojosi jasi itsi paoo, tu itsi itsi oo paooen.

24 Mutta Tuomas, yksi kahdestatoista, joka kaksoseksi kutsutaan, ei ollut heidän kanssansa, kun Jeesus tuli.

24 Mut Tomas, is ob basdu, kojo mu redujo tukoota, ej ooen vi häsi, na Jesus uuten.

25 Niin muut opetuslapset sanoivat hänelle: Me näimme Herran. Mutta hän sanoi heille: Ellen minä näe hänen käsissänsä naulan reikää ja pistä sormeani naulojen sijaan ja pistä kättäni hänen kylkeensä, en minä usko.

25 Itli tuasi usdavjosi saaen tu hä: Ajsi vokaaen Romä. Mut hä saaen tu häsi: If aj ej vokaa in häof pavesi rupik rekoup a paa pavetapsi intu rupiksi lo a paa ajof pave tu häof sidve, aj ej uus.

26 Ja kahdeksan päivän perästä olivat opetuslapset taas sisällä ja Toomas heidän kanssansa. Niin Jeesus tuli, kun ovet suljetut olivat ja seisoi heidän keskellänsä ja sanoi: Rauha olkoon teille!

26 A deut aht tansi ooen usdavjosi anen in a Tomas vi hä. Itli Jesus uuten, na ouvsi puooen ooen a tiisen midin häsi a saaen: Oo pis tu jasi

27 Sitten sanoi hän Tuomaalle: Pistä sormesi tänne, katso minun käsiäni, ojenna tänne kätesi, pistä minun kylkeeni ja älä ole epäuskoinen, vaan uskovainen.

27 Iten saaen hä tu Tomas: Paa jaof pavetapsi täle, kaa ja ajof pavesi, oupreii ja täle jaof pavesi, paa tu ajof sidve a ej ja oo ejuusjo, mut uusjo.

28 Toomas vastasi ja sanoi hänelle: Minun Herrani ja minun Jumalani!

28 Tomas ooken a saaen tu hä: Ajof Romä a ajof Hajo!

29 Jeesus sanoi hänelle, että näit minun, Toomas, niin sinä uskoit: Autuaat ovat ne, jotka ei näe ja kuitenkin uskovat.

29 Jesus saaen tu hä, syt ja vokaaen aj, Tomas, itli ja uusen: Pyhrosva oo itsi, kojosi ej vokaa a amut uus.

30 Niin teki myös Jeesus monta muuta merkkiä opetuslastensa nähden, jotka ei tässä kirjassa ole kirjoitetut.

30 Itli tee-en ali Jesus si tua marksi usdavjosi edvokali, kojosi ej täin kirto oo kiiren.

31 Mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika ja että te saisitte elämän uskon kautta hänen nimeensä.

31 Mut täsi oo kiiren, syt jasi uusif, syt Jesus oo Krist, Hajo-of Son a syt jasi aafif eo intuni us intu häof ersa.

Johannes 21

Johan 21

1 Sitten ilmoitti Jeesus taas itsensä opetuslapsille Tiberiaan meren tykönä ja hän ilmoitti itsensä näin:

1 Iten dafaaen Jesus anen aut tu usdavjosi tut Tiberia fovamlo a hä dafaaen aut täli:

2 Simon Pietari ja Tuomas, joka kaksoseksi kutsutaan, olivat ynnä ja Natanael, joka oli Galilean Kaanaasta ja Sebedeuksen pojat ja kaksi muuta hänen opetuslapsistansa.

2 Simon Pietar a Tomas, kojo mu redujo tukoota, ooen pirri a Natanael, kojo ooen ut Galilea Kaana a Sebedeusof sonsi a du tua ob häof usdavjosi.

3 Sanoi Simon Pietari heille: Minä menen kalaan: Ne sanoivat hänelle: Me menemme myös kanssa. Niin he menivät ja astuivat kohta veneeseen ja ei he sinä yönä mitään saaneet.

3 Saaen Simon Pietar tu häsi: Aj tuu fiis: Itsi saaen tu hä: Ajsi tuu ali vi. Itli häsi tuuen a vetuuen ipne intu vuvo a häsi na it nat ejö aafen.

4 Mutta kun jo aamu oli, niin Jeesus seisoi rannalle, mutta ei opetuslapset tietäneet, että se oli Jeesus.

4 Mut na ripnen entan ooen, itli Jesus tiisen le vamdim mut ej usdavjosi daaen, syt it ooen Jesus.

5 Niin sanoi Jeesus heille: Lapset, onko teillä mitään syötävää? He vastasivat hänelle: Ei.

5 Itli saaen Jesus tu häsi: Ipmämsi, oofko jasi ejö eemvova Häsi ooken tu hä: Ej.

6 Hän sanoi heille: Laskekaat verkko oikealle puolelle venettä, niin te löydätte. Niin he laskivat ja tuli niin paljon kaloja, ettei he voineet vetää.

6 Hä saaen tu häsi: Lypaa jasi net le vel sid vuvo, itli jasi kees. Itli häsi lypaaen a uuten itli piri fissi, syt ej häsi vooen poaag.

7 Niin sanoi se opetuslapsi, jota Jeesus rakasti, Pietarille: Herra se on. Kun Simon Pietari sen kuuli, että se oli Herra, vyötti hän hameen ympärillensä, sillä hän oli alasti ja heitti itsensä mereen.

7 Itli saaen it usdavjo, kojo Jesus raaen, tu Pietar: Romä it oo. Na Simon Pietar it vohööen, syt it ooen Romä, beelten hä skötvat raule hä, syfor hä ooen vatejli a heiien aut intu fovamlo.

8 Mutta muut opetuslapset tulivat venheellä, sillä ei he olleet kaukana maalta, vaan lähes kaksisataa kyynärää ja vetivät verkon kaloinensa.

8 Mut tuasi usdavjosi uuten vy vuvo, syfor ej häsi ooen far ut mol, mut rafli duces inkpipri a poaagen net vi fissi.

9 kun he siis olivat maalle tulleet, näkivät he hiilet ja kalan, niiden päällä pantuna ja leivän.

9 Na häsi syklirli ooen le mol uuten, häsi vokaaen mocsi a fis, le itsi paaen a bekem.

10 Jeesus sanoi heille: Tuokaat tänne niistä kaloista, jotka te nyt saitte.

10 Jesus saaen tu häsi: Aag jasi täle ob itsi fissi, kojosi jasi nen aafen.

11 Simon Pietari meni ja veti verkon maalle, täynnä suuria kaloja,153. Ja vaikka niitä niin monta oli, ei kuitenkaan verkko revennyt.

11 Simon Pietar tuuen a poaagen net le mol, ful piva fissi, 153 (cesfivbastre). A tajli itsi itli si ooen, amut ej net auturreeken.

12 Jeesus sanoi heille: Tulkaa ruualle, mutta ei yksikään opetuslapsista uskaltanut häneltä kysyä: Kuka olet? Sillä he tiesivät sen olevan Herran.

12 Jesus saaen tu häsi: Uut jasi tu em mut ej is a ob usdavjosi kaaren ut hä koo: Kojo ja oo? Syfor häsi daaen it oo Romä.

13 Niin Jeesus tuli, otti leivän ja antoi heille, niin myös kalan.

13 Itli Jesus uuten, aapen bekem a faaen tu häsi, itli ali fis.

14 Tämä on kolmas kerta, kun Jeesus opetuslapsillensa ilmestyi, sitten kun hän oli noussut ylös kuolleista.

14 Tä oo treva isno, na Jesus tu häof usdavjosi sadkauuten, iten na hä ooen yylen ut eön.

15 kun he siis syöneet olivat, sanoi Jeesus Simon Pietarille: Simon Joonaan poika! Rakastatkos minua enempi kuin nämä? Hän sanoi: Jaa, Herra, sinä tiedät, että minä sinua rakastan. Hän sanoi hänelle: Ruoki minun karitsoitani.

15 Na häsi syklirli eemen ooen, saaen Jesus Simon Pietar: Simon Joonaof Son raako ja aj pir il täsi? Hä saaen: Je, Romä, ja daa, syt aj ja raa. Hä saaen tu hä: Empaa ja ajof ipbääpesi.

16 Ja sanoi taas toisen kerran hänelle: Simon Joonaan poika, rakastatko minua? Hän vastasi: Jaa, Herra, sinä tiedät, että minä sinua rakastan. Sanoi hän hänelle: Kaitse minun lampaitani.

16 A saaen anen tua isna tu hä: Simon Joonaof Son, raako ja aj hä ooken: Je, Romä, ja daa, syt aj ja aj raa. Saaen hä tu hä: Ylhakaa ja ajof bääpesi.

17 Hän sanoi kolmannen kerran hänelle: Simon Joonaan poika, rakastatko minua? Pietari tuli murheelliseksi, että hän kolmannen kerran sanoi hänelle: Rakastatkos minua? Ja sanoi hänelle: Herra, sinä tiedät kaikki: Sinä tiedät, että minä rakastan sinua. Jeesus sanoi hänelle: Ruoki minun lampaitani.

17 hä saaen treva isna tu hä: Simon Joonaof Son, raako ja aj? Pietar muuen sorvao, syt hä treva isna saaen tu hä: Raako ja aj a saaen tu hä: Romä, ja daa ki: Ja daa, syt aj raa ja. Jesus saaen tu hä: Empaa ajof bääpesi.

18 Totisesti, totisesti sanon minä sinulle: Kun sinä olit nuori, niin sinä vyötit itsesi ja menit, kuhunka tahdoit, mutta kun vanhenet, niin sinä ojennat kätesi ja toinen vyöttää sinun ja vie, kuhunka et sinä tahdo.

18 Darilli, darilli aj saa for ja: Na ja ooen nuva, itli ja beelten aut a tuuen, kotu obraaen mut na ja autunpiir, itli ja oupreii jaof pavesi a duva beelt ja a gaa, kotu ja ej obraa.

19 Mutta sen hän sanoi antaen tietää, millä kuolemalla hänen piti kunnioittaman Jumalaa. Ja kun hän sen sanonut oli, sanoi hän hänelle: Seuraa minua.

19 Mut it hä saaen faali daa, kovy eön hä piiten honroo Hajo. A na hä it saaen ooen, saaen hä tu hä: Dekaa ja aj.

20 Pietari käänsi itsensä ja näki sen opetuslapsen seuraavan, jota Jeesus rakasti, joka myös oli Jeesuksen rinnoilla ehtoollisessa maannut ja sanonut: Herra, kuka se on, joka sinun pettää?

20 Pietar töönen aut a vokaaen it usdavjo dekaa, kojo Jesus raaen, kojo ali ooen Jesusof käbvesi in usem leiooen a saaen: Romä, kojo it oo, kojo ja hatuaah?

21 Kun siis Pietari hänen näki, kysyi hän Jeesukselta: Entä hän Herra?

21 Na syklirli Pietar hä vokaaen, kooen hä ut Jesus: Ako hä Romä?

22 Jeesus sanoi hänelle: Jos minä tahtoisin hänen siihen asti olevan, kun minä tulen, mitä sinun siihen tulee? Seuraa sinä minua.

22 Jesus saaen tu hä: If aj obraaif hä tuit ättu oo, na aj uut, ko ja tuit uut? Dekaa ja aj.

23 Niin veljesten seassa kävi ulos se puhe, ettei sen opetuslapsen pitänyt kuoleman. Mutta ei Jeesus hänelle sanonut: Ei hän kuole, vaan jos minä tahdon hänen siihen asti olevan, kun minä tulen, mitä sinun siihen tulee?

23 Itli insio bajsonsi tuuen nitu it sasa, syt ej it usdavjo piitne eöön. Mut ej Jesus tu hä saaen: Ej hä eöön, mut if aj obraa hä tuit ättu oo na aj uut, ko ja tuit uut?

24 Tämä on se opetuslapsi, joka todistaa näistä ja on nämä kirjoittanut ja me tiedämme hänen todistuksensa todeksi.

24 Tä oo it usdavjo, kojo dariil ob täsi a oo täsi kiiren a ajsi daa häof darilob mu ril.

25 On myös paljon muuta, mitä Jeesus teki, jos ne kohta kohdalta kirjoitettaisiin, minä luulen, etteivät koko maailmaan mahtuisi ne kirjat, joita pitäisi kirjoittaa.

25 Oo ali piri tua, ko Jesus tee-en, if itsi iplo ut iplo kiirifta, aj mejuus syt itsi ej tu kio köl tilvooif itsi kirtosi, kosi piitif kiir.

Aamen.

Rilhäpli.

JOHN 1

1 In the beginning was the Word, and the Word was with God, and the Word was God.

2 The same was in the beginning with God.

3 All things were made by him; and without him was not any thing made that was made.

4 In him was life; and the life was the light of men.

5 And the light shineth in darkness; and the darkness comprehended it not.

6 There was a man sent from God, whose name was John.

7 The same came for a witness, to bear witness of the Light, that all men through him might believe.

8 He was not that Light, but was sent to bear witness of that Light.

9 That was the true Light, which lighteth every man that cometh into the world.

10 He was in the world, and the world was made by him, and the world knew him not.

11 He came unto his own, and his own received him not.

12 But as many as received him, to them gave he power to become the sons of God, even to them that believe on his name:

13 Which were born, not of blood, nor of the will of the flesh, nor of the will of man, but of God.

14 And the Word was made flesh, and dwelt among us, (and we beheld his glory, the glory as of the only begotten of the Father,) full of grace and truth.

15 John bare witness of him, and cried, saying, This was he of whom I spake, He that cometh after me is preferred before me: for he was before me.

16 And of his fulness have all we received, and grace for grace.

17 For the law was given by Moses, but grace and truth came by Jesus Christ.

18 No man hath seen God at any time; the only begotten Son, which is in the bosom of the Father, he hath declared him.

19 And this is the record of John, when the Jews sent priests and Levites from Jerusalem to ask him, Who art thou?

20 And he confessed, and denied not; but confessed, I am not the Christ.

21 And they asked him, What then? Art thou Elias? And he saith, I am not. Art thou that prophet? And he answered, No.

22 Then said they unto him, Who art thou? that we may give an answer to them that sent us. What sayest thou of thyself?

23 He said, I am the voice of one crying in the wilderness, Make straight the way of the Lord, as said the prophet Esaias.

24 And they which were sent were of the Pharisees.

25 And they asked him, and said unto him, Why baptizest thou then, if thou be not that Christ, nor Elias, neither that prophet?

26 John answered them, saying, I baptize with water: but there standeth one among you, whom ye know not;

27 He it is, who coming after me is preferred before me, whose shoe’s latchet I am not worthy to unloose.

28 These things were done in Bethabara beyond Jordan, where John was baptizing.

29 The next day John seeth Jesus coming unto him, and saith, Behold the Lamb of God, which taketh away the sin of the world.

30 This is he of whom I said, After me cometh a man which is preferred before me: for he was before me.

31 And I knew him not: but that he should be made manifest to Israel, therefore am I come baptizing with water.

32 And John bare record, saying, I saw the Spirit descending from heaven like a dove, and it abode upon him.

33 And I knew him not: but he that sent me to baptize with water, the same said unto me, Upon whom thou shalt see the Spirit descending, and remaining on him, the same is he which baptizeth with the Holy Ghost.

34 And I saw, and bare record that this is the Son of God.

35 Again the next day after John stood, and two of his disciples;

36 And looking upon Jesus as he walked, he saith, Behold the Lamb of God!

37 And the two disciples heard him speak, and they followed Jesus.

38 Then Jesus turned, and saw them following, and saith unto them, What seek ye? They said unto him, Rabbi, (which is to say, being interpreted, Master,) where dwellest thou?

39 He saith unto them, Come and see. They came and saw where he dwelt, and abode with him that day: for it was about the tenth hour.

40 One of the two which heard John speak, and followed him, was Andrew, Simon Peter’s brother.

41 He first findeth his own brother Simon, and saith unto him, We have found the Messias, which is, being interpreted, the Christ.

42 And he brought him to Jesus. And when Jesus beheld him, he said, Thou art Simon the son of Jona: thou shalt be called Cephas, which is by interpretation, A stone.

43 The day following Jesus would go forth into Galilee, and findeth Philip, and saith unto him, Follow me.

44 Now Philip was of Bethsaida, the city of Andrew and Peter.

45 Philip findeth Nathanael, and saith unto him, We have found him, of whom Moses in the law, and the prophets, did write, Jesus of Nazareth, the son of Joseph.

46 And Nathanael said unto him, Can there any good thing come out of Nazareth? Philip saith unto him, Come and see.

47 Jesus saw Nathanael coming to him, and saith of him, Behold an Israelite indeed, in whom is no guile!

48 Nathanael saith unto him, Whence knowest thou me? Jesus answered and said unto him, Before that Philip called thee, when thou wast under the fig tree, I saw thee.

49 Nathanael answered and saith unto him, Rabbi, thou art the Son of God; thou art the King of Israel.

50 Jesus answered and said unto him, Because I said unto thee, I saw thee under the fig tree, believest thou? thou shalt see greater things than these.

51 And he saith unto him, Verily, verily, I say unto you, Hereafter ye shall see heaven open, and the angels of God ascending and descending upon the Son of man.

JOHN 2

1 And the third day there was a marriage in Cana of Galilee; and the mother of Jesus was there:

2 And both Jesus was called, and his disciples, to the marriage.

3 And when they wanted wine, the mother of Jesus saith unto him, They have no wine.

4 Jesus saith unto her, Woman, what have I to do with thee? mine hour is not yet come.

5 His mother saith unto the servants, Whatsoever he saith unto you, do it.

6 And there were set there six waterpots of stone, after the manner of the purifying of the Jews, containing two or three firkins apiece.

7 Jesus saith unto them, Fill the waterpots with water. And they filled them up to the brim.

8 And he saith unto them, Draw out now, and bear unto the governor of the feast. And they bare it.

9 When the ruler of the feast had tasted the water that was made wine, and knew not whence it was: (but the servants which drew the water knew;) the governor of the feast called the bridegroom,

10 And saith unto him, Every man at the beginning doth set forth good wine; and when men have well drunk, then that which is worse: but thou hast kept the good wine until now.

11 This beginning of miracles did Jesus in Cana of Galilee, and manifested forth his glory; and his disciples believed on him.

12 After this he went down to Capernaum, he, and his mother, and his brethren, and his disciples: and they continued there not many days.

13 And the Jews’ passover was at hand, and Jesus went up to Jerusalem,

14 And found in the temple those that sold oxen and sheep and doves, and the changers of money sitting:

15 And when he had made a scourge of small cords, he drove them all out of the temple, and the sheep, and the oxen; and poured out the changers’ money, and overthrew the tables;

16 And said unto them that sold doves, Take these things hence; make not my Father’s house an house of merchandise.

17 And his disciples remembered that it was written, The zeal of thine house hath eaten me up.

18 Then answered the Jews and said unto him, What sign shewest thou unto us, seeing that thou doest these things?

19 Jesus answered and said unto them, Destroy this temple, and in three days I will raise it up.

20 Then said the Jews, Forty and six years was this temple in building, and wilt thou rear it up in three days?

21 But he spake of the temple of his body.

22 When therefore he was risen from the dead, his disciples remembered that he had said this unto them; and they believed the scripture, and the word which Jesus had said.

23 Now when he was in Jerusalem at the passover, in the feast day, many believed in his name, when they saw the miracles which he did.

24 But Jesus did not commit himself unto them, because he knew all men,

25 And needed not that any should testify of man: for he knew what was in man.

JOHN 3

1 There was a man of the Pharisees, named Nicodemus, a ruler of the Jews:

2 The same came to Jesus by night, and said unto him, Rabbi, we know that thou art a teacher come from God: for no man can do these miracles that thou doest, except God be with him.

3 Jesus answered and said unto him, Verily, verily, I say unto thee, Except a man be born again, he cannot see the kingdom of God.

4 Nicodemus saith unto him, How can a man be born when he is old? can he enter the second time into his mother’s womb, and be born?

5 Jesus answered, Verily, verily, I say unto thee, Except a man be born of water and of the Spirit, he cannot enter into the kingdom of God.

6 That which is born of the flesh is flesh; and that which is born of the Spirit is spirit.

7 Marvel not that I said unto thee, Ye must be born again.

8 The wind bloweth where it listeth, and thou hearest the sound thereof, but canst not tell whence it cometh, and whither it goeth: so is every one that is born of the Spirit.

9 Nicodemus answered and said unto him, How can these things be?

10 Jesus answered and said unto him, Art thou a master of Israel, and knowest not these things?

11 Verily, verily, I say unto thee, We speak that we do know, and testify that we have seen; and ye receive not our witness.

12 If I have told you earthly things, and ye believe not, how shall ye believe, if I tell you of heavenly things?

13 And no man hath ascended up to heaven, but he that came down from heaven, even the Son of man which is in heaven.

14 And as Moses lifted up the serpent in the wilderness, even so must the Son of man be lifted up:

15 That whosoever believeth in him should not perish, but have eternal life.

16 For God so loved the world, that he gave his only begotten Son, that whosoever believeth in him should not perish, but have everlasting life.

17 For God sent not his Son into the world to condemn the world; but that the world through him might be saved.

18 He that believeth on him is not condemned: but he that believeth not is condemned already, because he hath not believed in the name of the only begotten Son of God.

19 And this is the condemnation, that light is come into the world, and men loved darkness rather than light, because their deeds were evil.

20 For every one that doeth evil hateth the light, neither cometh to the light, lest his deeds should be reproved.

21 But he that doeth truth cometh to the light, that his deeds may be made manifest, that they are wrought in God.

22 After these things came Jesus and his disciples into the land of Judea; and there he tarried with them, and baptized.

23 And John also was baptizing in Ænon near to Salim, because there was much water there: and they came, and were baptized.

24 For John was not yet cast into prison.

25 Then there arose a question between some of John’s disciples and the Jews about purifying.

26 And they came unto John, and said unto him, Rabbi, he that was with thee beyond Jordan, to whom thou barest witness, behold, the same baptizeth, and all men come to him.

27 John answered and said, A man can receive nothing, except it be given him from heaven.

28 Ye yourselves bear me witness, that I said, I am not the Christ, but that I am sent before him.

29 He that hath the bride is the bridegroom: but the friend of the bridegroom, which standeth and heareth him, rejoiceth greatly because of the bridegroom’s voice: this my joy therefore is fulfilled.

30 He must increase, but I must decrease.

31 He that cometh from above is above all: he that is of the earth is earthly, and speaketh of the earth: he that cometh from heaven is above all.

32 And what he hath seen and heard, that he testifieth; and no man receiveth his testimony.

33 He that hath received his testimony hath set to his seal that God is true.

34 For he whom God hath sent speaketh the words of God: for God giveth not the Spirit by measure unto him.

35 The Father loveth the Son, and hath given all things into his hand.

36 He that believeth on the Son hath everlasting life: and he that believeth not the Son shall not see life; but the wrath of God abideth on him.

JOHN 4

1 When therefore the Lord knew how the Pharisees had heard that Jesus made and baptized more disciples than John,

2 (Though Jesus himself baptized not, but his disciples,)

3 He left Judea, and departed again into Galilee.

4 And he must needs go through Samaria.

5 Then cometh he to a city of Samaria, which is called Sychar, near to the parcel of ground that Jacob gave to his son Joseph.

6 Now Jacob’s well was there. Jesus therefore, being wearied with his journey, sat thus on the well: and it was about the sixth hour.

7 There cometh a woman of Samaria to draw water: Jesus saith unto her, Give me to drink.

8 (For his disciples were gone away unto the city to buy meat.)

9 Then saith the woman of Samaria unto him, How is it that thou, being a Jew, askest drink of me, which am a woman of Samaria? for the Jews have no dealings with the Samaritans.

10 Jesus answered and said unto her, If thou knewest the gift of God, and who it is that saith to thee, Give me to drink; thou wouldest have asked of him, and he would have given thee living water.

11 The woman saith unto him, Sir, thou hast nothing to draw with, and the well is deep: from whence then hast thou that living water?

12 Art thou greater than our father Jacob, which gave us the well, and drank thereof himself, and his children, and his cattle?

13 Jesus answered and said unto her, Whosoever drinketh of this water shall thirst again:

14 But whosoever drinketh of the water that I shall give him shall never thirst; but the water that I shall give him shall be in him a well of water springing up into everlasting life.

15 The woman saith unto him, Sir, give me this water, that I thirst not, neither come hither to draw.

16 Jesus saith unto her, Go, call thy husband, and come hither.

17 The woman answered and said, I have no husband. Jesus said unto her, Thou hast well said, I have no husband:

18 For thou hast had five husbands; and he whom thou now hast is not thy husband: in that saidst thou truly.

19 The woman saith unto him, Sir, I perceive that thou art a prophet.

20 Our fathers worshipped in this mountain; and ye say, that in Jerusalem is the place where men ought to worship.

21 Jesus saith unto her, Woman, believe me, the hour cometh, when ye shall neither in this mountain, nor yet at Jerusalem, worship the Father.

22 Ye worship ye know not what: we know what we worship: for salvation is of the Jews.

23 But the hour cometh, and now is, when the true worshippers shall worship the Father in spirit and in truth: for the Father seeketh such to worship him.

24 God is a Spirit: and they that worship him must worship him in spirit and in truth.

25 The woman saith unto him, I know that Messias cometh, which is called Christ: when he is come, he will tell us all things.

26 Jesus saith unto her, I that speak unto thee am he.

27 And upon this came his disciples, and marvelled that he talked with the woman: yet no man said, What seekest thou? or, Why talkest thou with her?

28 The woman then left her waterpot, and went her way into the city, and saith to the men,

29 Come, see a man, which told me all things that ever I did: is not this the Christ?

30 Then they went out of the city, and came unto him.

31 In the mean while his disciples prayed him, saying, Master, eat.

32 But he said unto them, I have meat to eat that ye know not of.

33 Therefore said the disciples one to another, Hath any man brought him ought to eat?

34 Jesus saith unto them, My meat is to do the will of him that sent me, and to finish his work.

35 Say not ye, There are yet four months, and then cometh harvest? behold, I say unto you, Lift up your eyes, and look on the fields; for they are white already to harvest.

36 And he that reapeth receiveth wages, and gathereth fruit unto life eternal: that both he that soweth and he that reapeth may rejoice together.

37 And herein is that saying true, One soweth, and another reapeth.

38 I sent you to reap that whereon ye bestowed no labour: other men laboured, and ye are entered into their labours.

39 And many of the Samaritans of that city believed on him for the saying of the woman, which testified, He told me all that ever I did.

40 So when the Samaritans were come unto him, they besought him that he would tarry with them: and he abode there two days.

41 And many more believed because of his own word;

42 And said unto the woman, Now we believe, not because of thy saying: for we have heard him ourselves, and know that this is indeed the Christ, the Saviour of the world.

43 Now after two days he departed thence, and went into Galilee.

44 For Jesus himself testified, that a prophet hath no honour in his own country.

45 Then when he was come into Galilee, the Galileans received him, having seen all the things that he did at Jerusalem at the feast: for they also went unto the feast.

46 So Jesus came again into Cana of Galilee, where he made the water wine. And there was a certain nobleman, whose son was sick at Capernaum.

47 When he heard that Jesus was come out of Judea into Galilee, he went unto him, and besought him that he would come down, and heal his son: for he was at the point of death.

48 Then said Jesus unto him, Except ye see signs and wonders, ye will not believe.

49 The nobleman saith unto him, Sir, come down ere my child die.

50 Jesus saith unto him, Go thy way; thy son liveth. And the man believed the word that Jesus had spoken unto him, and he went his way.

51 And as he was now going down, his servants met him, and told him, saying, Thy son liveth.

52 Then enquired he of them the hour when he began to amend. And they said unto him, Yesterday at the seventh hour the fever left him.

53 So the father knew that it was at the same hour, in the which Jesus said unto him, Thy son liveth: and himself believed, and his whole house.

54 This is again the second miracle that Jesus did, when he was come out of Judea into Galilee.

JOHN 5

1 After this there was a feast of the Jews; and Jesus went up to Jerusalem.

2 Now there is at Jerusalem by the sheep market a pool, which is called in the Hebrew tongue Bethesda, having five porches.

3 In these lay a great multitude of impotent folk, of blind, halt, withered, waiting for the moving of the water.

4 For an angel went down at a certain season into the pool, and troubled the water: whosoever then first after the troubling of the water stepped in was made whole of whatsoever disease he had.

5 And a certain man was there, which had an infirmity thirty and eight years.

6 When Jesus saw him lie, and knew that he had been now a long time in that case, he saith unto him, Wilt thou be made whole?

7 The impotent man answered him, Sir, I have no man, when the water is troubled, to put me into the pool: but while I am coming, another steppeth down before me.

8 Jesus saith unto him, Rise, take up thy bed, and walk.

9 And immediately the man was made whole, and took up his bed, and walked: and on the same day was the sabbath.

10 The Jews therefore said unto him that was cured, It is the sabbath day: it is not lawful for thee to carry thy bed.

11 He answered them, He that made me whole, the same said unto me, Take up thy bed, and walk.

12 Then asked they him, What man is that which said unto thee, Take up thy bed, and walk?

13 And he that was healed wist not who it was: for Jesus had conveyed himself away, a multitude being in that place.

14 Afterward Jesus findeth him in the temple, and said unto him, Behold, thou art made whole: sin no more, lest a worse thing come unto thee.

15 The man departed, and told the Jews that it was Jesus, which had made him whole.

16 And therefore did the Jews persecute Jesus, and sought to slay him, because he had done these things on the sabbath day.

17 But Jesus answered them, My Father worketh hitherto, and I work.

18 Therefore the Jews sought the more to kill him, because he not only had broken the sabbath, but said also that God was his Father, making himself equal with God.

19 Then answered Jesus and said unto them, Verily, verily, I say unto you, The Son can do nothing of himself, but what he seeth the Father do: for what things soever he doeth, these also doeth the Son likewise.

20 For the Father loveth the Son, and sheweth him all things that himself doeth: and he will shew him greater works than these, that ye may marvel.

21 For as the Father raiseth up the dead, and quickeneth them; even so the Son quickeneth whom he will.

22 For the Father judgeth no man, but hath committed all judgment unto the Son:

23 That all men should honour the Son, even as they honour the Father. He that honoureth not the Son honoureth not the Father which hath sent him.

24 Verily, verily, I say unto you, He that heareth my word, and believeth on him that sent me, hath everlasting life, and shall not come into condemnation; but is passed from death unto life.

25 Verily, verily, I say unto you, The hour is coming, and now is, when the dead shall hear the voice of the Son of God: and they that hear shall live.

26 For as the Father hath life in himself; so hath he given to the Son to have life in himself;

27 And hath given him authority to execute judgment also, because he is the Son of man.

28 Marvel not at this: for the hour is coming, in the which all that are in the graves shall hear his voice,

29 And shall come forth; they that have done good, unto the resurrection of life; and they that have done evil, unto the resurrection of damnation.

30 I can of mine own self do nothing: as I hear, I judge: and my judgment is just; because I seek not mine own will, but the will of the Father which hath sent me.

31 If I bear witness of myself, my witness is not true.

32 There is another that beareth witness of me; and I know that the witness which he witnesseth of me is true.

33 Ye sent unto John, and he bare witness unto the truth.

34 But I receive not testimony from man: but these things I say, that ye might be saved.

35 He was a burning and a shining light: and ye were willing for a season to rejoice in his light.

36 But I have greater witness than that of John: for the works which the Father hath given me to finish, the same works that I do, bear witness of me, that the Father hath sent me.

37 And the Father himself, which hath sent me, hath borne witness of me. Ye have neither heard his voice at any time, nor seen his shape.

38 And ye have not his word abiding in you: for whom he hath sent, him ye believe not.

39 Search the scriptures; for in them ye think ye have eternal life: and they are they which testify of me.

40 And ye will not come to me, that ye might have life.

41 I receive not honour from men.

42 But I know you, that ye have not the love of God in you.

43 I am come in my Father’s name, and ye receive me not: if another shall come in his own name, him ye will receive.

44 How can ye believe, which receive honour one of another, and seek not the honour that cometh from God only?

45 Do not think that I will accuse you to the Father: there is one that accuseth you, even Moses, in whom ye trust.

46 For had ye believed Moses, ye would have believed me: for he wrote of me.

47 But if ye believe not his writings, how shall ye believe my words?

JOHN 6

1 After these things Jesus walked in Galilee: for he would not walk in Jewry, because the Jews sought to kill him.

2 Now the Jews’ feast of tabernacles was at hand.

3 His brethren therefore said unto him, Depart hence, and go into Judea, that thy disciples also may see the works that thou doest.

4 For there is no man that doeth any thing in secret, and he himself seeketh to be known openly. If thou do these things, shew thyself to the world.

5 For neither did his brethren believe in him.

6 Then Jesus said unto them, My time is not yet come: but your time is alway ready.

7 The world cannot hate you; but me it hateth, because I testify of it, that the works thereof are evil.

8 Go ye up unto this feast: I go not up yet unto this feast; for my time is not yet full come.

9 When he had said these words unto them, he abode still in Galilee.

10 But when his brethren were gone up, then went he also up unto the feast, not openly, but as it were in secret.

11 Then the Jews sought him at the feast, and said, Where is he?

12 And there was much murmuring among the people concerning him: for some said, He is a good man: others said, Nay; but he deceiveth the people.

13 Howbeit no man spake openly of him for fear of the Jews.

14 Now about the midst of the feast Jesus went up into the temple, and taught.

15 And the Jews marvelled, saying, How knoweth this man letters, having never learned?

16 Jesus answered them, and said, My doctrine is not mine, but his that sent me.

17 If any man will do his will, he shall know of the doctrine, whether it be of God, or whether I speak of myself.

18 He that speaketh of himself seeketh his own glory: but he that seeketh his glory that sent him, the same is true, and no unrighteousness is in him.

19 Did not Moses give you the law, and yet none of you keepeth the law? Why go ye about to kill me?

20 The people answered and said, Thou hast a devil: who goeth about to kill thee?

21 Jesus answered and said unto them, I have done one work, and ye all marvel.

22 Moses therefore gave unto you circumcision; (not because it is of Moses, but of the fathers;) and ye on the sabbath day circumcise a man.

23 If a man on the sabbath day receive circumcision, that the law of Moses should not be broken; are ye angry at me, because I have made a man every whit whole on the sabbath day?

24 Judge not according to the appearance, but judge righteous judgment.

25 Then said some of them of Jerusalem, Is not this he, whom they seek to kill?

26 But, lo, he speaketh boldly, and they say nothing unto him. Do the rulers know indeed that this is the very Christ?

27 Howbeit we know this man whence he is: but when Christ cometh, no man knoweth whence he is.

28 Then cried Jesus in the temple as he taught, saying, Ye both know me, and ye know whence I am: and I am not come of myself, but he that sent me is true, whom ye know not.

29 But I know him: for I am from him, and he hath sent me.

30 Then they sought to take him: but no man laid hands on him, because his hour was not yet come.

31 And many of the people believed on him, and said, When Christ cometh, will he do more miracles than these which this man hath done?

32 The Pharisees heard that the people murmured such things concerning him; and the Pharisees and the chief priests sent officers to take him.

33 Then said Jesus unto them, Yet a little while am I with you, and then I go unto him that sent me.

34 Ye shall seek me, and shall not find me: and where I am, thither ye cannot come.

35 Then said the Jews among themselves, Whither will he go, that we shall not find him? will he go unto the dispersed among the Gentiles, and teach the Gentiles?

36 What manner of saying is this that he said, Ye shall seek me, and shall not find me: and where I am, thither ye cannot come?

37 In the last day, that great day of the feast, Jesus stood and cried, saying, If any man thirst, let him come unto me, and drink.

38 He that believeth on me, as the scripture hath said, out of his belly shall flow rivers of living water.

39 (But this spake he of the Spirit, which they that believe on him should receive: for the Holy Ghost was not yet given; because that Jesus was not yet glorified.)

40 Many of the people therefore, when they heard this saying, said, Of a truth this is the Prophet.

41 Others said, This is the Christ. But some said, Shall Christ come out of Galilee?

42 Hath not the scripture said, That Christ cometh of the seed of David, and out of the town of Bethlehem, where David was?

43 So there was a division among the people because of him.

44 And some of them would have taken him; but no man laid hands on him.

45 Then came the officers to the chief priests and Pharisees; and they said unto them, Why have ye not brought him?

46 The officers answered, Never man spake like this man.

47 Then answered them the Pharisees, Are ye also deceived?

48 Have any of the rulers or of the Pharisees believed on him?

49 But this people who knoweth not the law are cursed.

50 Nicodemus saith unto them, (he that came to Jesus by night, being one of them,)

51 Doth our law judge any man, before it hear him, and know what he doeth?

52 They answered and said unto him, Art thou also of Galilee? Search, and look: for out of Galilee ariseth no prophet.

53 And every man went unto his own house.

JOHN 6

1 After these things Jesus walked in Galilee: for he would not walk in Jewry, because the Jews sought to kill him.

2 Now the Jews’ feast of tabernacles was at hand.

3 His brethren therefore said unto him, Depart hence, and go into Judea, that thy disciples also may see the works that thou doest.

4 For there is no man that doeth any thing in secret, and he himself seeketh to be known openly. If thou do these things, shew thyself to the world.

5 For neither did his brethren believe in him.

6 Then Jesus said unto them, My time is not yet come: but your time is alway ready.

7 The world cannot hate you; but me it hateth, because I testify of it, that the works thereof are evil.

8 Go ye up unto this feast: I go not up yet unto this feast; for my time is not yet full come.

9 When he had said these words unto them, he abode still in Galilee.

10 But when his brethren were gone up, then went he also up unto the feast, not openly, but as it were in secret.

11 Then the Jews sought him at the feast, and said, Where is he?

12 And there was much murmuring among the people concerning him: for some said, He is a good man: others said, Nay; but he deceiveth the people.

13 Howbeit no man spake openly of him for fear of the Jews.

14 Now about the midst of the feast Jesus went up into the temple, and taught.

15 And the Jews marvelled, saying, How knoweth this man letters, having never learned?

16 Jesus answered them, and said, My doctrine is not mine, but his that sent me.

17 If any man will do his will, he shall know of the doctrine, whether it be of God, or whether I speak of myself.

18 He that speaketh of himself seeketh his own glory: but he that seeketh his glory that sent him, the same is true, and no unrighteousness is in him.

19 Did not Moses give you the law, and yet none of you keepeth the law? Why go ye about to kill me?

20 The people answered and said, Thou hast a devil: who goeth about to kill thee?

21 Jesus answered and said unto them, I have done one work, and ye all marvel.

22 Moses therefore gave unto you circumcision; (not because it is of Moses, but of the fathers;) and ye on the sabbath day circumcise a man.

23 If a man on the sabbath day receive circumcision, that the law of Moses should not be broken; are ye angry at me, because I have made a man every whit whole on the sabbath day?

24 Judge not according to the appearance, but judge righteous judgment.

25 Then said some of them of Jerusalem, Is not this he, whom they seek to kill?

26 But, lo, he speaketh boldly, and they say nothing unto him. Do the rulers know indeed that this is the very Christ?

27 Howbeit we know this man whence he is: but when Christ cometh, no man knoweth whence he is.

28 Then cried Jesus in the temple as he taught, saying, Ye both know me, and ye know whence I am: and I am not come of myself, but he that sent me is true, whom ye know not.

29 But I know him: for I am from him, and he hath sent me.

30 Then they sought to take him: but no man laid hands on him, because his hour was not yet come.

31 And many of the people believed on him, and said, When Christ cometh, will he do more miracles than these which this man hath done?

32 The Pharisees heard that the people murmured such things concerning him; and the Pharisees and the chief priests sent officers to take him.

33 Then said Jesus unto them, Yet a little while am I with you, and then I go unto him that sent me.

34 Ye shall seek me, and shall not find me: and where I am, thither ye cannot come.

35 Then said the Jews among themselves, Whither will he go, that we shall not find him? will he go unto the dispersed among the Gentiles, and teach the Gentiles?

36 What manner of saying is this that he said, Ye shall seek me, and shall not find me: and where I am, thither ye cannot come?

37 In the last day, that great day of the feast, Jesus stood and cried, saying, If any man thirst, let him come unto me, and drink.

38 He that believeth on me, as the scripture hath said, out of his belly shall flow rivers of living water.

39 (But this spake he of the Spirit, which they that believe on him should receive: for the Holy Ghost was not yet given; because that Jesus was not yet glorified.)

40 Many of the people therefore, when they heard this saying, said, Of a truth this is the Prophet.

41 Others said, This is the Christ. But some said, Shall Christ come out of Galilee?

42 Hath not the scripture said, That Christ cometh of the seed of David, and out of the town of Bethlehem, where David was?

43 So there was a division among the people because of him.

44 And some of them would have taken him; but no man laid hands on him.

45 Then came the officers to the chief priests and Pharisees; and they said unto them, Why have ye not brought him?

46 The officers answered, Never man spake like this man.

47 Then answered them the Pharisees, Are ye also deceived?

48 Have any of the rulers or of the Pharisees believed on him?

49 But this people who knoweth not the law are cursed.

50 Nicodemus saith unto them, (he that came to Jesus by night, being one of them,)

51 Doth our law judge any man, before it hear him, and know what he doeth?

52 They answered and said unto him, Art thou also of Galilee? Search, and look: for out of Galilee ariseth no prophet.

53 And every man went unto his own house.

JOHN 5

1 After these things Jesus walked in Galilee: for he would not walk in Jewry, because the Jews sought to kill him.

2 Now the Jews’ feast of tabernacles was at hand.

3 His brethren therefore said unto him, Depart hence, and go into Judea, that thy disciples also may see the works that thou doest.

4 For there is no man that doeth any thing in secret, and he himself seeketh to be known openly. If thou do these things, shew thyself to the world.

5 For neither did his brethren believe in him.

6 Then Jesus said unto them, My time is not yet come: but your time is alway ready.

7 The world cannot hate you; but me it hateth, because I testify of it, that the works thereof are evil.

8 Go ye up unto this feast: I go not up yet unto this feast; for my time is not yet full come.

9 When he had said these words unto them, he abode still in Galilee.

10 But when his brethren were gone up, then went he also up unto the feast, not openly, but as it were in secret.

11 Then the Jews sought him at the feast, and said, Where is he?

12 And there was much murmuring among the people concerning him: for some said, He is a good man: others said, Nay; but he deceiveth the people.

13 Howbeit no man spake openly of him for fear of the Jews.

14 Now about the midst of the feast Jesus went up into the temple, and taught.

15 And the Jews marvelled, saying, How knoweth this man letters, having never learned?

16 Jesus answered them, and said, My doctrine is not mine, but his that sent me.

17 If any man will do his will, he shall know of the doctrine, whether it be of God, or whether I speak of myself.

18 He that speaketh of himself seeketh his own glory: but he that seeketh his glory that sent him, the same is true, and no unrighteousness is in him.

19 Did not Moses give you the law, and yet none of you keepeth the law? Why go ye about to kill me?

20 The people answered and said, Thou hast a devil: who goeth about to kill thee?

21 Jesus answered and said unto them, I have done one work, and ye all marvel.

22 Moses therefore gave unto you circumcision; (not because it is of Moses, but of the fathers;) and ye on the sabbath day circumcise a man.

23 If a man on the sabbath day receive circumcision, that the law of Moses should not be broken; are ye angry at me, because I have made a man every whit whole on the sabbath day?

24 Judge not according to the appearance, but judge righteous judgment.

25 Then said some of them of Jerusalem, Is not this he, whom they seek to kill?

26 But, lo, he speaketh boldly, and they say nothing unto him. Do the rulers know indeed that this is the very Christ?

27 Howbeit we know this man whence he is: but when Christ cometh, no man knoweth whence he is.

28 Then cried Jesus in the temple as he taught, saying, Ye both know me, and ye know whence I am: and I am not come of myself, but he that sent me is true, whom ye know not.

29 But I know him: for I am from him, and he hath sent me.

30 Then they sought to take him: but no man laid hands on him, because his hour was not yet come.

31 And many of the people believed on him, and said, When Christ cometh, will he do more miracles than these which this man hath done?

32 The Pharisees heard that the people murmured such things concerning him; and the Pharisees and the chief priests sent officers to take him.

33 Then said Jesus unto them, Yet a little while am I with you, and then I go unto him that sent me.

34 Ye shall seek me, and shall not find me: and where I am, thither ye cannot come.

35 Then said the Jews among themselves, Whither will he go, that we shall not find him? will he go unto the dispersed among the Gentiles, and teach the Gentiles?

36 What manner of saying is this that he said, Ye shall seek me, and shall not find me: and where I am, thither ye cannot come?

37 In the last day, that great day of the feast, Jesus stood and cried, saying, If any man thirst, let him come unto me, and drink.

38 He that believeth on me, as the scripture hath said, out of his belly shall flow rivers of living water.

39 (But this spake he of the Spirit, which they that believe on him should receive: for the Holy Ghost was not yet given; because that Jesus was not yet glorified.)

40 Many of the people therefore, when they heard this saying, said, Of a truth this is the Prophet.

41 Others said, This is the Christ. But some said, Shall Christ come out of Galilee?

42 Hath not the scripture said, That Christ cometh of the seed of David, and out of the town of Bethlehem, where David was?

43 So there was a division among the people because of him.

44 And some of them would have taken him; but no man laid hands on him.

45 Then came the officers to the chief priests and Pharisees; and they said unto them, Why have ye not brought him?

46 The officers answered, Never man spake like this man.

47 Then answered them the Pharisees, Are ye also deceived?

48 Have any of the rulers or of the Pharisees believed on him?

49 But this people who knoweth not the law are cursed.

50 Nicodemus saith unto them, (he that came to Jesus by night, being one of them,)

51 Doth our law judge any man, before it hear him, and know what he doeth?

52 They answered and said unto him, Art thou also of Galilee? Search, and look: for out of Galilee ariseth no prophet.

53 And every man went unto his own house.

JOHN 7

1 After these things Jesus walked in Galilee: for he would not walk in Jewry, because the Jews sought to kill him.

2 Now the Jews’ feast of tabernacles was at hand.

3 His brethren therefore said unto him, Depart hence, and go into Judea, that thy disciples also may see the works that thou doest.

4 For there is no man that doeth any thing in secret, and he himself seeketh to be known openly. If thou do these things, shew thyself to the world.

5 For neither did his brethren believe in him.

6 Then Jesus said unto them, My time is not yet come: but your time is alway ready.

7 The world cannot hate you; but me it hateth, because I testify of it, that the works thereof are evil.

8 Go ye up unto this feast: I go not up yet unto this feast; for my time is not yet full come.

9 When he had said these words unto them, he abode still in Galilee.

10 But when his brethren were gone up, then went he also up unto the feast, not openly, but as it were in secret.

11 Then the Jews sought him at the feast, and said, Where is he?

12 And there was much murmuring among the people concerning him: for some said, He is a good man: others said, Nay; but he deceiveth the people.

13 Howbeit no man spake openly of him for fear of the Jews.

14 Now about the midst of the feast Jesus went up into the temple, and taught.

15 And the Jews marvelled, saying, How knoweth this man letters, having never learned?

16 Jesus answered them, and said, My doctrine is not mine, but his that sent me.

17 If any man will do his will, he shall know of the doctrine, whether it be of God, or whether I speak of myself.

18 He that speaketh of himself seeketh his own glory: but he that seeketh his glory that sent him, the same is true, and no unrighteousness is in him.

19 Did not Moses give you the law, and yet none of you keepeth the law? Why go ye about to kill me?

20 The people answered and said, Thou hast a devil: who goeth about to kill thee?

21 Jesus answered and said unto them, I have done one work, and ye all marvel.

22 Moses therefore gave unto you circumcision; (not because it is of Moses, but of the fathers;) and ye on the sabbath day circumcise a man.

23 If a man on the sabbath day receive circumcision, that the law of Moses should not be broken; are ye angry at me, because I have made a man every whit whole on the sabbath day?

24 Judge not according to the appearance, but judge righteous judgment.

25 Then said some of them of Jerusalem, Is not this he, whom they seek to kill?

26 But, lo, he speaketh boldly, and they say nothing unto him. Do the rulers know indeed that this is the very Christ?

27 Howbeit we know this man whence he is: but when Christ cometh, no man knoweth whence he is.

28 Then cried Jesus in the temple as he taught, saying, Ye both know me, and ye know whence I am: and I am not come of myself, but he that sent me is true, whom ye know not.

29 But I know him: for I am from him, and he hath sent me.

30 Then they sought to take him: but no man laid hands on him, because his hour was not yet come.

31 And many of the people believed on him, and said, When Christ cometh, will he do more miracles than these which this man hath done?

32 The Pharisees heard that the people murmured such things concerning him; and the Pharisees and the chief priests sent officers to take him.

33 Then said Jesus unto them, Yet a little while am I with you, and then I go unto him that sent me.

34 Ye shall seek me, and shall not find me: and where I am, thither ye cannot come.

35 Then said the Jews among themselves, Whither will he go, that we shall not find him? will he go unto the dispersed among the Gentiles, and teach the Gentiles?

36 What manner of saying is this that he said, Ye shall seek me, and shall not find me: and where I am, thither ye cannot come?

37 In the last day, that great day of the feast, Jesus stood and cried, saying, If any man thirst, let him come unto me, and drink.

38 He that believeth on me, as the scripture hath said, out of his belly shall flow rivers of living water.

39 (But this spake he of the Spirit, which they that believe on him should receive: for the Holy Ghost was not yet given; because that Jesus was not yet glorified.)

40 Many of the people therefore, when they heard this saying, said, Of a truth this is the Prophet.

41 Others said, This is the Christ. But some said, Shall Christ come out of Galilee?

42 Hath not the scripture said, That Christ cometh of the seed of David, and out of the town of Bethlehem, where David was?

43 So there was a division among the people because of him.

44 And some of them would have taken him; but no man laid hands on him.

45 Then came the officers to the chief priests and Pharisees; and they said unto them, Why have ye not brought him?

46 The officers answered, Never man spake like this man.

47 Then answered them the Pharisees, Are ye also deceived?

48 Have any of the rulers or of the Pharisees believed on him?

49 But this people who knoweth not the law are cursed.

50 Nicodemus saith unto them, (he that came to Jesus by night, being one of them,)

51 Doth our law judge any man, before it hear him, and know what he doeth?

52 They answered and said unto him, Art thou also of Galilee? Search, and look: for out of Galilee ariseth no prophet.

53 And every man went unto his own house.

JOHN 8

1 Jesus went unto the mount of Olives.

2 And early in the morning he came again into the temple, and all the people came unto him; and he sat down, and taught them.

3 And the scribes and Pharisees brought unto him a woman taken in adultery; and when they had set her in the midst,

4 They say unto him, Master, this woman was taken in adultery, in the very act.

5 Now Moses in the law commanded us, that such should be stoned: but what sayest thou?

6 This they said, tempting him, that they might have to accuse him. But Jesus stooped down, and with his finger wrote on the ground, as though he heard them not.

7 So when they continued asking him, he lifted up himself, and said unto them, He that is without sin among you, let him first cast a stone at her.

8 And again he stooped down, and wrote on the ground.

9 And they which heard it, being convicted by their own conscience, went out one by one, beginning at the eldest, even unto the last: and Jesus was left alone, and the woman standing in the midst.

10 When Jesus had lifted up himself, and saw none but the woman, he said unto her, Woman, where are those thine accusers? hath no man condemned thee?

11 She said, No man, Lord. And Jesus said unto her, Neither do I condemn thee: go, and sin no more.

12 Then spake Jesus again unto them, saying, I am the light of the world: he that followeth me shall not walk in darkness, but shall have the light of life.

13 The Pharisees therefore said unto him, Thou bearest record of thyself; thy record is not true.

14 Jesus answered and said unto them, Though I bear record of myself, yet my record is true: for I know whence I came, and whither I go; but ye cannot tell whence I come, and whither I go.

15 Ye judge after the flesh; I judge no man.

16 And yet if I judge, my judgment is true: for I am not alone, but I and the Father that sent me.

17 It is also written in your law, that the testimony of two men is true.

18 I am one that bear witness of myself, and the Father that sent me beareth witness of me.

19 Then said they unto him, Where is thy Father? Jesus answered, Ye neither know me, nor my Father: if ye had known me, ye should have known my Father also.

20 These words spake Jesus in the treasury, as he taught in the temple: and no man laid hands on him; for his hour was not yet come.

21 Then said Jesus again unto them, I go my way, and ye shall seek me, and shall die in your sins: whither I go, ye cannot come.

22 Then said the Jews, Will he kill himself? because he saith, Whither I go, ye cannot come.

23 And he said unto them, Ye are from beneath; I am from above: ye are of this world; I am not of this world.

24 I said therefore unto you, that ye shall die in your sins: for if ye believe not that I am he, ye shall die in your sins.

25 Then said they unto him, Who art thou? And Jesus saith unto them, Even the same that I said unto you from the beginning.

26 I have many things to say and to judge of you: but he that sent me is true; and I speak to the world those things which I have heard of him.

27 They understood not that he spake to them of the Father.

28 Then said Jesus unto them, When ye have lifted up the Son of man, then shall ye know that I am he, and that I do nothing of myself; but as my Father hath taught me, I speak these things.

29 And he that sent me is with me: the Father hath not left me alone; for I do always those things that please him.

30 As he spake these words, many believed on him.

31 Then said Jesus to those Jews which believed on him, If ye continue in my word, then are ye my disciples indeed;

32 And ye shall know the truth, and the truth shall make you free.

33 They answered him, We be Abraham’s seed, and were never in bondage to any man: how sayest thou, Ye shall be made free?

34 Jesus answered them, Verily, verily, I say unto you, Whosoever committeth sin is the servant of sin.

35 And the servant abideth not in the house for ever: but the Son abideth ever.

36 If the Son therefore shall make you free, ye shall be free indeed.

37 I know that ye are Abraham’s seed; but ye seek to kill me, because my word hath no place in you.

38 I speak that which I have seen with my Father: and ye do that which ye have seen with your father.

39 They answered and said unto him, Abraham is our father. Jesus saith unto them, If ye were Abraham’s children, ye would do the works of Abraham.

40 But now ye seek to kill me, a man that hath told you the truth, which I have heard of God: this did not Abraham.

41 Ye do the deeds of your father. Then said they to him, We be not born of fornication; we have one Father, even God.

42 Jesus said unto them, If God were your Father, ye would love me: for I proceeded forth and came from God; neither came I of myself, but he sent me.

43 Why do ye not understand my speech? even because ye cannot hear my word.

44 Ye are of your father the devil, and the lusts of your father ye will do. He was a murderer from the beginning, and abode not in the truth, because there is no truth in him. When he speaketh a lie, he speaketh of his own: for he is a liar, and the father of it.

45 And because I tell you the truth, ye believe me not.

46 Which of you convinceth me of sin? And if I say the truth, why do ye not believe me?

47 He that is of God heareth God’s words: ye therefore hear them not, because ye are not of God.

48 Then answered the Jews, and said unto him, Say we not well that thou art a Samaritan, and hast a devil?

49 Jesus answered, I have not a devil; but I honour my Father, and ye do dishonour me.

50 And I seek not mine own glory: there is one that seeketh and judgeth.

51 Verily, verily, I say unto you, If a man keep my saying, he shall never see death.

52 Then said the Jews unto him, Now we know that thou hast a devil. Abraham is dead, and the prophets; and thou sayest, If a man keep my saying, he shall never taste of death.

53 Art thou greater than our father Abraham, which is dead? and the prophets are dead: whom makest thou thyself?

54 Jesus answered, If I honour myself, my honour is nothing: it is my Father that honoureth me; of whom ye say, that he is your God:

55 Yet ye have not known him; but I know him: and if I should say, I know him not, I shall be a liar like unto you: but I know him, and keep his saying.

56 Your father Abraham rejoiced to see my day: and he saw it, and was glad.

57 Then said the Jews unto him, Thou art not yet fifty years old, and hast thou seen Abraham?

58 Jesus said unto them, Verily, verily, I say unto you, Before Abraham was, I am.

59 Then took they up stones to cast at him: but Jesus hid himself, and went out of the temple, going through the midst of them, and so passed by.

JOHN 9

1 And as Jesus passed by, he saw a man which was blind from his birth.

2 And his disciples asked him, saying, Master, who did sin, this man, or his parents, that he was born blind?

3 Jesus answered, Neither hath this man sinned, nor his parents: but that the works of God should be made manifest in him.

4 I must work the works of him that sent me, while it is day: the night cometh, when no man can work.

5 As long as I am in the world, I am the light of the world.

6 When he had thus spoken, he spat on the ground, and made clay of the spittle, and he anointed the eyes of the blind man with the clay,

7 And said unto him, Go, wash in the pool of Siloam, (which is by interpretation, Sent.) He went his way therefore, and washed, and came seeing.

8 The neighbours therefore, and they which before had seen him that he was blind, said, Is not this he that sat and begged?

9 Some said, This is he: others said, He is like him: but he said, I am he.

10 Therefore said they unto him, How were thine eyes opened?

11 He answered and said, A man that is called Jesus made clay, and anointed mine eyes, and said unto me, Go to the pool of Siloam, and wash: and I went and washed, and I received sight.

12 Then said they unto him, Where is he? He said, I know not.

13 They brought to the Pharisees him that aforetime was blind.

14 And it was the sabbath day when Jesus made the clay, and opened his eyes.

15 Then again the Pharisees also asked him how he had received his sight. He said unto them, He put clay upon mine eyes, and I washed, and do see.

16 Therefore said some of the Pharisees, This man is not of God, because he keepeth not the sabbath day. Others said, How can a man that is a sinner do such miracles? And there was a division among them.

17 They say unto the blind man again, What sayest thou of him, that he hath opened thine eyes? He said, He is a prophet.

18 But the Jews did not believe concerning him, that he had been blind, and received his sight, until they called the parents of him that had received his sight.

19 And they asked them, saying, Is this your son, who ye say was born blind? how then doth he now see?

20 His parents answered them and said, We know that this is our son, and that he was born blind:

21 But by what means he now seeth, we know not; or who hath opened his eyes, we know not: he is of age; ask him: he shall speak for himself.

22 These words spake his parents, because they feared the Jews: for the Jews had agreed already, that if any man did confess that he was Christ, he should be put out of the synagogue.

23 Therefore said his parents, He is of age; ask him.

24 Then again called they the man that was blind, and said unto him, Give God the praise: we know that this man is a sinner.

25 He answered and said, Whether he be a sinner or no, I know not: one thing I know, that, whereas I was blind, now I see.

26 Then said they to him again, What did he to thee? how opened he thine eyes?

27 He answered them, I have told you already, and ye did not hear: wherefore would ye hear it again? will ye also be his disciples?

28 Then they reviled him, and said, Thou art his disciple; but we are Moses’ disciples.

29 We know that God spake unto Moses: as for this fellow, we know not from whence he is.

30 The man answered and said unto them, Why herein is a marvellous thing, that ye know not from whence he is, and yet he hath opened mine eyes.

31 Now we know that God heareth not sinners: but if any man be a worshipper of God, and doeth his will, him he heareth.

32 Since the world began was it not heard that any man opened the eyes of one that was born blind.

33 If this man were not of God, he could do nothing.

34 They answered and said unto him, Thou wast altogether born in sins, and dost thou teach us? And they cast him out.

35 Jesus heard that they had cast him out; and when he had found him, he said unto him, Dost thou believe on the Son of God?

36 He answered and said, Who is he, Lord, that I might believe on him?

37 And Jesus said unto him, Thou hast both seen him, and it is he that talketh with thee.

38 And he said, Lord, I believe. And he worshipped him.

39 And Jesus said, For judgment I am come into this world, that they which see not might see; and that they which see might be made blind.

40 And some of the Pharisees which were with him heard these words, and said unto him, Are we blind also?

41 Jesus said unto them, If ye were blind, ye should have no sin: but now ye say, We see; therefore your sin remaineth.

JOHN 10

1 Verily, verily, I say unto you, He that entereth not by the door into the sheepfold, but climbeth up some other way, the same is a thief and a robber.

2 But he that entereth in by the door is the shepherd of the sheep.

3 To him the porter openeth; and the sheep hear his voice: and he calleth his own sheep by name, and leadeth them out.

4 And when he putteth forth his own sheep, he goeth before them, and the sheep follow him: for they know his voice.

5 And a stranger will they not follow, but will flee from him: for they know not the voice of strangers.

6 This parable spake Jesus unto them: but they understood not what things they were which he spake unto them.

7 Then said Jesus unto them again, Verily, verily, I say unto you, I am the door of the sheep.

8 All that ever came before me are thieves and robbers: but the sheep did not hear them.

9 I am the door: by me if any man enter in, he shall be saved, and shall go in and out, and find pasture.

10 The thief cometh not, but for to steal, and to kill, and to destroy: I am come that they might have life, and that they might have it more abundantly.

11 I am the good shepherd: the good shepherd giveth his life for the sheep.

12 But he that is an hireling, and not the shepherd, whose own the sheep are not, seeth the wolf coming, and leaveth the sheep, and fleeth: and the wolf catcheth them, and scattereth the sheep.

13 The hireling fleeth, because he is an hireling, and careth not for the sheep.

14 I am the good shepherd, and know my sheep, and am known of mine.

15 As the Father knoweth me, even so know I the Father: and I lay down my life for the sheep.

16 And other sheep I have, which are not of this fold: them also I must bring, and they shall hear my voice; and there shall be one fold, and one shepherd.

17 Therefore doth my Father love me, because I lay down my life, that I might take it again.

18 No man taketh it from me, but I lay it down of myself. I have power to lay it down, and I have power to take it again. This commandment have I received of my Father.

19 There was a division therefore again among the Jews for these sayings.

20 And many of them said, He hath a devil, and is mad; why hear ye him?

21 Others said, These are not the words of him that hath a devil. Can a devil open the eyes of the blind?

22 And it was at Jerusalem the feast of the dedication, and it was winter.

23 And Jesus walked in the temple in Solomon’s porch.

24 Then came the Jews round about him, and said unto him, How long dost thou make us to doubt? If thou be the Christ, tell us plainly.

25 Jesus answered them, I told you, and ye believed not: the works that I do in my Father’s name, they bear witness of me.

26 But ye believe not, because ye are not of my sheep, as I said unto you.

27 My sheep hear my voice, and I know them, and they follow me:

28 And I give unto them eternal life; and they shall never perish, neither shall any man pluck them out of my hand.

29 My Father, which gave them me, is greater than all; and no man is able to pluck them out of my Father’s hand.

30 I and my Father are one.

31 Then the Jews took up stones again to stone him.

32 Jesus answered them, Many good works have I shewed you from my Father; for which of those works do ye stone me?

33 The Jews answered him, saying, For a good work we stone thee not; but for blasphemy; and because that thou, being a man, makest thyself God.

34 Jesus answered them, Is it not written in your law, I said, Ye are gods?

35 If he called them gods, unto whom the word of God came, and the scripture cannot be broken;

36 Say ye of him, whom the Father hath sanctified, and sent into the world, Thou blasphemest; because I said, I am the Son of God?

37 If I do not the works of my Father, believe me not.

38 But if I do, though ye believe not me, believe the works: that ye may know, and believe, that the Father is in me, and I in him.

39 Therefore they sought again to take him: but he escaped out of their hand,

40 And went away again beyond Jordan into the place where John at first baptized; and there he abode.

41 And many resorted unto him, and said, John did no miracle: but all things that John spake of this man were true.

42 And many believed on him there.

JOHN 11

1 Now a certain man was sick, named Lazarus, of Bethany, the town of Mary and her sister Martha.

2 (It was that Mary which anointed the Lord with ointment, and wiped his feet with her hair, whose brother Lazarus was sick.)

3 Therefore his sisters sent unto him, saying, Lord, behold, he whom thou lovest is sick.

4 When Jesus heard that, he said, This sickness is not unto death, but for the glory of God, that the Son of God might be glorified thereby.

5 Now Jesus loved Martha, and her sister, and Lazarus.

6 When he had heard therefore that he was sick, he abode two days still in the same place where he was.

7 Then after that saith he to his disciples, Let us go into Judea again.

8 His disciples say unto him, Master, the Jews of late sought to stone thee; and goest thou thither again?

9 Jesus answered, Are there not twelve hours in the day? If any man walk in the day, he stumbleth not, because he seeth the light of this world.

10 But if a man walk in the night, he stumbleth, because there is no light in him.

11 These things said he: and after that he saith unto them, Our friend Lazarus sleepeth; but I go, that I may awake him out of sleep.

12 Then said his disciples, Lord, if he sleep, he shall do well.

13 Howbeit Jesus spake of his death: but they thought that he had spoken of taking of rest in sleep.

14 Then said Jesus unto them plainly, Lazarus is dead.

15 And I am glad for your sakes that I was not there, to the intent ye may believe; nevertheless let us go unto him.

16 Then said Thomas, which is called Didymus, unto his fellowdisciples, Let us also go, that we may die with him.

17 Then when Jesus came, he found that he had lain in the grave four days already.

18 Now Bethany was nigh unto Jerusalem, about fifteen furlongs off:

19 And many of the Jews came to Martha and Mary, to comfort them concerning their brother.

20 Then Martha, as soon as she heard that Jesus was coming, went and met him: but Mary sat still in the house.

21 Then said Martha unto Jesus, Lord, if thou hadst been here, my brother had not died.

22 But I know, that even now, whatsoever thou wilt ask of God, God will give it thee.

23 Jesus saith unto her, Thy brother shall rise again.

24 Martha saith unto him, I know that he shall rise again in the resurrection at the last day.

25 Jesus said unto her, I am the resurrection, and the life: he that believeth in me, though he were dead, yet shall he live:

26 And whosoever liveth and believeth in me shall never die. Believest thou this?

27 She saith unto him, Yea, Lord: I believe that thou art the Christ, the Son of God, which should come into the world.

28 And when she had so said, she went her way, and called Mary her sister secretly, saying, The Master is come, and calleth for thee.

29 As soon as she heard that, she arose quickly, and came unto him.

30 Now Jesus was not yet come into the town, but was in that place where Martha met him.

31 The Jews then which were with her in the house, and comforted her, when they saw Mary, that she rose up hastily and went out, followed her, saying, She goeth unto the grave to weep there.

32 Then when Mary was come where Jesus was, and saw him, she fell down at his feet, saying unto him, Lord, if thou hadst been here, my brother had not died.

33 When Jesus therefore saw her weeping, and the Jews also weeping which came with her, he groaned in the spirit, and was troubled,

34 And said, Where have ye laid him? They said unto him, Lord, come and see.

35 Jesus wept.

36 Then said the Jews, Behold how he loved him!

37 And some of them said, Could not this man, which opened the eyes of the blind, have caused that even this man should not have died?

38 Jesus therefore again groaning in himself cometh to the grave. It was a cave, and a stone lay upon it.

39 Jesus said, Take ye away the stone. Martha, the sister of him that was dead, saith unto him, Lord, by this time he stinketh: for he hath been dead four days.

40 Jesus saith unto her, Said I not unto thee, that, if thou wouldest believe, thou shouldest see the glory of God?

41 Then they took away the stone from the place where the dead was laid. And Jesus lifted up his eyes, and said, Father, I thank thee that thou hast heard me.

42 And I knew that thou hearest me always: but because of the people which stand by I said it, that they may believe that thou hast sent me.

43 And when he thus had spoken, he cried with a loud voice, Lazarus, come forth.

44 And he that was dead came forth, bound hand and foot with graveclothes: and his face was bound about with a napkin. Jesus saith unto them, Loose him, and let him go.

45 Then many of the Jews which came to Mary, and had seen the things which Jesus did, believed on him.

46 But some of them went their ways to the Pharisees, and told them what things Jesus had done.

47 Then gathered the chief priests and the Pharisees a council, and said, What do we? for this man doeth many miracles.

48 If we let him thus alone, all men will believe on him: and the Romans shall come and take away both our place and nation.

49 And one of them, named Caiaphas, being the high priest that same year, said unto them, Ye know nothing at all,

50 Nor consider that it is expedient for us, that one man should die for the people, and that the whole nation perish not.

51 And this spake he not of himself: but being high priest that year, he prophesied that Jesus should die for that nation;

52 And not for that nation only, but that also he should gather together in one the children of God that were scattered abroad.

53 Then from that day forth they took counsel together for to put him to death.

54 Jesus therefore walked no more openly among the Jews; but went thence unto a country near to the wilderness, into a city called Ephraim, and there continued with his disciples.

55 And the Jews’ passover was nigh at hand: and many went out of the country up to Jerusalem before the passover, to purify themselves.

56 Then sought they for Jesus, and spake among themselves, as they stood in the temple, What think ye, that he will not come to the feast?

57 Now both the chief priests and the Pharisees had given a commandment, that, if any man knew where he were, he should shew it, that they might take him.

JOHN 12

1 Then Jesus six days before the passover came to Bethany, where Lazarus was which had been dead, whom he raised from the dead.

2 There they made him a supper; and Martha served: but Lazarus was one of them that sat at the table with him.

3 Then took Mary a pound of ointment of spikenard, very costly, and anointed the feet of Jesus, and wiped his feet with her hair: and the house was filled with the odour of the ointment.

4 Then saith one of his disciples, Judas Iscariot, Simon’s son, which should betray him,

5 Why was not this ointment sold for three hundred pence, and given to the poor?

6 This he said, not that he cared for the poor; but because he was a thief, and had the bag, and bare what was put therein.

7 Then said Jesus, Let her alone: against the day of my burying hath she kept this.

8 For the poor always ye have with you; but me ye have not always.

9 Much people of the Jews therefore knew that he was there: and they came not for Jesus’ sake only, but that they might see Lazarus also, whom he had raised from the dead.

10 But the chief priests consulted that they might put Lazarus also to death;

11 Because that by reason of him many of the Jews went away, and believed on Jesus.

12 On the next day much people that were come to the feast, when they heard that Jesus was coming to Jerusalem,

13 Took branches of palm trees, and went forth to meet him, and cried, Hosanna: Blessed is the King of Israel that cometh in the name of the Lord.

14 And Jesus, when he had found a young ass, sat thereon; as it is written,

15 Fear not, daughter of Sion: behold, thy King cometh, sitting on an ass’s colt.

16 These things understood not his disciples at the first: but when Jesus was glorified, then remembered they that these things were written of him, and that they had done these things unto him.

17 The people therefore that was with him when he called Lazarus out of his grave, and raised him from the dead, bare record.

18 For this cause the people also met him, for that they heard that he had done this miracle.

19 The Pharisees therefore said among themselves, Perceive ye how ye prevail nothing? behold, the world is gone after him.

20 And there were certain Greeks among them that came up to worship at the feast:

21 The same came therefore to Philip, which was of Bethsaida of Galilee, and desired him, saying, Sir, we would see Jesus.

22 Philip cometh and telleth Andrew: and again Andrew and Philip tell Jesus.

23 And Jesus answered them, saying, The hour is come, that the Son of man should be glorified.

24 Verily, verily, I say unto you, Except a corn of wheat fall into the ground and die, it abideth alone: but if it die, it bringeth forth much fruit.

25 He that loveth his life shall lose it; and he that hateth his life in this world shall keep it unto life eternal.

26 If any man serve me, let him follow me; and where I am, there shall also my servant be: if any man serve me, him will my Father honour.

27 Now is my soul troubled; and what shall I say? Father, save me from this hour: but for this cause came I unto this hour.

28 Father, glorify thy name. Then came there a voice from heaven, saying, I have both glorified it, and will glorify it again.

29 The people therefore, that stood by, and heard it, said that it thundered: others said, An angel spake to him.

30 Jesus answered and said, This voice came not because of me, but for your sakes.

31 Now is the judgment of this world: now shall the prince of this world be cast out.

32 And I, if I be lifted up from the earth, will draw all men unto me.

33 This he said, signifying what death he should die.

34 The people answered him, We have heard out of the law that Christ abideth for ever: and how sayest thou, The Son of man must be lifted up? who is this Son of man?

35 Then Jesus said unto them, Yet a little while is the light with you. Walk while ye have the light, lest darkness come upon you: for he that walketh in darkness knoweth not whither he goeth.

36 While ye have light, believe in the light, that ye may be the children of light. These things spake Jesus, and departed, and did hide himself from them.

37 But though he had done so many miracles before them, yet they believed not on him:

38 That the saying of Esaias the prophet might be fulfilled, which he spake, Lord, who hath believed our report? and to whom hath the arm of the Lord been revealed?

39 Therefore they could not believe, because that Esaias said again,

40 He hath blinded their eyes, and hardened their heart; that they should not see with their eyes, nor understand with their heart, and be converted, and I should heal them.

41 These things said Esaias, when he saw his glory, and spake of him.

42 Nevertheless among the chief rulers also many believed on him; but because of the Pharisees they did not confess him, lest they should be put out of the synagogue:

43 For they loved the praise of men more than the praise of God.

44 Jesus cried and said, He that believeth on me, believeth not on me, but on him that sent me.

45 And he that seeth me seeth him that sent me.

46 I am come a light into the world, that whosoever believeth on me should not abide in darkness.

47 And if any man hear my words, and believe not, I judge him not: for I came not to judge the world, but to save the world.

48 He that rejecteth me, and receiveth not my words, hath one that judgeth him: the word that I have spoken, the same shall judge him in the last day.

49 For I have not spoken of myself; but the Father which sent me, he gave me a commandment, what I should say, and what I should speak.

50 And I know that his commandment is life everlasting: whatsoever I speak therefore, even as the Father said unto me, so I speak.

JOHN 13

1 Now before the feast of the passover, when Jesus knew that his hour was come that he should depart out of this world unto the Father, having loved his own which were in the world, he loved them unto the end.

2 And supper being ended, the devil having now put into the heart of Judas Iscariot, Simon’s son, to betray him;

3 Jesus knowing that the Father had given all things into his hands, and that he was come from God, and went to God;

4 He riseth from supper, and laid aside his garments; and took a towel, and girded himself.

5 After that he poureth water into a bason, and began to wash the disciples’ feet, and to wipe them with the towel wherewith he was girded.

6 Then cometh he to Simon Peter: and Peter saith unto him, Lord, dost thou wash my feet?

7 Jesus answered and said unto him, What I do thou knowest not now; but thou shalt know hereafter.

8 Peter saith unto him, Thou shalt never wash my feet. Jesus answered him, If I wash thee not, thou hast no part with me.

9 Simon Peter saith unto him, Lord, not my feet only, but also my hands and my head.

10 Jesus saith to him, He that is washed needeth not save to wash his feet, but is clean every whit: and ye are clean, but not all.

11 For he knew who should betray him; therefore said he, Ye are not all clean.

12 So after he had washed their feet, and had taken his garments, and was set down again, he said unto them, Know ye what I have done to you?

13 Ye call me Master and Lord: and ye say well; for so I am.

14 If I then, your Lord and Master, have washed your feet; ye also ought to wash one another’s feet.

15 For I have given you an example, that ye should do as I have done to you.

16 Verily, verily, I say unto you, The servant is not greater than his lord; neither he that is sent greater than he that sent him.

17 If ye know these things, happy are ye if ye do them.

18 I speak not of you all: I know whom I have chosen: but that the scripture may be fulfilled, He that eateth bread with me hath lifted up his heel against me.

19 Now I tell you before it come, that, when it is come to pass, ye may believe that I am he.

20 Verily, verily, I say unto you, He that receiveth whomsoever I send receiveth me; and he that receiveth me receiveth him that sent me.

21 When Jesus had thus said, he was troubled in spirit, and testified, and said, Verily, verily, I say unto you, that one of you shall betray me.

22 Then the disciples looked one on another, doubting of whom he spake.

23 Now there was leaning on Jesus’ bosom one of his disciples, whom Jesus loved.

24 Simon Peter therefore beckoned to him, that he should ask who it should be of whom he spake.

25 He then lying on Jesus’ breast saith unto him, Lord, who is it?

26 Jesus answered, He it is, to whom I shall give a sop, when I have dipped it. And when he had dipped the sop, he gave it to Judas Iscariot, the son of Simon.

27 And after the sop Satan entered into him. Then said Jesus unto him, That thou doest, do quickly.

28 Now no man at the table knew for what intent he spake this unto him.

29 For some of them thought, because Judas had the bag, that Jesus had said unto him, Buy those things that we have need of against the feast; or, that he should give something to the poor.

30 He then having received the sop went immediately out: and it was night.

31 Therefore, when he was gone out, Jesus said, Now is the Son of man glorified, and God is glorified in him.

32 If God be glorified in him, God shall also glorify him in himself, and shall straightway glorify him.

33 Little children, yet a little while I am with you. Ye shall seek me: and as I said unto the Jews, Whither I go, ye cannot come; so now I say to you.

34 A new commandment I give unto you, That ye love one another; as I have loved you, that ye also love one another.

35 By this shall all men know that ye are my disciples, if ye have love one to another.

36 Simon Peter said unto him, Lord, whither goest thou? Jesus answered him, Whither I go, thou canst not follow me now; but thou shalt follow me afterwards.

37 Peter said unto him, Lord, why cannot I follow thee now? I will lay down my life for thy sake.

38 Jesus answered him, Wilt thou lay down thy life for my sake? Verily, verily, I say unto thee, The cock shall not crow, till thou hast denied me thrice.

JOHN 14

1 Let not your heart be troubled: ye believe in God, believe also in me.

2 In my Father’s house are many mansions: if it were not so, I would have told you. I go to prepare a place for you.

3 And if I go and prepare a place for you, I will come again, and receive you unto myself; that where I am, there ye may be also.

4 And whither I go ye know, and the way ye know.

5 Thomas saith unto him, Lord, we know not whither thou goest; and how can we know the way?

6 Jesus saith unto him, I am the way, the truth, and the life: no man cometh unto the Father, but by me.

7 If ye had known me, ye should have known my Father also: and from henceforth ye know him, and have seen him.

8 Philip saith unto him, Lord, shew us the Father, and it sufficeth us.

9 Jesus saith unto him, Have I been so long time with you, and yet hast thou not known me, Philip? he that hath seen me hath seen the Father; and how sayest thou then, Shew us the Father?

10 Believest thou not that I am in the Father, and the Father in me? the words that I speak unto you I speak not of myself: but the Father that dwelleth in me, he doeth the works.

11 Believe me that I am in the Father, and the Father in me: or else believe me for the very works’ sake.

12 Verily, verily, I say unto you, He that believeth on me, the works that I do shall he do also; and greater works than these shall he do; because I go unto my Father.

13 And whatsoever ye shall ask in my name, that will I do, that the Father may be glorified in the Son.

14 If ye shall ask any thing in my name, I will do it.

15 If ye love me, keep my commandments.

16 And I will pray the Father, and he shall give you another Comforter, that he may abide with you for ever;

17 Even the Spirit of truth; whom the world cannot receive, because it seeth him not, neither knoweth him: but ye know him; for he dwelleth with you, and shall be in you.

18 I will not leave you comfortless: I will come to you.

19 Yet a little while, and the world seeth me no more; but ye see me: because I live, ye shall live also.

20 At that day ye shall know that I am in my Father, and ye in me, and I in you.

21 He that hath my commandments, and keepeth them, he it is that loveth me: and he that loveth me shall be loved of my Father, and I will love him, and will manifest myself to him.

22 Judas saith unto him, not Iscariot, Lord, how is it that thou wilt manifest thyself unto us, and not unto the world?

23 Jesus answered and said unto him, If a man love me, he will keep my words: and my Father will love him, and we will come unto him, and make our abode with him.

24 He that loveth me not keepeth not my sayings: and the word which ye hear is not mine, but the Father’s which sent me.

25 These things have I spoken unto you, being yet present with you.

26 But the Comforter, which is the Holy Ghost, whom the Father will send in my name, he shall teach you all things, and bring all things to your remembrance, whatsoever I have said unto you.

27 Peace I leave with you, my peace I give unto you: not as the world giveth, give I unto you. Let not your heart be troubled, neither let it be afraid.

28 Ye have heard how I said unto you, I go away, and come again unto you. If ye loved me, ye would rejoice, because I said, I go unto the Father: for my Father is greater than I.

29 And now I have told you before it come to pass, that, when it is come to pass, ye might believe.

30 Hereafter I will not talk much with you: for the prince of this world cometh, and hath nothing in me.

31 But that the world may know that I love the Father; and as the Father gave me commandment, even so I do. Arise, let us go hence.

JOHN 15

1 I am the true vine, and my Father is the husbandman.

2 Every branch in me that beareth not fruit he taketh away: and every branch that beareth fruit, he purgeth it, that it may bring forth more fruit.

3 Now ye are clean through the word which I have spoken unto you.

4 Abide in me, and I in you. As the branch cannot bear fruit of itself, except it abide in the vine; no more can ye, except ye abide in me.

5 I am the vine, ye are the branches: He that abideth in me, and I in him, the same bringeth forth much fruit: for without me ye can do nothing.

6 If a man abide not in me, he is cast forth as a branch, and is withered; and men gather them, and cast them into the fire, and they are burned.

7 If ye abide in me, and my words abide in you, ye shall ask what ye will, and it shall be done unto you.

8 Herein is my Father glorified, that ye bear much fruit; so shall ye be my disciples.

9 As the Father hath loved me, so have I loved you: continue ye in my love.

10 If ye keep my commandments, ye shall abide in my love; even as I have kept my Father’s commandments, and abide in his love.

11 These things have I spoken unto you, that my joy might remain in you, and that your joy might be full.

12 This is my commandment, That ye love one another, as I have loved you.

13 Greater love hath no man than this, that a man lay down his life for his friends.

14 Ye are my friends, if ye do whatsoever I command you.

15 Henceforth I call you not servants; for the servant knoweth not what his lord doeth: but I have called you friends; for all things that I have heard of my Father I have made known unto you.

16 Ye have not chosen me, but I have chosen you, and ordained you, that ye should go and bring forth fruit, and that your fruit should remain: that whatsoever ye shall ask of the Father in my name, he may give it you.

17 These things I command you, that ye love one another.

18 If the world hate you, ye know that it hated me before it hated you.

19 If ye were of the world, the world would love his own: but because ye are not of the world, but I have chosen you out of the world, therefore the world hateth you.

20 Remember the word that I said unto you, The servant is not greater than his lord. If they have persecuted me, they will also persecute you; if they have kept my saying, they will keep yours also.

21 But all these things will they do unto you for my name’s sake, because they know not him that sent me.

22 If I had not come and spoken unto them, they had not had sin: but now they have no cloke for their sin.

23 He that hateth me hateth my Father also.

24 If I had not done among them the works which none other man did, they had not had sin: but now have they both seen and hated both me and my Father.

25 But this cometh to pass, that the word might be fulfilled that is written in their law, They hated me without a cause.

26 But when the Comforter is come, whom I will send unto you from the Father, even the Spirit of truth, which proceedeth from the Father, he shall testify of me:

27 And ye also shall bear witness, because ye have been with me from the beginning.

JOHN 16

1 These things have I spoken unto you, that ye should not be offended.

2 They shall put you out of the synagogues: yea, the time cometh, that whosoever killeth you will think that he doeth God service.

3 And these things will they do unto you, because they have not known the Father, nor me.

4 But these things have I told you, that when the time shall come, ye may remember that I told you of them. And these things I said not unto you at the beginning, because I was with you.

5 But now I go my way to him that sent me; and none of you asketh me, Whither goest thou?

6 But because I have said these things unto you, sorrow hath filled your heart.

7 Nevertheless I tell you the truth; It is expedient for you that I go away: for if I go not away, the Comforter will not come unto you; but if I depart, I will send him unto you.

8 And when he is come, he will reprove the world of sin, and of righteousness, and of judgment:

9 Of sin, because they believe not on me;

10 Of righteousness, because I go to my Father, and ye see me no more;

11 Of judgment, because the prince of this world is judged.

12 I have yet many things to say unto you, but ye cannot bear them now.

13 Howbeit when he, the Spirit of truth, is come, he will guide you into all truth: for he shall not speak of himself; but whatsoever he shall hear, that shall he speak: and he will shew you things to come.

14 He shall glorify me: for he shall receive of mine, and shall shew it unto you.

15 All things that the Father hath are mine: therefore said I, that he shall take of mine, and shall shew it unto you.

16 A little while, and ye shall not see me: and again, a little while, and ye shall see me, because I go to the Father.

17 Then said some of his disciples among themselves, What is this that he saith unto us, A little while, and ye shall not see me: and again, a little while, and ye shall see me: and, Because I go to the Father?

18 They said therefore, What is this that he saith, A little while? we cannot tell what he saith.

19 Now Jesus knew that they were desirous to ask him, and said unto them, Do ye enquire among yourselves of that I said, A little while, and ye shall not see me: and again, a little while, and ye shall see me?

20 Verily, verily, I say unto you, That ye shall weep and lament, but the world shall rejoice: and ye shall be sorrowful, but your sorrow shall be turned into joy.

21 A woman when she is in travail hath sorrow, because her hour is come: but as soon as she is delivered of the child, she remembereth no more the anguish, for joy that a man is born into the world.

22 And ye now therefore have sorrow: but I will see you again, and your heart shall rejoice, and your joy no man taketh from you.

23 And in that day ye shall ask me nothing. Verily, verily, I say unto you, Whatsoever ye shall ask the Father in my name, he will give it you.

24 Hitherto have ye asked nothing in my name: ask, and ye shall receive, that your joy may be full.

25 These things have I spoken unto you in proverbs: but the time cometh, when I shall no more speak unto you in proverbs, but I shall shew you plainly of the Father.

26 At that day ye shall ask in my name: and I say not unto you, that I will pray the Father for you:

27 For the Father himself loveth you, because ye have loved me, and have believed that I came out from God.

28 I came forth from the Father, and am come into the world: again, I leave the world, and go to the Father.

29 His disciples said unto him, Lo, now speakest thou plainly, and speakest no proverb.

30 Now are we sure that thou knowest all things, and needest not that any man should ask thee: by this we believe that thou camest forth from God.

31 Jesus answered them, Do ye now believe?

32 Behold, the hour cometh, yea, is now come, that ye shall be scattered, every man to his own, and shall leave me alone: and yet I am not alone, because the Father is with me.

33 These things I have spoken unto you, that in me ye might have peace. In the world ye shall have tribulation: but be of good cheer; I have overcome the world.

JOHN 17

1 These words spake Jesus, and lifted up his eyes to heaven, and said, Father, the hour is come; glorify thy Son, that thy Son also may glorify thee:

2 As thou hast given him power over all flesh, that he should give eternal life to as many as thou hast given him.

3 And this is life eternal, that they might know thee the only true God, and Jesus Christ, whom thou hast sent.

4 I have glorified thee on the earth: I have finished the work which thou gavest me to do.

5 And now, O Father, glorify thou me with thine own self with the glory which I had with thee before the world was.

6 I have manifested thy name unto the men which thou gavest me out of the world: thine they were, and thou gavest them me; and they have kept thy word.

7 Now they have known that all things whatsoever thou hast given me are of thee.

8 For I have given unto them the words which thou gavest me; and they have received them, and have known surely that I came out from thee, and they have believed that thou didst send me.

9 I pray for them: I pray not for the world, but for them which thou hast given me; for they are thine.

10 And all mine are thine, and thine are mine; and I am glorified in them.

11 And now I am no more in the world, but these are in the world, and I come to thee. Holy Father, keep through thine own name those whom thou hast given me, that they may be one, as we are.

12 While I was with them in the world, I kept them in thy name: those that thou gavest me I have kept, and none of them is lost, but the son of perdition; that the scripture might be fulfilled.

13 And now come I to thee; and these things I speak in the world, that they might have my joy fulfilled in themselves.

14 I have given them thy word; and the world hath hated them, because they are not of the world, even as I am not of the world.

15 I pray not that thou shouldest take them out of the world, but that thou shouldest keep them from the evil.

16 They are not of the world, even as I am not of the world.

17 Sanctify them through thy truth: thy word is truth.

18 As thou hast sent me into the world, even so have I also sent them into the world.

19 And for their sakes I sanctify myself, that they also might be sanctified through the truth.

20 Neither pray I for these alone, but for them also which shall believe on me through their word;

21 That they all may be one; as thou, Father, art in me, and I in thee, that they also may be one in us: that the world may believe that thou hast sent me.

22 And the glory which thou gavest me I have given them; that they may be one, even as we are one:

23 I in them, and thou in me, that they may be made perfect in one; and that the world may know that thou hast sent me, and hast loved them, as thou hast loved me.

24 Father, I will that they also, whom thou hast given me, be with me where I am; that they may behold my glory, which thou hast given me: for thou lovedst me before the foundation of the world.

25 O righteous Father, the world hath not known thee: but I have known thee, and these have known that thou hast sent me.

26 And I have declared unto them thy name, and will declare it: that the love wherewith thou hast loved me may be in them, and I in them.

JOHN 18

1 When Jesus had spoken these words, he went forth with his disciples over the brook Cedron, where was a garden, into the which he entered, and his disciples.

2 And Judas also, which betrayed him, knew the place: for Jesus ofttimes resorted thither with his disciples.

3 Judas then, having received a band of men and officers from the chief priests and Pharisees, cometh thither with lanterns and torches and weapons.

4 Jesus therefore, knowing all things that should come upon him, went forth, and said unto them, Whom seek ye?

5 They answered him, Jesus of Nazareth. Jesus saith unto them, I am he. And Judas also, which betrayed him, stood with them.

6 As soon then as he had said unto them, I am he, they went backward, and fell to the ground.

7 Then asked he them again, Whom seek ye? And they said, Jesus of Nazareth.

8 Jesus answered, I have told you that I am he: if therefore ye seek me, let these go their way:

9 That the saying might be fulfilled, which he spake, Of them which thou gavest me have I lost none.

10 Then Simon Peter having a sword drew it, and smote the high priest’s servant, and cut off his right ear. The servant’s name was Malchus.

11 Then said Jesus unto Peter, Put up thy sword into the sheath: the cup which my Father hath given me, shall I not drink it?

12 Then the band and the captain and officers of the Jews took Jesus, and bound him,

13 And led him away to Annas first; for he was father in law to Caiaphas, which was the high priest that same year.

14 Now Caiaphas was he, which gave counsel to the Jews, that it was expedient that one man should die for the people.

15 And Simon Peter followed Jesus, and so did another disciple: that disciple was known unto the high priest, and went in with Jesus into the palace of the high priest.

16 But Peter stood at the door without. Then went out that other disciple, which was known unto the high priest, and spake unto her that kept the door, and brought in Peter.

17 Then saith the damsel that kept the door unto Peter, Art not thou also one of this man’s disciples? He saith, I am not.

18 And the servants and officers stood there, who had made a fire of coals; for it was cold: and they warmed themselves: and Peter stood with them, and warmed himself.

19 The high priest then asked Jesus of his disciples, and of his doctrine.

20 Jesus answered him, I spake openly to the world; I ever taught in the synagogue, and in the temple, whither the Jews always resort; and in secret have I said nothing.

21 Why askest thou me? ask them which heard me, what I have said unto them: behold, they know what I said.

22 And when he had thus spoken, one of the officers which stood by struck Jesus with the palm of his hand, saying, Answerest thou the high priest so?

23 Jesus answered him, If I have spoken evil, bear witness of the evil: but if well, why smitest thou me?

24 Now Annas had sent him bound unto Caiaphas the high priest.

25 And Simon Peter stood and warmed himself. They said therefore unto him, Art not thou also one of his disciples? He denied it, and said, I am not.

26 One of the servants of the high priest, being his kinsman whose ear Peter cut off, saith, Did not I see thee in the garden with him?

27 Peter then denied again: and immediately the cock crew.

28 Then led they Jesus from Caiaphas unto the hall of judgment: and it was early; and they themselves went not into the judgment hall, lest they should be defiled; but that they might eat the passover.

29 Pilate then went out unto them, and said, What accusation bring ye against this man?

30 They answered and said unto him, If he were not a malefactor, we would not have delivered him up unto thee.

31 Then said Pilate unto them, Take ye him, and judge him according to your law. The Jews therefore said unto him, It is not lawful for us to put any man to death:

32 That the saying of Jesus might be fulfilled, which he spake, signifying what death he should die.

33 Then Pilate entered into the judgment hall again, and called Jesus, and said unto him, Art thou the King of the Jews?

34 Jesus answered him, Sayest thou this thing of thyself, or did others tell it thee of me?

35 Pilate answered, Am I a Jew? Thine own nation and the chief priests have delivered thee unto me: what hast thou done?

36 Jesus answered, My kingdom is not of this world: if my kingdom were of this world, then would my servants fight, that I should not be delivered to the Jews: but now is my kingdom not from hence.

37 Pilate therefore said unto him, Art thou a king then? Jesus answered, Thou sayest that I am a king. To this end was I born, and for this cause came I into the world, that I should bear witness unto the truth. Every one that is of the truth heareth my voice.

38 Pilate saith unto him, What is truth? And when he had said this, he went out again unto the Jews, and saith unto them, I find in him no fault at all.

39 But ye have a custom, that I should release unto you one at the passover: will ye therefore that I release unto you the King of the Jews?

40 Then cried they all again, saying, Not this man, but Barabbas. Now Barabbas was a robber.

JOHN 19

1 Then Pilate therefore took Jesus, and scourged him.

2 And the soldiers platted a crown of thorns, and put it on his head, and they put on him a purple robe,

3 And said, Hail, King of the Jews! and they smote him with their hands.

4 Pilate therefore went forth again, and saith unto them, Behold, I bring him forth to you, that ye may know that I find no fault in him.

5 Then came Jesus forth, wearing the crown of thorns, and the purple robe. And Pilate saith unto them, Behold the man!

6 When the chief priests therefore and officers saw him, they cried out, saying, Crucify him, crucify him. Pilate saith unto them, Take ye him, and crucify him: for I find no fault in him.

7 The Jews answered him, We have a law, and by our law he ought to die, because he made himself the Son of God.

8 When Pilate therefore heard that saying, he was the more afraid;

9 And went again into the judgment hall, and saith unto Jesus, Whence art thou? But Jesus gave him no answer.

10 Then saith Pilate unto him, Speakest thou not unto me? knowest thou not that I have power to crucify thee, and have power to release thee?

11 Jesus answered, Thou couldest have no power at all against me, except it were given thee from above: therefore he that delivered me unto thee hath the greater sin.

12 And from thenceforth Pilate sought to release him: but the Jews cried out, saying, If thou let this man go, thou art not Cesar’s friend: whosoever maketh himself a king speaketh against Cesar.

13 When Pilate therefore heard that saying, he brought Jesus forth, and sat down in the judgment seat in a place that is called the Pavement, but in the Hebrew, Gabbatha.

14 And it was the preparation of the passover, and about the sixth hour: and he saith unto the Jews, Behold your King!

15 But they cried out, Away with him, away with him, crucify him. Pilate saith unto them, Shall I crucify your King? The chief priests answered, We have no king but Cesar.

16 Then delivered he him therefore unto them to be crucified. And they took Jesus, and led him away.

17 And he bearing his cross went forth into a place called the place of a skull, which is called in the Hebrew Golgotha:

18 Where they crucified him, and two other with him, on either side one, and Jesus in the midst.

19 And Pilate wrote a title, and put it on the cross. And the writing was, JESUS OF NAZARETH THE KING OF THE JEWS.

20 This title then read many of the Jews: for the place where Jesus was crucified was nigh to the city: and it was written in Hebrew, and Greek, and Latin.

21 Then said the chief priests of the Jews to Pilate, Write not, The King of the Jews; but that he said, I am King of the Jews.

22 Pilate answered, What I have written I have written.

23 Then the soldiers, when they had crucified Jesus, took his garments, and made four parts, to every soldier a part; and also his coat: now the coat was without seam, woven from the top throughout.

24 They said therefore among themselves, Let us not rend it, but cast lots for it, whose it shall be: that the scripture might be fulfilled, which saith, They parted my raiment among them, and for my vesture they did cast lots. These things therefore the soldiers did.

25 Now there stood by the cross of Jesus his mother, and his mother’s sister, Mary the wife of Cleophas, and Mary Magdalene.

26 When Jesus therefore saw his mother, and the disciple standing by, whom he loved, he saith unto his mother, Woman, behold thy son!

27 Then saith he to the disciple, Behold thy mother! And from that hour that disciple took her unto his own home.

28 After this, Jesus knowing that all things were now accomplished, that the scripture might be fulfilled, saith, I thirst.

29 Now there was set a vessel full of vinegar: and they filled a spunge with vinegar, and put it upon hyssop, and put it to his mouth.

30 When Jesus therefore had received the vinegar, he said, It is finished: and he bowed his head, and gave up the ghost.

31 The Jews therefore, because it was the preparation, that the bodies should not remain upon the cross on the sabbath day, (for that sabbath day was an high day,) besought Pilate that their legs might be broken, and that they might be taken away.

32 Then came the soldiers, and brake the legs of the first, and of the other which was crucified with him.

33 But when they came to Jesus, and saw that he was dead already, they brake not his legs:

34 But one of the soldiers with a spear pierced his side, and forthwith came there out blood and water.

35 And he that saw it bare record, and his record is true: and he knoweth that he saith true, that ye might believe.

36 For these things were done, that the scripture should be fulfilled, A bone of him shall not be broken.

37 And again another scripture saith, They shall look on him whom they pierced.

38 And after this Joseph of Arimathea, being a disciple of Jesus, but secretly for fear of the Jews, besought Pilate that he might take away the body of Jesus: and Pilate gave him leave. He came therefore, and took the body of Jesus.

39 And there came also Nicodemus, which at the first came to Jesus by night, and brought a mixture of myrrh and aloes, about an hundred pound weight.

40 Then took they the body of Jesus, and wound it in linen clothes with the spices, as the manner of the Jews is to bury.

41 Now in the place where he was crucified there was a garden; and in the garden a new sepulchre, wherein was never man yet laid.

42 There laid they Jesus therefore because of the Jews’ preparation day; for the sepulchre was nigh at hand.

JOHN 20

1 The first day of the week cometh Mary Magdalene early, when it was yet dark, unto the sepulchre, and seeth the stone taken away from the sepulchre.

2 Then she runneth, and cometh to Simon Peter, and to the other disciple, whom Jesus loved, and saith unto them, They have taken away the Lord out of the sepulchre, and we know not where they have laid him.

3 Peter therefore went forth, and that other disciple, and came to the sepulchre.

4 So they ran both together: and the other disciple did outrun Peter, and came first to the sepulchre.

5 And he stooping down, and looking in, saw the linen clothes lying; yet went he not in.

6 Then cometh Simon Peter following him, and went into the sepulchre, and seeth the linen clothes lie,

7 And the napkin, that was about his head, not lying with the linen clothes, but wrapped together in a place by itself.

8 Then went in also that other disciple, which came first to the sepulchre, and he saw, and believed.

9 For as yet they knew not the scripture, that he must rise again from the dead.

10 Then the disciples went away again unto their own home.

11 But Mary stood without at the sepulchre weeping: and as she wept, she stooped down, and looked into the sepulchre,

12 And seeth two angels in white sitting, the one at the head, and the other at the feet, where the body of Jesus had lain.

13 And they say unto her, Woman, why weepest thou? She saith unto them, Because they have taken away my Lord, and I know not where they have laid him.

14 And when she had thus said, she turned herself back, and saw Jesus standing, and knew not that it was Jesus.

15 Jesus saith unto her, Woman, why weepest thou? whom seekest thou? She, supposing him to be the gardener, saith unto him, Sir, if thou have borne him hence, tell me where thou hast laid him, and I will take him away.

16 Jesus saith unto her, Mary. She turned herself, and saith unto him, Rabboni; which is to say, Master.

17 Jesus saith unto her, Touch me not; for I am not yet ascended to my Father: but go to my brethren, and say unto them, I ascend unto my Father, and your Father; and to my God, and your God.

18 Mary Magdalene came and told the disciples that she had seen the Lord, and that he had spoken these things unto her.

19 Then the same day at evening, being the first day of the week, when the doors were shut where the disciples were assembled for fear of the Jews, came Jesus and stood in the midst, and saith unto them, Peace be unto you.

20 And when he had so said, he shewed unto them his hands and his side. Then were the disciples glad, when they saw the Lord.

21 Then said Jesus to them again, Peace be unto you: as my Father hath sent me, even so send I you.

22 And when he had said this, he breathed on them, and saith unto them, Receive ye the Holy Ghost:

23 Whose soever sins ye remit, they are remitted unto them; and whose soever sins ye retain, they are retained.

24 But Thomas, one of the twelve, called Didymus, was not with them when Jesus came.

25 The other disciples therefore said unto him, We have seen the Lord. But he said unto them, Except I shall see in his hands the print of the nails, and put my finger into the print of the nails, and thrust my hand into his side, I will not believe.

26 And after eight days again his disciples were within, and Thomas with them: then came Jesus, the doors being shut, and stood in the midst, and said, Peace be unto you.

27 Then saith he to Thomas, Reach hither thy finger, and behold my hands; and reach hither thy hand, and thrust it into my side: and be not faithless, but believing.

28 And Thomas answered and said unto him, My Lord and my God.

29 Jesus saith unto him, Thomas, because thou hast seen me, thou hast believed: blessed are they that have not seen, and yet have believed.

30 And many other signs truly did Jesus in the presence of his disciples, which are not written in this book:

31 But these are written, that ye might believe that Jesus is the Christ, the Son of God; and that believing ye might have life through his name.

JOHN 21

1 After these things Jesus shewed himself again to the disciples at the sea of Tiberias; and on this wise shewed he himself.

2 There were together Simon Peter, and Thomas called Didymus, and Nathanael of Cana in Galilee, and the sons of Zebedee, and two other of his disciples.

3 Simon Peter saith unto them, I go a fishing. They say unto him, We also go with thee. They went forth, and entered into a ship immediately; and that night they caught nothing.

4 But when the morning was now come, Jesus stood on the shore: but the disciples knew not that it was Jesus.

5 Then Jesus saith unto them, Children, have ye any meat? They answered him, No.

6 And he said unto them, Cast the net on the right side of the ship, and ye shall find. They cast therefore, and now they were not able to draw it for the multitude of fishes.

7 Therefore that disciple whom Jesus loved saith unto Peter, It is the Lord. Now when Simon Peter heard that it was the Lord, he girt his fisher’s coat unto him, (for he was naked,) and did cast himself into the sea.

8 And the other disciples came in a little ship; (for they were not far from land, but as it were two hundred cubits,) dragging the net with fishes.

9 As soon then as they were come to land, they saw a fire of coals there, and fish laid thereon, and bread.

10 Jesus saith unto them, Bring of the fish which ye have now caught.

11 Simon Peter went up, and drew the net to land full of great fishes, an hundred and fifty and three: and for all there were so many, yet was not the net broken.

12 Jesus saith unto them, Come and dine. And none of the disciples durst ask him, Who art thou? knowing that it was the Lord.

13 Jesus then cometh, and taketh bread, and giveth them, and fish likewise.

14 This is now the third time that Jesus shewed himself to his disciples, after that he was risen from the dead.

15 So when they had dined, Jesus saith to Simon Peter, Simon, son of Jonas, lovest thou me more than these? He saith unto him, Yea, Lord; thou knowest that I love thee. He saith unto him, Feed my lambs.

16 He saith to him again the second time, Simon, son of Jonas, lovest thou me? He saith unto him, Yea, Lord; thou knowest that I love thee. He saith unto him, Feed my sheep.

17 He saith unto him the third time, Simon, son of Jonas, lovest thou me? Peter was grieved because he said unto him the third time, Lovest thou me? And he said unto him, Lord, thou knowest all things; thou knowest that I love thee. Jesus saith unto him, Feed my sheep.

18 Verily, verily, I say unto thee, When thou wast young, thou girdedst thyself, and walkedst whither thou wouldest: but when thou shalt be old, thou shalt stretch forth thy hands, and another shall gird thee, and carry thee whither thou wouldest not.

19 This spake he, signifying by what death he should glorify God. And when he had spoken this, he saith unto him, Follow me.

20 Then Peter, turning about, seeth the disciple whom Jesus loved following; which also leaned on his breast at supper, and said, Lord, which is he that betrayeth thee?

21 Peter seeing him saith to Jesus, Lord, and what shall this man do?

22 Jesus saith unto him, If I will that he tarry till I come, what is that to thee? follow thou me.

23 Then went this saying abroad among the brethren, that that disciple should not die: yet Jesus said not unto him, He shall not die; but, If I will that he tarry till I come, what is that to thee?

24 This is the disciple which testifieth of these things, and wrote these things: and we know that his testimony is true.

25 And there are also many other things which Jesus did, the which, if they should be written every one, I suppose that even the world itself could not contain the books that should be written. Amen